IRC-Galleria

Täältä paikasta on pian häivyttävä.... Ellen tee sitä pian luulen että havahdun todellisuuteen omasta oksennuksesta 15vuoden päästä siwan nurkalta. Tämä kaupunki masentaa päivä päivältä enemmän.. Puut sylkevät lehtensä päälleni, ja lumikin on vain harmaata sohjoa jossa on jotain tsernobylin ydinjäämiä... Ei elämää hääviä... No kuitenkin.. Aina katua ylittäessäni toivon että joku rekka jokin suuren suuri rekka mieluiten ydinohjuslastissa oleva, ajaisi minua kohti, noudattamatta nopeusrajoituksia ja patatapam!!! Havahtuisin pietarin jalkojen juuresta, paikasta aivan uudesta.. Ei.. Ei.. Otetaan alusta.. Oletetaan että 15vuoden päästä kun olisin vetänyt ikäni velliä enkä olisi nähnyt aikoihin aikoja helliä, horjuisin hatarin epävarmoin askelin kuin vanha irlantilais juoppo kotia kohti, ja ylittäessäni suojatietä, entinen luokanvalvoja ajaisi ylitseni.. havahtuisin taivaasta jossa olisin täysin räkäkännissä, horjuisin kuin tasapainoelimeni olisi amputoitu, yrittäisin varmaan tilata pietarilta kaljaa piikkiin, onnistumatta siinä.. Ja kun pietari siellä alkaisi päättää mihin menen oksentaisin kai hänen kengille. Sen jälkeen kun hän olisi työntänyt minut suoraan Jeesuksen ja pirun luokse, luulen että pirulla ja Jeesuksella olisi kovia kiistoja.. Piru: Sinun vuorosi ottaa tämä minulla on jo Stalin ja Hitler, Jeesus:Ei ei minä jouduin jo majoittamaan Hitleriä viime viikon.. Lopulta kai Jeesus pukkaisi minut alas pilven reunalta josta tippuisin kovan huudon kanssa ja heräisin henkiini rajusti ilmaa sisääni vetäen jostain eskonkujan luukustani tuhansien pullojen ja paskaisten paikkojen keskeltä lattialta. Elikkäs... Oletetaan että jos tänään ydinohjuslastissa oleva rekka ajaisi ylitseni minulla olisi vielä toivoa.. Jos 15 vuoden päästä.. Painajainen jatkuisi jatkumistaan.. Tämä paikka saa minut pikkuhiljaa sekoamaan.. Ehkä jonain kauniina iltana teen sen.. Pakkaan laukkuni, kaikki tärkeät tavarani ja lastaan ne autooni, potkaisen taustapeilit irti, sillä taakse ei enää katsota, ajan ja vuodet lentävät ohitseni, tuhannet muistot, ja kaikki mitä täällä oli ja pysähdyn tien reunaan jollekkin linja-auto pysäkille nyyhkien.. Ei. Helvetti. En luulisi paljon itkettävän tämän paikan jättäminen.. Kyllä luulen että hymy olisi herkässä.. Silloin tällöin olisi kiva palata katsomaan kun ihmiset jumittavat paikoillaan oksentelevat tuoppeihinsa ja sammuilevat pöytiinsä.. Olisi niin mukava tulla katsomaan kun sama vanha oravanpyörä jatkaisi pyörimistään nitisten... Eikä kukaan koskaan tule rasvaamaan sitä saati laittamaan pyöriä pyörimään nopeampaa.. Joskus tätä paikkaa rakastaa kun käveleskelee pitkin tätä kaupunkia tähdet kynttilöinään..
Kun taas päivinä kun täällä kaikki mikä ei saisi tapahtua tapahtuu ja paljon harmaata aikoihin mahtuu..

