IRC-Galleria

Aavikolta tuulee, lyöden saluunan ovet kii,
on nurkassa piano sen äärellä aaveet tanssivat balettii.
on seinään naulittu ässä, naula on läpi sydämen,
ja minä seison tässä kun aaveet tarttuvat käsiini kuiskien.
Ne vievät mut baaritiskille tarjoten iloliemiään,
juovun ja pyydän pianistia soittamaan sävelmän,
jossa on tuuli ja vesi, niitty ja omenapuu, aavikon laidalta tuulee
on kaunista se mitä muistoissain tapahtuu.

kirjoitan, seiniin autiotalojen, kirjoitan kuinka sinua tarvitsen,
kirjoitan rappukäytäviin yksinäisten.
kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.

sammun jaa uneksin intiaanista joka mua opettaa,
että ihmisillä on siivet ja rakastavaisilla luvattu maa,
tuo vanhaa intiaaninainen rukoilee unessa puolestani,
se sirottaa liekkeihin tuhkaa ja minä näen sinun kasvosi edessäni.
herään siihen kun saluunastani juoksee joku pois,
se ei ole aave joka mieltäni kiusata vois.
minä tiedän että olit täällä jossakin,
ei ole niittyä eikä vettä joka omenapuutamme kaastelisi kauemmin.

kirjoitan, seiniin autiotalojen, kirjoitan kuinka sinua tarvitsen,
kirjoitan rappukäytäviin yksinäisten.
kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.

nyt kirjoitan, seiniin autiotalojen, kirjoitan kuinka sinua tarvitsen,
kirjoitan rappukäytäviin yksinäisten.
kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.

kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan KIRJOITAAAAAAAAA AAA AAA AA AA N

Jos sä tahdot niin, olen sulle joku aivan muu.
Jos sä tahdot niin, olen virhe, joita tapahtuu.
Jos sä tahdot niin, tulen jouluksi kotiin.
Jos sä tahdot niin, en enää lähde uusiin sotiin.
Jos sä tahdot niin, jään vahtikoiraksi ovelles
Tai painan pääni sun povelles.

Jos sä tahdot niin, et enää koskaan ole levoton.
Jos sä tahdot niin, kaikki minun myöskin sinun on.
Jos sä tahdot niin, otan sinun uskontosi.
Jos sä tahdot niin, on mulle valheesikin tosi.
Jos sä tahdot niin, muutan kirjoille Andorraan,
Jos vielä siellä sut nähdä saan.

Sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin
Ja ilman sinua, no niin...
Ilman sinua olen puolitiessä helvettiin...

Jos sä tahdot niin, nimeäsi enää toista en.
Mut vaikka tahdot niin, kuvaas mielestäni poista en.
Jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi.
Jos sä tahdot niin, what ever makes you happy.
Jos sä tahdot niin, tuon sulle Tiibetin vuoteeseen
Tai siirrän pohjoisen luoteeseen
Ja aina uudelleen ja uudelleen
Sun muistan joskus mua suudelleen.

Mutta ilman rakkautta hukun öihin sekaviin
Ja ilman rakkautta, no niin...
Ilman rakkautta olemme puolitiessä helvettiin...

Jos sä tahdot niin....


Lyrisc Hector

http://www.youtube.com/watch?v=vzxxBpMH1-Y&feature=channel

http://www.youtube.com/watch?v=HeToG6LwNRM



Tuon hetken tullen me muistamme sen
muistamme kadonneet, kuolleet,
jotka jo otettiin sinne pimeän syliin.
Muistamme sen vääjäämättömyyden;
Rakkaimman ihmisen
nimi kaikesta katoaa.
Viiva vedetään sen yli.




Niin on onnea ja iloa
vielä
päiviä on pakassa
paljon...
Vaan mitä vastaat, kun
kysytään, että paljonko?

