Pimeydessä sormet heiluu, matolla istuva mies siellä soittaa huiluu, soittaa sävelmiä, tekee elämästä outoja päätelmiä, miksi yksi öisin katuja astelee, joku silmänsä kastelee, toinen taas toisten elämää katselee, läpi ruudun lentää, hetkeksi pakenee, kunnes huone viilenee, tv muuttuu kylmäksi laatikoksi, pelottavaksi metalliseksi olioksi, ruutu säteilyttää, sitä silmät sippurassa kyttää, se todellisuuden tajun häivyttää, kolmas piipun sytyttää, kiikku tuoli narisee, menneet vuodet lattialle karisee, muistoja muistoja, kaiken vaan tahtoo kadottaa, jotain itseltään pois ottaa, neljäs nuolen taittaa, sen maahan laittaa, päättää päättää sodan, rakentaa vuorille kodan, kadota pois tästä rapistuvasta sivilisaatiosta, jonkun unelmasta josta tuli totta, tanssiva kolmijalkainenrotta, nykyaikainen luomus, sen iholla kiiltävät suomut, jäi jälkeen ydintehtaan, maailma hukkui energiaan ehtaan, taivaalle nousi savut kun maatuvan näin viimeiset havut, ei enää metsiä mistä karhuja etsiä, kaikkialla aavaa, hiekkaa ja tuhkaa, tulevaisuus terveyttä uhkaa, lähteestä heijastuu paha henki, jolle maailma on renki, ahne aaroni, söi viimeiset euroni, täytti arkkunsa seteleillä, luuli huoraavan enkeleillä, ei saanut paikkaa miljoonilla, nyt manalassa manaa, ei uskonut viisasta sanaa, nyt huutaa saatanaa, nanaa nanaa, kamalaa, kuinka tätä kaikkea voisin pakoon juosta, kun jokainen huutaa osta osta, mainoksia siellä mainoksia täällä, ei elämää ilman elektroniikkaa, aivan, joku päivä työnnän sulakkeita päähäni, että kuuluu ääni, napin painalluksella voin lentää vittuun, aikaan sovittuun, ei myöhästymistä, ei ei. Vain kiire helvetinmoinen. sinkoilen kuin ohjus tapaamisesta tapaamiseen, aamiaisesta suoraan illalliseen, unta saan kun akkuni lataan, ja sitä rataa, ei päivässä voi elää päivää kahtasataa, no nyt tavarani poltin, kun paloi poltin, en enää osta uutta, vaan katselen avaruutta, kuljen ja etsin totuutta, metsistä, kiven koloista onkaloista, kuljen kunnes jalat rakkoilee, kunnes ruumis alkaa sakkoilee, sitten liukenen kai viemäriin, ja pyörin maata ympäriin, hmm, nyt taivas alkaa jo hohtaa, luulen että lähtö tulee kohta, minne piiloon menisin, peiton alle? Kumpa vain voisin painua pinnan alle, kuin hullu alan maata tonkimaan kun huomaan kaiken maanpäällisen katoavan, ihmisten hajoavan mukana tehtaiden, hullut juoksee ympäriinsä, oksentavat ämpäriinsä, kuumaa ilmaa ja kaasua, elämä on hassua. Kun rotalla on kolme tassua. Eikä minulla enää lainkaan massua. Kun ei löydy mitään mitä syödä.