IRC-Galleria

Mateleva viikko matelee matelijan askelein eteenpäin... Ehkä tämä matelias olo tila juontaa juurensa yöuniin. Juontaja juurissa kuvioissa suurissa. Kuinka juurella voi olla suurissa? Juuret on aika maan pohalla.. Mutta niin se päivä vaan paistaa risukasaankin. Aika voisi vaihteeksi madella öisin tai pian sitä matelijaalla löisin. Aamulla taas rakentamaan, ja ehkä pitempiä yöunia vois alkaa nyt rakentamaan. Kuka voisi käydä pitempää yötä rakentamaa ku nukkuminenkin on yhtä työtä... Tai sitten itsellesi unilääkkeitä syötä ja uni on myötä. Tai sitten valvo. kunnes repeää aivokalvo. Tai oikeastaa tulee siihen aivokalvoo tummennetut kalvot, ja pimenee lopullisesti päässä... Tai ehkä siellä on jo pimeää. Hämärää kummallista outoa erikoista repiä ressiä kaikista noista asioista joista elämä voimansa ammentaa. Ammentas itsensä ammeeseen pian ja rapsuttelisi irti kaiken lian. Voi voi. Tälläiset sekopäiset pimeät keskiviikko illat saa jalan painamaan kaasua, kun on eka saanut suihkusta kaasua, sen jälkeen voi vain istahtaa autoon, katsella kun mittari nousee yli kahteensataan, ja laittaa elämänsä rataan, karttaan merkitylle reitille, ja antaa kyytiä opel kadetille, kun tuntuu ettei itse ole itse vaan joku dille ulkoavaruudesta, suuresta ehkä siitä todellisuudesta, joka näitten verkkokalvojen takana näyttää syttyvän palamaan, aina kun silmät sulkee. Taas jotain ilmakuplia päässäni kulkee. jutuista päätellen. jos ikäväänsä onnistui pakoon ajamaan luulen että maailma olisi täynnä kaahailijoita joita ei ilmastonmuutos kiinnostaisi, kunhan vaan ikävän pois saisi. kaikki eläisimme kai savun keskellä niinkuin tähänkin asti. Aina kun kysyisi joltain minne matka kuuluisi tuttu lausahdus.. Ikävää pakoon. Miksi käymme aina ikävää takaraivoon takoon? Miksi miksi miksi miksi. Sepäs on kummallinen niksi. Ehkä meidän olisi aikanamme pitänyt osata jättää rasva pois ruokavaliostamme, nykyään päivät sokereita/hiilihydraatteja ostamme, ja apinat karjuu nyt ihmisille kostamme. nimittäin. jos olisimme jättäneet ne niin meidän aivot eivät olisi ehkä kehittyneet niin nopeaa. Hiilihydraatit ovat ruokaa aivoille ja nykyään ne saa ihmiset vaivoille. Niitä tulee nii helvetisti.Tai siis liikaa. Sopivasti pitäisi mutta liika on aina liikaa.. Ilman niitä olisimme ehkä yhä olisimme onnellisina kiikkumassa puissa viidakossa eikä mietittäisi saastuttavia tehtaita, emmekä kiskoisi elimistöömme myrkkyjä, emmekä miettisi kuka ampuu ydinpommin minnekkin ja onko vieressäsi istuva mies varustettu selkään teipatulla dynamiitti sarjalla. Tai onko tukka hvyin tarjalla.. Niin paljolta olisimme voineet säästyä. Mutta loppujen lopuksi apinat elelee sulassa sovussa viidakossa kun taas me hyökimme sekopäisinä toistemme kimppuun joka päivä ja osaamme sanoa jopa erittäin loukkaavia sanoja. Joita apinoilla ei tulisi mieleenkään sanoa. Apinat ovat herrasmiehiä enemmän kuin me. Ja apinat kokeilevat kepillä vettä ennenkuin hyppäävät ojan yli kun taas merenkulkulaitoksen miehet hyppäävät vain ja tippuvat korvia myöten jorpakkoon. Eli meidän pitäisi miettiä myös esi isiämme. Mutta Ehkä evoluutioita ei ole olemassa, on niin monia kuutioita eri teorioita alkuräjähdyksistä minun pääni räjähdykseen etten ole asiaa jaksanut enää edes miettiä.. Ehkä sitten joskus vanhempana ja viisaampana. Aluksi kontataa sitten kävellään. Mutta luulen olevani pahasti tässä konttaus vaiheessa vielä. Lauantai öisin kirjaimellisesti. Olisimpa. Olisimpa simpa simpanssi niin elämä olisi suuri tanssi. Olisi varmaan hauskaa ja huoletonta puissa keikkua ja olla murehtimatta mitään. Liian nopeeta lähti evoluutio itään. Ehkä on silti ihan mukavaa olla nyt minä ja tässä. Tälläisiniä viikkoina vaan pää tuntuu hajoavan. Kun tajuaa että kaikki on kuin olisi koonnut palapeliä vuosia tuhansia, ja lopulta joku tulee ja ottaa muutaman palan ja pistää taskuunsa ja yksi potkaisee siihen, ja kolmas nielaisee yhden ja loput tuuli puhaltaa helvettiin.. Pitää vain aloittaa alusta ja koota itsensä, kuin myös palapelinsä. Mutta nyt on peli menetetty. Elkää uskoko kaikkea kirjotettua.. Puheet on tosiaan päättömiä. Mutta lentäähän se päätön kanakin. Ainakin hetken. Lyhyt kuin kananlento.