Päivät kuin ilmaa samaa harmaata maailmaa, väriä elämääni etsikelen, käännän joka kiven ja kannon, niiden nimee mä vannon sitä löytäväni, uskotko ystäväni, miltä noi seinät sun silmii näyttää, täynnä väriä, kuljen maailmaa ristiin rastiin lennän kastista kastiin, ja jos lopulta ojasta taas herään, riepuni kerään, poltan kaiken, aloitan alusta, mull on tukeva jalusta. Niin moni pullon hengen kaappaamina tääl kulkee, ei mies henkee vaa henki miehenhengen pulloo sulkee, orjana päivät raataa, nestemäistä tappavaa heti aamust kaataa, en aio luovuttaa, vaan lisää tekstii suttaa, en päätäni kamalla ravisuttaa, ei saa antaa mielen horjuu pitää pistää stoppii ja torjuu, oon nähny mitä on viikatemiehen sadonkorjuu, kemikaalit saa sekoomaa maalit, värit vaihtuu valkosesta mustaksi suoraa ripiltä hautaa, elämää voi olla eletty vuosii paris kuukaudes, kun antaa vauhdin viedä, ei pian enää todellisuutta siedä. Joten pudota ruiskut, polje ne maahan, nosta katsees, on nii paljo ees ,toinen taas murehtii elämää pelkää kuolemaa tulevaisuutta, ei oo mullekkaa uutta, oon murehtinut sitä aivan liikaa, kolmas taas murehtii tyhjiätaskuja, mullakin vinopino laskuja, kyll tääl viel rahaa taskuu ehtii kerää, ois aika herää ja silmät aukasta, tärkeintä on muistaa elää, me ei synnytty näitä asioita varten eikä tultu kuolemaan näiden asioiden takii, nyt ois aika kääntää takkii, vaihtaa pois päältä pakkii ja liikkuu eteenpäin, me kyll selvitää ajan kanssa.. aina me kaipaamme ja kaipaamme, ei pitäs tehdä sitä liikaa, se syö meidän nykyhetkee, ei pidä elää menneessä, se ei oo ainut aika mitä on, täällä kyllä vielä riittää aikaa asioita muunnella, katsella ja kuunnella, tänää aion menneisyyden haamut päästä menemää, niiden seurassa tuntee itsensä yksinäisemmäksi kuin yksin,muistakaa ett tääl o paljon muutakin, paljon paljon suurtakin, ei tarvi antaa elämän enää sen jokapäiväisen pienen asian ympärillä pyörii, on aika alkaa aukoo sydämen ympäriltä nyörii, ennen kuin se alas rinnettä vyörii, sä seisot viel vuorella sun ei tarvitse kuin nousta, kerrankin mieleltäsi hetki jousta, nyt o aika nousta, näät sä kuin mustat päivät lentää kauas takas menneisyytee, katoo mielestä, uppoo sinne syvyytee, ne ei kuulu tähä päivää, ne on muistoi joit ei oo pakko muistaa, nyt alkaa uus jakso, ihme kuin sitä tännekkin jakso, tää on vaa paljo paljo valosampi jakso, valoo jaksaa odottaa, se puhdistaa kaikki viiltävät muistot pois ottaa, tunnetko kui joka aamu aurinko sut uutee päivää tervetulleeks toivottaa, vielä on pimeetä, mutta muutama tunti ja pimee juoksee karkuu valon eeltä, tiedäthä, jokaisen synkän yön jälkeen koittaa uusi valoisampi päivä, päivä jolloin sun mieltäs ei tarvii minkään asian painaa, se mikä nyt painaa on vaa väliaikasta lainaa, se tulee haihtuu, ajat paremmaks pian vaihtuu, loppu on kiinni itestäs, jäätkö konttaa paikoillee vaa nousetko jaloillee, ei kukaa meistä