Villoitettu. Nyt tiedän miltä villakoirasta voi tuntua.. Ja jos vielä villakoira kirpuilla niin ampuisin itteni. KUTittaa aa aalijaalijooo.
Ja viikonloppu vapaatkin alkoi tänään! Jee, ja viikonloppuna siskon synttäreide viettoo, ja huomenna jotain lahjaa etsimää. Kuitenkin karkaa käsistä lahjan haku reissu ja hyppään junaa ja örvellän ja pyörin ympäri Suomea kunnes havahdun 10vuoden päästä myymästä itseäni damista. Ups. DUps kups nups. Voi voi. Veljeni tuuli kaiken kuuli ja mua hulluks luuli. Siskoni sade on vitun kade, kun elämänvirrassa uin kuin made. Ny karkaa kääsistäää. Joo joo ja elämäni joki paljon koki ja paljon on vettä niistä päivistä virrannut kun on jotain järkevää suustani irrannut. Voi voi tässä sitä taas odotellaan yltyvää tuulta, niin voin lennellä pitkin yötaivaita ja udella elämästä kuulta. Yksi eksynyt hulivili höyhen lentelemässä maailmantuulien armoilla, odottaen että joku päivä joku kaunis lintu poimisi ja veisi pesäänsä. jee jee nyt lentää kyllä ajatus taas kuuhun asti. Ilman mitään logiikkaa. Mutta tarvitseeko kaiken olla aina niin suoraa ja sileetä kuin suoraselkäinen bisnesmies laukkuineen silitettyineen kauluspaitoineen kävelemässä sateista katua kylmä katse silmissään, ainoana elämäntehtävänä tehdä töitä hoitaa asioita, istua tietokoneella ja käydä joskus aurinkolomalla muutama viikko vuodessa heilumassa aurinko rannalla espanjassa ja kuolla lopulta mädäntyen isänmaan hautuumaalle jossa sukulaiset käyvät muutaman kerran vuodessa merkki päivinä. Sadan vuoden yksinäisyys arkussa. Voi voi tätä elämänkaarta. Itkemme aikamme jonkun haudalla kunnes vaiti kuuntelemme itkua haudallamme. Vetikö mielen matalaksi? Tilaa taksi ja soita kakelle ja lähde kaken kanssa rokkaamaan. http://www.youtube.com/watch?v=EC0VMHWf8p4&feature=PlayList&p=6B9B1C8521C6C6FD&playnext=1&playnext_from=PL&index=43

ja vedä monosi vinoo



Ruuuuuuuuudun takaa
http://www.youtube.com/watch?v=P3c4lxu8Efo&feature=fvw

ja paratiisia keskelle kriisiä
http://www.youtube.com/watch?v=AfbsOU8w6T0&feature=fvw


ja ja jätkät jotka mageileeee
http://www.youtube.com/watch?v=RU8llrHr9uc&feature=related



