IRC-Galleria

Early one mornin the sun was shinin,
I was layin in bed
Wondrin if shed changed at all
If her hair was still red.
Her folks they said our lives together
Sure was gonna be rough
They never did like mamas homemade dress
Papas bankbook wasnt big enough.
And I was standin on the side of the road
Rain fallin on my shoes
Heading out for the east coast
Lord knows Ive paid some dues gettin through,
Tangled up in blue.

She was married when we first met
Soon to be divorced
I helped her out of a jam, I guess,
But I used a little too much force.
We drove that car as far as we could
Abandoned it out west
Split up on a dark sad night
Both agreeing it was best.
She turned around to look at me
As I was walkin away
I heard her say over my shoulder,
Well meet again someday on the avenue,
Tangled up in blue.

I had a job in the great north woods
Working as a cook for a spell
But I never did like it all that much
And one day the ax just fell.
So I drifted down to new orleans
Where I happened to be employed
Workin for a while on a fishin boat
Right outside of delacroix.
But all the while I was alone
The past was close behind,
I seen a lot of women
But she never escaped my mind, and I just grew
Tangled up in blue.

She was workin in a topless place
And I stopped in for a beer,
I just kept lookin at the side of her face
In the spotlight so clear.
And later on as the crowd thinned out
Is just about to do the same,
She was standing there in back of my chair
Said to me, dont I know your name?
I muttered somethin underneath my breath,
She studied the lines on my face.
I must admit I felt a little uneasy
When she bent down to tie the laces of my shoe,
Tangled up in blue.

She lit a burner on the stove and offered me a pipe
I thought youd never say hello, she said
You look like the silent type.
Then she opened up a book of poems
And handed it to me
Written by an italian poet
From the thirteenth century.
And every one of them words rang true
And glowed like burnin coal
Pourin off of every page
Like it was written in my soul from me to you,
Tangled up in blue.

I lived with them on montague street
In a basement down the stairs,
There was music in the cafes at night
And revolution in the air.
Then he started into dealing with slaves
And something inside of him died.
She had to sell everything she owned
And froze up inside.
And when finally the bottom fell out
I became withdrawn,
The only thing I knew how to do
Was to keep on keepin on like a bird that flew,
Tangled up in blue.

So now Im goin back again,
I got to get to her somehow.
All the people we used to know
Theyre an illusion to me now.
Some are mathematicians
Some are carpenters wives.
Dont know how it all got started,
I dont know what theyre doin with their lives.
But me, Im still on the road
Headin for another joint
We always did feel the same,
We just saw it from a different point of view,
Tangled up in blue.


Bob Dylan - Tangled up in blue

Jeesus mitä touhua. Nyt pitää hieman laittaa stoppia.

"Too weird to live, too rare to die"

Hiippailen nurkilla salaa, kun helvetistä taas kotiin palaan, jos helvetissä ois aina helvetin hienoa, luulen että helvetti. Helvetti olisi hieno paikka. Huhhuh. Nyt kun olen onnistunut tuhoamaan täysin kaikki motoriset kykyni ja ajattelutaitoni olen taitellut enkä ole paljoa viime aikoina ajatellut, elämää suljetuin silmin katsellut, heikoilla jäillä astellut, uponnut aina hymyssä suin, kun taas jälleen hyisessä vedessä uin, kirouksen itselleni päälleni puin ja mitä vittua. hmm... Löysin eilen palan kadotettua unelmaa, söin sen ja kadotin samantien. Jotkut asiat ovat niin kaunista ja katoavaista. Kuten ensimmäinen muistamani synttärikakku, nyt on vain tukassa takku varpaat kippuralla, pää solmulla. Voi voi. Hienoa elämä tänään mulla hukatulla. Joskus on hyvä vain olla ja puhua sekavia. Eikös? mutta auta armias kun pakenet harmias... Voit juosta ympäri suomea, kunnes huomaat juoksevasi ympyrää takapihalla, harmisi kiipeilevät hihalla ryömivät korvasta sisään toisesta ulos, harmillinen lopputulos, harmillinen oravanpyörä pyörii pyörimistään... mutta pää asia on että naurattaa, se auttaa, kun etsit kadonnutta lauttaa. Mitä ihmeen lauttaa? Ehkä pelastuslauttaa, pelastusta? keskeltä tätä upottavaa turhuuden merta jossa kaikkea on liikaa ja ihminen epätoivoisena hukkuu asioiden paljouteen ja valinnan vaikeus syntyy kun on liikaa tajontaa ja päätöksen teko kyky katoaa, ja mereen hippi vajoaa ja maailma ympärillä hajoaa ja pää nyt varmaan lahoaa? Tai luulen että se on jo lahonnut. kaikki kotoa on nyt karannut. Lopullisesti. If whiskey dont kill me i dont know what will... What a fuckkk....sdsdasdd :DDDDD

I sit and wait
Does an angel contemplate my fate
And do they know
The places where we go
When were grey and old
cos I have been told
That salvation lets their wings unfold
So when Im lying in my bed
Thoughts running through my head
And I feel the love is dead
Im loving angels instead

And through it all she offers me protection
A lot of love and affection
Whether Im right or wrong
And down the waterfall
Wherever it may take me
I know that life wont break me
When I come to call she wont forsake me
Im loving angels instead

When Im feeling weak
And my pain walks down a one way street
I look above
And I know Ill always be blessed with love
And as the feeling grows
She breathes flesh to my bones
And when love is dead
Im loving angels instead

And through it all she offers me protection
A lot of love and affection
Whether Im right or wrong
And down the waterfall
Wherever it may take me
I know that life wont break me
When I come to call she wont forsake me
Im loving angels instead

And through it all she offers me protection
A lot of love and affection
Whether Im right or wrong
And down the waterfall
Wherever it may take me
I know that life wont break me
When I come to call she wont forsake me
Im loving angels instead

Robbie Williams - Angels

http://www.youtube.com/watch?v=xeS6U-eDkKA

Viime yönä oli tosi outo uni.... Outo oudompi oudoin. Kerrankin uni joka opetti.
Nyt purkailee betonimuoteista lukkoja ja sitten Ouluu ja illalla en tiedä minne ja miksi. Adios amigos





Aika skitsofreeninen psykoosi oli unes käynnis.