heti osaa seistä, se opitaan ja se on kiinni vain meistä, me voidaan odottaa parempaa aikaa tai me voidaan nousta ja huomata että ilmas on taikaa, joka liikuttaa ja laulut raikaa, saa unohtaa, pitää demonit nyt jättää ja eteenpäin jatkaa, on niin paljon vielä matkaa, asioita uusia, jotka voi sua jokapäivä uusia, ne opettaa ne voi vahvistaa tai sua rapistaa, sä voit ite päättää miten asennoidut, itsesi noidut tai nyt langetat kaikki kiroukset, tänää meidän on aika olla vapaita, naurettavan matalalla aita, mä oon vapaa astelee ulos omast vankilasta, mä oon vapaa nousemaan maasta, mä oon vapaa jättämään murheet eikä mikää mua raasta, haaste mies haastaa, anna haastaa se on saastaa, älä ala itse aukoo, pidä kymmenen sekunttii taukoo ennenku alat naamaa kohti laukoo, meidän pitää oppii joustaa, jos me halutaa joskus nousta, lopulta haaavat parantuu, arvet hiljaa parantuu, mutt hiljaa hyvä tulee, ei pidä elämäs kiirehtii, kyll hautaan viel ehtii, mä en tänää sitä aio murehtia, ihminen on itselleen kehitellyt monenlaista painetta ja ainetta, on säteileviä laitteita, imetää telkust vaikutteita, luonnollinen muuttuu luonnottomaks, asiat vääristyy, ihmiset paasaa ja tietyt asiat kärjistyy, viestintälaitteet kehittyy, ihmisiä syrjäytyy, liian helposti toinen tavoitetaa liian helppoo on sillo toine unohtaa, nauretaa vanhoille perinteille lennetää virtuaalisille teille, unohdetaa elämä monella tapaa, tuijotellaa omaa napaa, pitää osata aukasta silmät ja katsoo kaikkialle, ei yksinää kääriytyy itsensä ympärille, menettää merkityksen värille jota elämäänsä etsii, me kaikki ollaa yhtäköyttä, ja me kaikki vedetää siit köydestä, ei vedetä yksin köyttä kaulaan, pysytään mukana eikä haluta hautaan, kun vain pyytää niin moni on valmis auttaan, ei pidä liikaa asioita sisälle sulkee, reitti vinoo alkaa kulkee, nyt o aika poiketa reitiltä, ja vaihtaa kaistaa, elämää pikkuhiljaa maistaa, on mukavempi jatkaa päiviin ku tietää ne paistaa.. mä en himoitse kultaa, kun tiedän että päälläni joskus kuusjalkaa multaa,
tahdon vaa voida sanoa eläneeni..Tiedän jättäväni jotain jälkeeni, kaikki me tullaa jättämään jälkemme, tahdon vaa ett se jälki ei ole mikään jättiläisen, se voi viedä mahdollisuuden niin monen muun jäljeltä, ei pidä sotaa sytyttää, yleesä kulta on juuri se syy joka sen sytyttää, tänää mä tunnen olevani vapaampi kuin koskaan, tänää sun on aika ottees irrottaa, tänää sun on aika päästä mut menemään, en tahdo paikoillaan enää polkee on aika alkaa eteenpäi lähtemään, tänään mä oon vapaa menemään, menemään liikkumaan tekemään mitä tahdon, mä palan loppuu ja synnyn uudesta kuin fenixlintu, ei pidä luovuttaa, me ollaa vapaita jatkaa, pitää vaan oppii katsoo niin näkee paljon muutakin kuin harmaata, pitää oppii tietää että jalkojen alla maata, nyt ei enää haparoida tyhjää, ei oo aikaa enää jäädä kasvottomana nyhjää, nyt on aika jatkaa vapaana kaikesta