Aloha E Komo Mai!
http://www.youtube.com/watch?v=0Roq8BJWdBU&feature=related

Täältä paikasta on pian häivyttävä.... Ellen tee sitä pian luulen että havahdun todellisuuteen omasta oksennuksesta 15vuoden päästä siwan nurkalta. Tämä kaupunki masentaa päivä päivältä enemmän.. Puut sylkevät lehtensä päälleni, ja lumikin on vain harmaata sohjoa jossa on jotain tsernobylin ydinjäämiä... Ei elämää hääviä... No kuitenkin.. Aina katua ylittäessäni toivon että joku rekka jokin suuren suuri rekka mieluiten ydinohjuslastissa oleva, ajaisi minua kohti, noudattamatta nopeusrajoituksia ja patatapam!!! Havahtuisin pietarin jalkojen juuresta, paikasta aivan uudesta.. Ei.. Ei.. Otetaan alusta.. Oletetaan että 15vuoden päästä kun olisin vetänyt ikäni velliä enkä olisi nähnyt aikoihin aikoja helliä, horjuisin hatarin epävarmoin askelin kuin vanha irlantilais juoppo kotia kohti, ja ylittäessäni suojatietä, entinen luokanvalvoja ajaisi ylitseni.. havahtuisin taivaasta jossa olisin täysin räkäkännissä, horjuisin kuin tasapainoelimeni olisi amputoitu, yrittäisin varmaan tilata pietarilta kaljaa piikkiin, onnistumatta siinä.. Ja kun pietari siellä alkaisi päättää mihin menen oksentaisin kai hänen kengille. Sen jälkeen kun hän olisi työntänyt minut suoraan Jeesuksen ja pirun luokse, luulen että pirulla ja Jeesuksella olisi kovia kiistoja.. Piru: Sinun vuorosi ottaa tämä minulla on jo Stalin ja Hitler, Jeesus:Ei ei minä jouduin jo majoittamaan Hitleriä viime viikon.. Lopulta kai Jeesus pukkaisi minut alas pilven reunalta josta tippuisin kovan huudon kanssa ja heräisin henkiini rajusti ilmaa sisääni vetäen jostain eskonkujan luukustani tuhansien pullojen ja paskaisten paikkojen keskeltä lattialta. Elikkäs... Oletetaan että jos tänään ydinohjuslastissa oleva rekka ajaisi ylitseni minulla olisi vielä toivoa.. Jos 15 vuoden päästä.. Painajainen jatkuisi jatkumistaan.. Tämä paikka saa minut pikkuhiljaa sekoamaan.. Ehkä jonain kauniina iltana teen sen.. Pakkaan laukkuni, kaikki tärkeät tavarani ja lastaan ne autooni, potkaisen taustapeilit irti, sillä taakse ei enää katsota, ajan ja vuodet lentävät ohitseni, tuhannet muistot, ja kaikki mitä täällä oli ja pysähdyn tien reunaan jollekkin linja-auto pysäkille nyyhkien.. Ei. Helvetti. En luulisi paljon itkettävän tämän paikan jättäminen.. Kyllä luulen että hymy olisi herkässä.. Silloin tällöin olisi kiva palata katsomaan kun ihmiset jumittavat paikoillaan oksentelevat tuoppeihinsa ja sammuilevat pöytiinsä.. Olisi niin mukava tulla katsomaan kun sama vanha oravanpyörä jatkaisi pyörimistään nitisten... Eikä kukaan koskaan tule rasvaamaan sitä saati laittamaan pyöriä pyörimään nopeampaa.. Joskus tätä paikkaa rakastaa kun käveleskelee pitkin tätä kaupunkia tähdet kynttilöinään..
Kun taas päivinä kun täällä kaikki mikä ei saisi tapahtua tapahtuu ja paljon harmaata aikoihin mahtuu..