Oli jäätävä uni.

Huomenna on virallinen virkistäytymispäivä, on virkistyttävä virginiassa, altaassa jossa.. Jossa... JOSSA? takapihalla rapakossa luulen. Viisilitraa myrkkyä ja pieni mutakylpy. Luulen että se tekee mielelleni ihmeitä. Viiden päivän jälkeen alan kai nähdä ihmeitä. Juttelen noitien kanssa, keitän kaikkia taikajuomia takapihalla, lennän luudalla, ynnä muuta... Tai sitten vain menen kotia huomenna töiden jälkeen, menen petiin. Vaivun koomaan, lennän unessa roomaan. Sen jälkeen kun olen palannut roomasta, syön, käyn saunassa, ja oleskelen vain ympäriinsä ja katselen ja ihmettelen ihmettelyäni. vois kyllä huomenna ottaa vain ihan rennosti ja katsoa mitä tapahtuu. Koskaan ei kannata suunnitella vaan pitää elää hetkessä kun kaikki asiat menevät kuitenkin vitulleen. Näin lausui eräs aikoinaan. harvat elämänopit. harvoin haravoin aivoni karvoin. Aivan tähän kai on jo parempi lopettaa. Sekavat päivät sekavineen ajatuksineen. Nyt menen kerrankin aikasin nukkumaa että uni saa korjailla mieltäni ja viritellä kieltäni etten aivan eksy juttuissani tulevana päivänä. Simmut sammuu kaikki väki ammuu vääkii ammuu. lamput sammuu kaikki lamput sammuu päässää sammuu, pimenee , silmät pienenee kiristyy, kunnes nukahtaa.. Okei. aivan. Kiristyvät silmät?

Öitä. Kiristäkää silmänne.. itse löysään ne vasta aamulla.

Perjantai sisää tehtynä!

Pimeydessä sormet heiluu, matolla istuva mies siellä soittaa huiluu, soittaa sävelmiä, tekee elämästä outoja päätelmiä, miksi yksi öisin katuja astelee, joku silmänsä kastelee, toinen taas toisten elämää katselee, läpi ruudun lentää, hetkeksi pakenee, kunnes huone viilenee, tv muuttuu kylmäksi laatikoksi, pelottavaksi metalliseksi olioksi, ruutu säteilyttää, sitä silmät sippurassa kyttää, se todellisuuden tajun häivyttää, kolmas piipun sytyttää, kiikku tuoli narisee, menneet vuodet lattialle karisee, muistoja muistoja, kaiken vaan tahtoo kadottaa, jotain itseltään pois ottaa, neljäs nuolen taittaa, sen maahan laittaa, päättää päättää sodan, rakentaa vuorille kodan, kadota pois tästä rapistuvasta sivilisaatiosta, jonkun unelmasta josta tuli totta, tanssiva kolmijalkainenrotta, nykyaikainen luomus, sen iholla kiiltävät suomut, jäi jälkeen ydintehtaan, maailma hukkui energiaan ehtaan, taivaalle nousi savut kun maatuvan näin viimeiset havut, ei enää metsiä mistä karhuja etsiä, kaikkialla aavaa, hiekkaa ja tuhkaa, tulevaisuus terveyttä uhkaa, lähteestä heijastuu paha henki, jolle maailma on renki, ahne aaroni, söi viimeiset euroni, täytti arkkunsa seteleillä, luuli huoraavan enkeleillä, ei saanut paikkaa miljoonilla, nyt manalassa manaa, ei uskonut viisasta sanaa, nyt huutaa saatanaa, nanaa nanaa, kamalaa, kuinka tätä kaikkea voisin pakoon juosta, kun jokainen huutaa osta osta, mainoksia siellä mainoksia täällä, ei elämää ilman elektroniikkaa, aivan, joku päivä työnnän sulakkeita päähäni, että kuuluu ääni, napin painalluksella voin lentää vittuun, aikaan sovittuun, ei myöhästymistä, ei ei. Vain kiire helvetinmoinen. sinkoilen kuin ohjus tapaamisesta tapaamiseen, aamiaisesta suoraan illalliseen, unta saan kun akkuni lataan, ja sitä rataa, ei päivässä voi elää päivää kahtasataa, no nyt tavarani poltin, kun paloi poltin, en enää osta uutta, vaan katselen avaruutta, kuljen ja etsin totuutta, metsistä, kiven koloista onkaloista, kuljen kunnes jalat rakkoilee, kunnes ruumis alkaa sakkoilee, sitten liukenen kai viemäriin, ja pyörin maata ympäriin, hmm, nyt taivas alkaa jo hohtaa, luulen että lähtö tulee kohta, minne piiloon menisin, peiton alle? Kumpa vain voisin painua pinnan alle, kuin hullu alan maata tonkimaan kun huomaan kaiken maanpäällisen katoavan, ihmisten hajoavan mukana tehtaiden, hullut juoksee ympäriinsä, oksentavat ämpäriinsä, kuumaa ilmaa ja kaasua, elämä on hassua. Kun rotalla on kolme tassua. Eikä minulla enää lainkaan massua. Kun ei löydy mitään mitä syödä.