ja tästä taustaa http://www.youtube.com/watch?v=Bnc7H5ZSP18

Ulki pitkin katuja kulki, paljon salaisuuksia sisäänsä sulki. Satoja vuosia oli Ulki kasvonsa piilottanut, kun oli joku joskus häneltä palan sielua ottanut. Eräänä päivänä Ulki tuli julki ja piiloutui männyn alle, eikä koskaan aikonut katsoa sieltä ylös maanpinnalle. Ulki kaivautui maan alle syvemmälle, kurkotti kättänsä pitemmälle, sai maan maahiset ymmälle. Aluksi maahiaisten ja ulkin välillä oli vaikeaa. Jos halusi ymmärtää Ulkin tarvitsi tulkin. Lopulta omituinen otus muukalaisten sekaan astui ja maahiseen rakastui. Eräänä synkkänä yönä Ulkin silmät kastui, kun maahistyttö ansaan astui. Maahinen oli päivän valoon astellut ja tomuna ilmaan haihtunut, ja Ulkin päivä yöksi vaihtunut. Niimpä koitti päivä kun Ulkin oli noustava maanpinnalle löytääkseen Maahisen haihduttaakseen yön ikuisen. Ulki taas katuja kulki vaikka kaikki Ulkista oli julki. Ulki ei tajunnut edes mitä oikein sisällensä sulki. Paljon oli ollut turhia huolia ihmisten katseet oli Ulkille kuin nuolia. Noustessaan maan alta, Ulkista ei enää tuntunut samalta. Ulkin ei enää tarvinnut piilotella ja itsensä kanssa koko ajan otella. Oli Ulki oppinut että sydäntään pitää totella. Kerrankin Ulkilla oli päämäärä, ja nyt oli pää jäärä. Ulkin oli pelastettava maahiainen pelastaakseen itsensä. Nyt ei auttanut että risti vain kätensä. Oli vain pidettävä tahto, ja uskottava itseensä ja toimittava. Jos ei niitä asioita olisi ollut olisi Ulki viikon päästä katuojasta poimittava.
Kaadumme noustaksemme, en maahan jäädäksemme. Niimpä Ulki etsi ja etsi ja sadetta kesti. Toivo paremmasta ulkia uupumasta esti. Ulki kulki läpi öiden sumuisten, läpi vuorien usvaisten vain tähdet kompassinaan. Ulki tiesi että valoon haihtuneet maahiset ilmestyvät alle pohjantähden jäähän jämähtäen. Lopulta ulki saapui luokse jäämerien jäätyneitä kyyneliä maasta kerien. Rannalta ulki hyppäsi jäälautalle ja seilasi yli merten hännällä soutaen. Yhtäkkiä yöllä Ulki heräsi huutaen. Hän oli nukahtanut lautalle, ja valunut rannalle. Hän havahtui rannalla seisovaan noitaan joka sai ulkin mielen sijoiltaan. Noita vaati Ulkia itkemään miljoona kyyneltä ennen kuin sai jatkaa matkaan.. Ulkin itku katkesi sataa kyyneltä vaille miljoona. Silloin noita taikoi suuren lentävän jääleijonan joka oli Ulkin pään syövä. Silloin Ulkin ajatus kulki ja ulki nappasi taskustaan pussin johon oli matkalla kerännyt jäätyneitä kyyneliä. Ulki antoi kyyneleet noidalle joka päästi Ulkin jatkamaan matkaa.. Ulki vaelsi läpi tuulen ja tuiskun kunnes koki kovan iskun ja näki maahisen jäätyneen. Silloin Ulki luuli tiensä päättyneen. Siksi Ulki jäätyneen maahisen syleilyynsä sulki. Ulkilla ei ollut mitän muuta kuin maahinen. Ja Ulki oli päättänyt että tähän hänen polkunsa kulki. Silloin yhtäkkiä jää alkoi sulaa ja jäälautat repeilivät ja pohjantähti alkoi Ulkin yläpuolella hohtaa kirkkaammin ja kirkkaammin kunnes sokaisi ja tuli pimeys.. Ulki heräsi ja tunsi lämpimän tuulen. Hän makasi ruohikolla ja maahiainen oli hänen vieressään. Pian hän näki kaukaa lähestyviä hahmoja ja koko maahiskylä oli lähtenyt heitä etsimään ja niin he kävivät löytämään. Sinä iltana Taivaalla syttyi tähdet ja kaikki tanssivat illan yli nuotioiden ja rummut kumisivat, ja ilmassa oli tunne että paremmat päivät tulisivat. Maahiset kestivät nyt päivänvaloa ja Ulki tunsi sisällään ikuista paloa.