Päivät kuin ilmaa samaa harmaata maailmaa, väriä elämääni etsikelen, käännän joka kiven ja kannon, niiden nimee mä vannon sitä löytäväni, uskotko ystäväni, miltä noi seinät sun silmii näyttää, täynnä väriä, kuljen maailmaa ristiin rastiin lennän kastista kastiin, ja jos lopulta ojasta taas herään, riepuni kerään, poltan kaiken, aloitan alusta, mull on tukeva jalusta. Niin moni pullon hengen kaappaamina tääl kulkee, ei mies henkee vaa henki miehenhengen pulloo sulkee, orjana päivät raataa, nestemäistä tappavaa heti aamust kaataa, en aio luovuttaa, vaan lisää tekstii suttaa, en päätäni kamalla ravisuttaa, ei saa antaa mielen horjuu pitää pistää stoppii ja torjuu, oon nähny mitä on viikatemiehen sadonkorjuu, kemikaalit saa sekoomaa maalit, värit vaihtuu valkosesta mustaksi suoraa ripiltä hautaa, elämää voi olla eletty vuosii paris kuukaudes, kun antaa vauhdin viedä, ei pian enää todellisuutta siedä. Joten pudota ruiskut, polje ne maahan, nosta katsees, on nii paljo ees ,toinen taas murehtii elämää pelkää kuolemaa tulevaisuutta, ei oo mullekkaa uutta, oon murehtinut sitä aivan liikaa, kolmas taas murehtii tyhjiätaskuja, mullakin vinopino laskuja, kyll tääl viel rahaa taskuu ehtii kerää, ois aika herää ja silmät aukasta, tärkeintä on muistaa elää, me ei synnytty näitä asioita varten eikä tultu kuolemaan näiden asioiden takii, nyt ois aika kääntää takkii, vaihtaa pois päältä pakkii ja liikkuu eteenpäin, me kyll selvitää ajan kanssa.. aina me kaipaamme ja kaipaamme, ei pitäs tehdä sitä liikaa, se syö meidän nykyhetkee, ei pidä elää menneessä, se ei oo ainut aika mitä on, täällä kyllä vielä riittää aikaa asioita muunnella, katsella ja kuunnella, tänää aion menneisyyden haamut päästä menemää, niiden seurassa tuntee itsensä yksinäisemmäksi kuin yksin,muistakaa ett tääl o paljon muutakin, paljon paljon suurtakin, ei tarvi antaa elämän enää sen jokapäiväisen pienen asian ympärillä pyörii, on aika alkaa aukoo sydämen ympäriltä nyörii, ennen kuin se alas rinnettä vyörii, sä seisot viel vuorella sun ei tarvitse kuin nousta, kerrankin mieleltäsi hetki jousta, nyt o aika nousta, näät sä kuin mustat päivät lentää kauas takas menneisyytee, katoo mielestä, uppoo sinne syvyytee, ne ei kuulu tähä päivää, ne on muistoi joit ei oo pakko muistaa, nyt alkaa uus jakso, ihme kuin sitä tännekkin jakso, tää on vaa paljo paljo valosampi jakso, valoo jaksaa odottaa, se puhdistaa kaikki viiltävät muistot pois ottaa, tunnetko kui joka aamu aurinko sut uutee päivää tervetulleeks toivottaa, vielä on pimeetä, mutta muutama tunti ja pimee juoksee karkuu valon eeltä, tiedäthä, jokaisen synkän yön jälkeen koittaa uusi valoisampi päivä, päivä jolloin sun mieltäs ei tarvii minkään asian painaa, se mikä nyt painaa on vaa väliaikasta lainaa, se tulee haihtuu, ajat paremmaks pian vaihtuu, loppu on kiinni itestäs, jäätkö konttaa paikoillee vaa nousetko jaloillee, ei kukaa meistä heti osaa seistä, se opitaan ja se on kiinni vain meistä, me voidaan odottaa parempaa aikaa tai me voidaan nousta ja huomata että ilmas on taikaa, joka liikuttaa ja laulut raikaa, saa unohtaa, pitää demonit nyt jättää ja eteenpäin jatkaa, on niin paljon vielä matkaa, asioita uusia, jotka voi sua jokapäivä uusia, ne opettaa ne voi vahvistaa tai sua rapistaa, sä voit ite päättää miten asennoidut, itsesi noidut tai nyt langetat kaikki kiroukset, tänää meidän on aika olla vapaita, naurettavan matalalla aita, mä oon vapaa astelee ulos omast vankilasta, mä oon vapaa nousemaan maasta, mä oon vapaa jättämään murheet eikä mikää mua raasta, haaste mies haastaa, anna haastaa se on saastaa, älä ala itse aukoo, pidä kymmenen sekunttii taukoo ennenku alat naamaa kohti laukoo, meidän pitää oppii joustaa, jos me halutaa joskus nousta, lopulta haaavat parantuu, arvet hiljaa parantuu, mutt hiljaa hyvä tulee, ei pidä elämäs kiirehtii, kyll hautaan viel ehtii, mä en tänää sitä aio murehtia, ihminen on itselleen kehitellyt monenlaista painetta ja ainetta, on säteileviä laitteita, imetää telkust vaikutteita, luonnollinen muuttuu luonnottomaks, asiat vääristyy, ihmiset paasaa ja tietyt asiat kärjistyy, viestintälaitteet kehittyy, ihmisiä syrjäytyy, liian helposti toinen tavoitetaa liian helppoo on sillo toine unohtaa, nauretaa vanhoille perinteille lennetää virtuaalisille teille, unohdetaa elämä monella tapaa, tuijotellaa omaa napaa, pitää osata aukasta silmät ja katsoo kaikkialle, ei yksinää kääriytyy itsensä ympärille, menettää merkityksen värille jota elämäänsä etsii, me kaikki ollaa yhtäköyttä, ja me kaikki vedetää siit köydestä, ei vedetä yksin köyttä kaulaan, pysytään mukana eikä haluta hautaan, kun vain pyytää niin moni on valmis auttaan, ei pidä liikaa asioita sisälle sulkee, reitti vinoo alkaa kulkee, nyt o aika poiketa reitiltä, ja vaihtaa kaistaa, elämää pikkuhiljaa maistaa, on mukavempi jatkaa päiviin ku tietää ne paistaa.. mä en himoitse kultaa, kun tiedän että päälläni joskus kuusjalkaa multaa,
tahdon vaa voida sanoa eläneeni..Tiedän jättäväni jotain jälkeeni, kaikki me tullaa jättämään jälkemme, tahdon vaa ett se jälki ei ole mikään jättiläisen, se voi viedä mahdollisuuden niin monen muun jäljeltä, ei pidä sotaa sytyttää, yleesä kulta on juuri se syy joka sen sytyttää, tänää mä tunnen olevani vapaampi kuin koskaan, tänää sun on aika ottees irrottaa, tänää sun on aika päästä mut menemään, en tahdo paikoillaan enää polkee on aika alkaa eteenpäi lähtemään, tänään mä oon vapaa menemään, menemään liikkumaan tekemään mitä tahdon, mä palan loppuu ja synnyn uudesta kuin fenixlintu, ei pidä luovuttaa, me ollaa vapaita jatkaa, pitää vaan oppii katsoo niin näkee paljon muutakin kuin harmaata, pitää oppii tietää että jalkojen alla maata, nyt ei enää haparoida tyhjää, ei oo aikaa enää jäädä kasvottomana nyhjää, nyt on aika jatkaa vapaana kaikesta