Hiilihydraatit?.. wtf





Pimeä pimeämpi pimein yö edessä... Nyt o pahasti pää pinnan alla vedessä. Murheet o painava taakka kun yrittää uida elämän valtameren yli sinne missä on se kaunis syli?

Tai sitten siellä on joku vittupää rannalla joka ampuu vaa kohti ja käskee uida kotii.

Nukkukaa hyvät ihmiset. Öitä!

http://www.youtube.com/watch?v=4KEEXyRL0qE

http://www.youtube.com/watch?v=5kl5OMZR-3k




Hukun tämän tien tyhjyyteen
keskelle korkeiden talojen
jotka kohoavat taivaisiin
koteina Jumalan kuvien

jotka joivat nuoruuden lähteestä
jotka rakensivat onnelan
mut eivät löytäneet ihmistä sieltä
löysivät pitkän, piinallisen kuoleman

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii
silmistä vesi veden jälkeen
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen
järvi syvä kuin synkin suru on
musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen
teen matkaa toivoen
väsyneenä jään lepäämään
katveeseen Tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain
jotta herätä saisin
jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta
saisin elämäni takaisin



http://www.youtube.com/watch?v=2v_iJemE9Ps&feature=related

Sairasta pilaa
koko elämä
yksinäisyys
halauksena ympärillään

Olet niin kaunis tahdon sinuun sukeltaa
jäädä syliisi
siihen nukahtaa ja kaiken unohtaa

Kuolemajärvi
olet niin kaunis tahdon sinuun sukeltaa
jäädä syliisi
siihen nukahtaa ja kaiken unohtaa
kärsin ja odotin
etsin elämään jotain kaunista
kärsin ja unohdin
kunnes lakkasin toivomasta..




http://www.youtube.com/watch?v=3Tbc3M45GRY&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=zMy82YaMO8A .....




Päivät ovat kuin horteisten
kylmien öiden valoa
tai musta, pitkä tunneli
jonka päässä näkyy vain janoa

Sanoa en osaa sitä paremmin
Itkisin nyt vaikka selvin päin
Katson taakseni ja suolapatsaaksi
näille kulmille jäin

Saat vastustamaan Jumalaa
Saat vastustamaan koko maailmaa
Loveen langennut olen
En tiedä onko ilta vai aamu

Olen elänyt kanssa elävien
Nyt kuolen pois kanssa kuolleiden
Loveen langennut olen
ja kuljen kalpeana kuin haamu

Loveen langennut olen
ja kuljen kalpeana kuin haamu
Loveen langennut

Kuljen kuin pikkupoika
Tuijotan kenkiäni tai katua
Ei ollut prinssiä, ei prinsessaa
Ei ollut kaunista satua

Vaan katua en osaa ja vaikka pullostani
ei riitä ehkä kuin huikkaan
Silti sille laulan ylistystä, se suojaan
povariin tuikkaan

Saat vastustamaan Jumalaa
Saat vastustamaan koko maailmaa
Loveen langennut olen
En tiedä onko ilta vai aamu

Olen elänyt kanssa elävien
Nyt kuolen pois kanssa kuolleiden
Loveen langennut olen
ja kuljen kalpeana kuin haamu

Näen näillä sameilla silmilläin kun se saapuu
Kuolema kulkee mustissaan ja kaatuu
vihdoin maailmani enkä osaa pelätä
Enää kovaan maailmaan ei tarvitse herätä

Saat vastustamaan Jumalaa
Saat vastustamaan koko maailmaa
Loveen langennut olen
En tiedä onko ilta vai aamu

Olen elänyt kanssa elävien
Nyt kuolen pois kanssa kuolleiden
Loveen langennut olen
ja kuljen kalpeana kuin haamu

Loveen langennut olen
ja kuljen kalpeana kuin haamu

Kaikki ihmiset lomailee kun meikä päivät lunta kolailee.... armoa armoa. eikait se auta kuin vaieta ja tyytyä osaansa räntäsateessa. Onneks viimestää kuukauden päästä vapaus koittaa ja elämä voittaa. Sain tänään pahan asenne vamman.. Toivottavasti tämä vammautuminen ei ole pysyvää.. Teenhän sentään työtä ilmastonmuutoksen hyväksi.. Vedellä voimaa vesi voimalasta.. vetelisivät pian jo sitä voimaa sieltä.. Lomaaaaa. ei pidä alkaa vetistelemään. vetistä.