Vaskikellot kajahtaa ja tontut pukkia jahtaa tahtoo sen lahtaa. Niimpä pukki haulikon täytee patei ahtaa, ja kohta pamahtaa. Ja taas kellot kajahtaa. Pyhäjärvi kutsuu! Vaskikellojen luo syömää

Vanhemmat eri syntyperää teki susta kauniin, vaik on tuhansii kilometrei nyt meidän välillä aurinko piirtää tähdillä nimes kuun ympärillä, biisiksen peinttaa, tarttuu spraykannuun, kirjoita viestis muistiin, edelleen sama jannu. Elää omas maailmas mix teippei sulle koppaa ja mutsis kai mut vielkin sekopäisen ottaa. Ku tapaat oikeen pitää liitto solmii, ku tapaat oikeen laske alas toinen polvi, sanon sua naiseks en tarvii ketään toista
Kuu tarvii auringon jotta pystyy loistaa....



Se joka naiseen tarttuu se sinne hukkuu pistän paperille suttuu
ku en pysty edes nukkuu

http://www.youtube.com/watch?v=5PSGhuT_gCk&feature=related



I get up in the evening, and I ain't got nothing to say
I come home in the morning, I go to bed feeling the same way
I ain't nothing but tired, man I'm just tired and bored with myself
Hey there baby, I could use just a little help


You can't start a fire, you can't start a fire without a spark
This gun's for hire even if we're just dancing in the dark

Message keeps getting clearer, radio's on and I'm moving round the place
I check myself out in the mirror I wanna change my clothes my hair my face
Man I ain't getting nowhere just sitting in a dump like this
There's something happening somewhere baby I just know that there is


You sit around getting older there's a joke here somewhere and it's on me
I'll shake this world off my shoulders come baby this laughs on me
Stay on the streets of this town and they'll be carving you up alright
They say you got to stay hungry hey baby I'm just about starving tonight
I'm dying for some action I'm sick of sitting 'round here trying to write
this book
I need a love reaction come on now baby give me just one look

I come from down in the valley
where mister when you're young
They bring you up to do like your daddy done
Me and Mary we met in high school
when she was just seventeen
We'd ride out of this valley down to where the fields were green

We'd go down to the river
And into the river we'd dive
Oh down to the river we'd ride

Then I got Mary pregnant
and man that was all she wrote
And for my nineteenth birthday I got a union card and a wedding coat
We went down to the courthouse
and the judge put it all to rest
No wedding day smiles no walk down the aisle
No flowers no wedding dress

That night we went down to the river
And into the river we'd dive
Oh down to the river we did ride

I got a job working construction for the Johnstown Company
But lately there ain't been much work on account of the economy
Now all them things that seemed so important
Well mister they vanished right into the air
Now I just act like I don't remember
Mary acts like she don't care

But I remember us riding in my brother's car
Her body tan and wet down at the reservoir
At night on them banks I'd lie awake
And pull her close just to feel each breath she'd take
Now those memories come back to haunt me
they haunt me like a curse
Is a dream a lie if it don't come true
Or is it something worse
that sends me down to the river
though I know the river is dry
That sends me down to the river tonight
Down to the river
my baby and I
Oh down to the river we ride...

http://www.youtube.com/watch?v=nAB4vOkL6cE&feature=related

Bruce Springsteen - The River

Haapavesi. Nyt se on kai paineltava nasta laudassa toinen jalka haudassa kohti itäsuomee. Kamoon kamoon sotkamoon. Talvivaaran vaarat huutavat