IRC-Galleria

http://www.youtube.com/watch?v=GR5CQK2CPb4
http://www.youtube.com/watch?v=d-vVsDGmiV4&feature=related

There is a blood red circle
On the cold dark ground
And the rain is falling down
The church door's thrown open
I can hear the organ's song
But the congregation's gone
My city of ruins
My city of ruins

Now the sweet bells of mercy
Drift through the evening trees
Young men on the corner
Like scattered leaves,
The boarded up windows,
The empty streets
While my brother's down on his knees
My city of ruins
My city of ruins

Come on, rise up! Come on, rise up!
Come on, rise up! Come on, rise up!
Come on, rise up! Come on, rise up!

Now's there's tears on the pillow
Darlin' where we slept
And you took my heart when you left
Without your sweet kiss
My soul is lost, my friend
Tell me how do I begin again?
My city's in ruins
My city's in ruins

Now with these hands,
With these hands,
With these hands,
I pray Lord
With these hands,
With these hands,
I pray for the strength, Lord
With these hands,
With these hands,
I pray for the faith, Lord
We pray for your love, Lord
We pray for the lost, Lord
We pray for this world, Lord
We pray for the strength, Lord
We pray for the strength, Lord

Come on
Come on
Come on, rise up
Come on, rise up
Come on, rise up
Come on, rise up
Come on, rise up
Come on, rise up
Come on, rise up
Come on, rise up
Come on, rise up


http://www.youtube.com/watch?v=J1ne3rc3iqc&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=BwUhl5fat_c&feature=fvw

http://www.youtube.com/watch?v=59cQWw9ctOA


Too long til fall, sick summer in bed
You and a lazy mood
Ten times the fall, spread, sacked, and I've failed
Nobody move, nobody move

To long to fall
Sat shiver in bed
You and a test of will
Too many fallen, too many failed
Nobody move, nobody move

Days with the light off, freezing
You and I, uneasy, livid

Stop, it's too late
I'm feeling frustrated
I see no sign of fortress
I see no sign of fortress

Safe as a cootie wootie with you
Never pretend the chill
Too many shadows, too many sails
Nobody move, nobody move

Summer is only winter with you
How can you really feel?
Two of another, none of a pair
Nobody move, nobody move

Days with the light off, freezing
You and I, uneasy, livid

Stop, it's too late
I'm feeling frustrated
I see no sign of fortress
I see no sign of fortress

Another delay, too many hassles
Where do we go, how do we follow?

vittu satanaaaaaaaa. Paska paskempi paskin päivä. Vituttaa nii että ei veri kierrä, ihmekkää ku oon ollu nii sinisenä koko päivän. Vois mennä juoksemaa ja juosta itsensä hengiltä ny. huomen o uus päivä.

Tuijotan seinää, minua ympäröi neljä seinää, seinät alkavat pyörimään, sanojani alan takas kerimään kun piru käy velkojaan perimään, huone pyörii ja pyörii koska huone onkin pyöreä ja minä päästäni pyörällä, valkotakkisia hoitajia siellä täällä, ja minä täällä, huoneessani päästäni pyörällä, kuka pisti nää pyörät pyörimään? Pisti pyörät pyörimään, liian lujaa, laakerit sulaa kiinni leikkaa, päässä keikkaa teen kuperkeikkaa pitkin huonettani pyöreää.. missä olen mistä tulen? Milloin synnyin ja koska kuolen tuskin vastauksia hulluihin kysymyksiin koskaan saan, siksi annan mennä vaan, juhlin viikon, juhlin toisenkin, elämäntarkoituksen, kadotin senkin, tein lenkin, heitin voltin, sulakkeeni poltin, radalla vauhti kiihtyi, kiihtyi kiihtymistään, ja lopulta mikään ei ollut mistään, minut oli löydetty, löydetty loppuun palaneena, polkien pyörällä pääni pyörällä, nyt on kädet sidottu nyörällä, olo kuin koiranpennulla nöyrällä, jolta oli vain pää pyörällä.. Kuka pisti nää pyörät pyörimään? Pisti pyörät pyörimään, liian lujaa liian lujaa pyörälläni päin puuta pyörähdin.. Kuin villieläin säikähdin kun elämääni naamalleni läimähdin, miksi edes koskaan sille radalle lähdin? Pyöriikö nää pyörät nyt ikuisesti, kiihtyykö vauhti? Kiihtyykö kiihtymistään kunnes kaiken polttaa ja tuhkaa, hidasta hidasta.. pimeä tulevaisuus muuten uhkaa..hidasta elämänlanka palamista, en jaksaisi enää palaneen käryä ja siitä seuraavaa sadanvuoden märyä, sellistäni iltaisin taivaalle katselen, on kaverini ainoa nyt pohjantähti,ainut kaveri,kaveri kun järkeni lähti, lähti myös kaverit, päättyi palaverit,kun piru velkasi perit, poltin pukuni,nolasin sukuni, kaikki se vain kullankiilto silmissä, haihtuu kuvat filmissä, ja niin taas huoneessani tanssin pilvissä samalla kun palaa maailma silmissä