Epäreilua tässä myrskyssä heilua

Miguel came from a small town in northern Mexico.
He came north with his brother Louis to California three years ago
They crossed at the river levee, when Louis was just sixteen
And found work together in the fields of the San Joaquin

They left their homes and family
Their father said, "My sons one thing you will learn,
for everything the north gives, it exacts a price in return."
They worked side by side in the orchards
From morning till the day was through
Doing the work the hueros wouldn't do.

Word was out some men in from Sinaloa were looking for some hands
Well, deep in Fresno county there was a deserted chicken ranch
And there in a small tin shack on the edge of a ravine
Miguel and Louis stood cooking methamphetamine

You could spend a year in the orchards
Or make half as much in one ten hour shift
Working for the men from Sinaloa
But if you slipped the hydriodic acid
Could burn right through your skin
They'd leave you spittin' up blood in the desert
If you breathed those fumes in

It was early one winter evening as Miguel stood watch outside
When the shack exploded, lighting up the valley night
Miguel carried Louis' body over his shoulder down a swale
To the creekside and there in the tall grass, Louis Rosales died
Miguel lifted Louis' body into his truck and then he drove
To where the morning sunlight fell on a eucalyptus grove
There in the dirt he dug up ten-thousand dollars all that they'd saved
Kissed his borther's lips and placed him in his grave.

sad but true.


By Bruce Springsteen

En luota yhteenkään hevonvitun liskoon!!!!!!

Pitkä pitkä kylmä kaipaus, kaipuu kaikuu korvissa, pienet miehet tekevät kuperkeikkoja torvissa, jo viisi päivää poissa, ei ketään kotona, silmistä näkyy vain tyhjyyttä, eikä syyttä, vain sysipimeää jossain syvällä syvällä sisällä, pinnan alla myrskyää ja sataa salamalla, kaikki lupaukset rikottiin ensin valamalla, nyt vain tuhkaa paperilla palavalla, jokin vielä silti kuplii pinnan alla, ei koskaan hiillos suostu sammumaan, useimmin käy järki sammumaan, kun tuo vihreä lentävä lehmä taas käy ammumaan, yö tähdet taivaalle ampumaan, minä toivosta täysin luopumaan, rakkaudestasi liikaa käyn juopumaan, juovun elämästäni luovun, kaiken tuhoan, palasiksi hajoan, sydämmeeni kun käsiksi kajoan, kuinka tulen saan sammumaan? Kuinka tuulen saan yltymään, suoraan syvälle sydämmeen puhaltamaan, kaiken tappamaan, mistä sellaisen tuulen voin käydä nappaamaan? Vuosia kunhan ensin käyn päätäni seinään hakkaamaan, yhä uudelleen uudelleen ja taas huomaan vuosien kuluneen mutta muiston uudelleen syntyneen, se syntyy joka yö uudelleen, ja taas minun kerrotaan nimeäsi öisin unissani huudelleen, tyhjillä silmilläni taivasta katselleen, kertoivat jossain enkelin astelleen, voin kuulla viulujen soiton, odottavan uuden aamunkoiton, kun enkeli jalasta minua roikottaa, paholainen rahojaan lompakosta ottaa, sielu myytävänä, loputon pirun pelto kynnettävänä ja näin päivä yöksi vaihtuu, kuvani haihtuu, varjoihin katoaa, sydän pumppaa mutta jotain patoaa. Täyttyväni tunnen surusta, miljoonasta muiston murusta. Uni ei ota millään tullakseen, kun sydän huutaa kuollakseen, suu vaikenee, katse lattian kohtaa, kun ikävä elämää ohjaa, ohjaa ilman käsiä.

http://www.youtube.com/watch?v=DOEadKKmOdI
http://www.youtube.com/watch?v=zRVrQsdWDds

http://www.youtube.com/watch?v=F_GjJpe16SU&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=lBJXqfJn908&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=SggUmPgk-RY&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=xG7QtpEObfo&feature=related