IRC-Galleria

Täältä paikasta on pian häivyttävä.... Ellen tee sitä pian luulen että havahdun todellisuuteen omasta oksennuksesta 15vuoden päästä siwan nurkalta. Tämä kaupunki masentaa päivä päivältä enemmän.. Puut sylkevät lehtensä päälleni, ja lumikin on vain harmaata sohjoa jossa on jotain tsernobylin ydinjäämiä... Ei elämää hääviä... No kuitenkin.. Aina katua ylittäessäni toivon että joku rekka jokin suuren suuri rekka mieluiten ydinohjuslastissa oleva, ajaisi minua kohti, noudattamatta nopeusrajoituksia ja patatapam!!! Havahtuisin pietarin jalkojen juuresta, paikasta aivan uudesta.. Ei.. Ei.. Otetaan alusta.. Oletetaan että 15vuoden päästä kun olisin vetänyt ikäni velliä enkä olisi nähnyt aikoihin aikoja helliä, horjuisin hatarin epävarmoin askelin kuin vanha irlantilais juoppo kotia kohti, ja ylittäessäni suojatietä, entinen luokanvalvoja ajaisi ylitseni.. havahtuisin taivaasta jossa olisin täysin räkäkännissä, horjuisin kuin tasapainoelimeni olisi amputoitu, yrittäisin varmaan tilata pietarilta kaljaa piikkiin, onnistumatta siinä.. Ja kun pietari siellä alkaisi päättää mihin menen oksentaisin kai hänen kengille. Sen jälkeen kun hän olisi työntänyt minut suoraan Jeesuksen ja pirun luokse, luulen että pirulla ja Jeesuksella olisi kovia kiistoja.. Piru: Sinun vuorosi ottaa tämä minulla on jo Stalin ja Hitler, Jeesus:Ei ei minä jouduin jo majoittamaan Hitleriä viime viikon.. Lopulta kai Jeesus pukkaisi minut alas pilven reunalta josta tippuisin kovan huudon kanssa ja heräisin henkiini rajusti ilmaa sisääni vetäen jostain eskonkujan luukustani tuhansien pullojen ja paskaisten paikkojen keskeltä lattialta. Elikkäs... Oletetaan että jos tänään ydinohjuslastissa oleva rekka ajaisi ylitseni minulla olisi vielä toivoa.. Jos 15 vuoden päästä.. Painajainen jatkuisi jatkumistaan.. Tämä paikka saa minut pikkuhiljaa sekoamaan.. Ehkä jonain kauniina iltana teen sen.. Pakkaan laukkuni, kaikki tärkeät tavarani ja lastaan ne autooni, potkaisen taustapeilit irti, sillä taakse ei enää katsota, ajan ja vuodet lentävät ohitseni, tuhannet muistot, ja kaikki mitä täällä oli ja pysähdyn tien reunaan jollekkin linja-auto pysäkille nyyhkien.. Ei. Helvetti. En luulisi paljon itkettävän tämän paikan jättäminen.. Kyllä luulen että hymy olisi herkässä.. Silloin tällöin olisi kiva palata katsomaan kun ihmiset jumittavat paikoillaan oksentelevat tuoppeihinsa ja sammuilevat pöytiinsä.. Olisi niin mukava tulla katsomaan kun sama vanha oravanpyörä jatkaisi pyörimistään nitisten... Eikä kukaan koskaan tule rasvaamaan sitä saati laittamaan pyöriä pyörimään nopeampaa.. Joskus tätä paikkaa rakastaa kun käveleskelee pitkin tätä kaupunkia tähdet kynttilöinään..
Kun taas päivinä kun täällä kaikki mikä ei saisi tapahtua tapahtuu ja paljon harmaata aikoihin mahtuu..