Mä kuolen joka aamu kun juon kanssas kahvia
ja iltapäivisin kun istun sähköjunassa
mä kuolen joka yö kun itseäni ikuistan, yritän
ja savukkeeni sammutan ja uuden sytytän

Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään
en sun kanssas milloinkaan

Ja mä kuolen näihin ihmisiin jotka ei merkitse mulle mitään
kertoo mitä pitää tehdä mitä täytyy yrittää
mä kuolen kun mun suuni huutaa valkoisia valheita
ja jättää kertomatta aina osan totuutta

Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään
en sun kanssas milloinkaan

Ja mä kuolen joka rivin jälkeen jonka paperille kirjoitan
kun edessäni nään taas yhden laulun vähemmän
mä kuolen joka unelmaan jonka viimein kiinni saan
ja siihen ainoaan jota koskaan en voi tavoittaa

Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään
en sun kanssas milloinkaan

Ja mä kuolen kun mun rakkauttani takin alle piilotan
kun pelko laittaa kuiskaamaan mä vaikka huutaa haluan
mä kuolen kun nään vuosien taas yli vierivän
ja liian myöhään liian usein itseni jälleen herätän

Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään
en sun kanssas milloinkaan

Ja mä kuolen näihin tähtiin joita rintaani mun liimataan
kuin pyhäkoulun kalenteriin kilpaa kimaltelemaan
mä kuolen kun nään valon varjon alle väistyvän
tai jonkun idiootin taas hakaristin seinään piirtävän

Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään
en sun kanssas milloinkaan
en milloinkaan

Kuu loistaa, maa rataansa toistaa, varjot vaihtuu, valo silmistä haihtuu, askel lyhenee, matka pitenee, tuntuu mahdottomalta sitä saavuttaa, joten juhlimalla murheet haihduttaa, sunnuntait kaduttaa, lompakot tyhjenee, järki loppuaan lähenee, sielua pala palalta menee, en tiedä minne, siksi sitä yöt etsin, katuja vaeltelen, elämässä maleksin, huominen siirtää itseään huomiselle, aikaa tuntuu riittävän vain juomiselle, käsi ei jaksa luoda, mutta suu jaksaa juoda, kauniita asioita ei pimeydessä esille tuoda, viikonloput syö loputkin, sydän vuotaa, paikkoja vaan ei myydä missään, joskus sydäntä on vaikea pidellä käsissään, se laukkaa villinä pakoon huutaen vapautta, juoksevan kautta mistä aita on matalin, temppu katalin itseään pettää, vuosia sitten, vuosia joita alan liikaa suosia.. Täällä oli valo joka loisti kirkkaana, valo joka kantoi, kantoi kauas pois varjoista noista pimeistä teistä jotka eksyttävät, valon sammuttavat. toivon jokeen hukuttavat, rakkauden puukottavat, kauniin viiltävät, pimeydessä silmät kiiltävät, kuin peto vaanii, piru enkeleitä ahmii... Tänään kun luulin että ilta on taas pitkä ja pimeä kuin helvetti, niin jokin sai jtn kuollutta henkiin heräämään sisälläni, ja kävelin hetken taivaassa käsilläni, näin kauniin tytön ja katseeni kanssa kiinni jäin, hetken taivaaseen taitoin retken, ja sen muiston ikuisesti mieleeni laitoin, jotain valoa pimeään sain, kun sen hetken sain elää vain. Näin silmät jotka muistuttivat ajasta kadotetusta, silmät herättivät sydämeni ja jäljen jättivät, kaikki nuo vuodet jotka tuhlasin tuijotellen pohjan läpi kuuta, ovat kadonneet ja tilalla jotain muuta, kaunista ja suurta, ja nyt katselen varttuvaa juurta, josta toivon kasvavan kauniin kasvavan, tunnen kuinka nuo silmät puhdistivat kaiken uudistivat, vuosia maailmaa kuljin etsien, etsien ja kaikki löytyikin niin läheltä, kai kaukaa näkee lähelle, nyt sen ymmärrän, ja suustani päästän ärrän kun ymmärrän sen kaiken sokeuden ja tapahtuvan toivon salaa oikeuden ja näen ympyräni soikeuden, ympyrän jossa vuosia pyörin ja silti paikoillani hyörin ja vihdoin ulos haavoittuneena ryömin, pystyyn nousen ja tuntuu kuin ottaisin ensiaskeleita kun paikkaamaan vanhoja muistoja käyn katkenneita sydämen sopukoita ratkenneita.