ja tästä taustaa http://www.youtube.com/watch?v=Bnc7H5ZSP18

Ulki pitkin katuja kulki, paljon salaisuuksia sisäänsä sulki. Satoja vuosia oli Ulki kasvonsa piilottanut, kun oli joku joskus häneltä palan sielua ottanut. Eräänä päivänä Ulki tuli julki ja piiloutui männyn alle, eikä koskaan aikonut katsoa sieltä ylös maanpinnalle. Ulki kaivautui maan alle syvemmälle, kurkotti kättänsä pitemmälle, sai maan maahiset ymmälle. Aluksi maahiaisten ja ulkin välillä oli vaikeaa. Jos halusi ymmärtää Ulkin tarvitsi tulkin. Lopulta omituinen otus muukalaisten sekaan astui ja maahiseen rakastui. Eräänä synkkänä yönä Ulkin silmät kastui, kun maahistyttö ansaan astui. Maahinen oli päivän valoon astellut ja tomuna ilmaan haihtunut, ja Ulkin päivä yöksi vaihtunut. Niimpä koitti päivä kun Ulkin oli noustava maanpinnalle löytääkseen Maahisen haihduttaakseen yön ikuisen. Ulki taas katuja kulki vaikka kaikki Ulkista oli julki. Ulki ei tajunnut edes mitä oikein sisällensä sulki. Paljon oli ollut turhia huolia ihmisten katseet oli Ulkille kuin nuolia. Noustessaan maan alta, Ulkista ei enää tuntunut samalta. Ulkin ei enää tarvinnut piilotella ja itsensä kanssa koko ajan otella. Oli Ulki oppinut että sydäntään pitää totella. Kerrankin Ulkilla oli päämäärä, ja nyt oli pää jäärä. Ulkin oli pelastettava maahiainen pelastaakseen itsensä. Nyt ei auttanut että risti vain kätensä. Oli vain pidettävä tahto, ja uskottava itseensä ja toimittava. Jos ei niitä asioita olisi ollut olisi Ulki viikon päästä katuojasta poimittava.
Kaadumme noustaksemme, en maahan jäädäksemme. Niimpä Ulki etsi ja etsi ja sadetta kesti. Toivo paremmasta ulkia uupumasta esti. Ulki kulki läpi öiden sumuisten, läpi vuorien usvaisten vain tähdet kompassinaan. Ulki tiesi että valoon haihtuneet maahiset ilmestyvät alle pohjantähden jäähän jämähtäen. Lopulta ulki saapui luokse jäämerien jäätyneitä kyyneliä maasta kerien. Rannalta ulki hyppäsi jäälautalle ja seilasi yli merten hännällä soutaen. Yhtäkkiä yöllä Ulki heräsi huutaen. Hän oli nukahtanut lautalle, ja valunut rannalle. Hän havahtui rannalla seisovaan noitaan joka sai ulkin mielen sijoiltaan. Noita vaati Ulkia itkemään miljoona kyyneltä ennen kuin sai jatkaa matkaan.. Ulkin itku katkesi sataa kyyneltä vaille miljoona. Silloin noita taikoi suuren lentävän jääleijonan joka oli Ulkin pään syövä. Silloin Ulkin ajatus kulki ja ulki nappasi taskustaan pussin johon oli matkalla kerännyt jäätyneitä kyyneliä. Ulki antoi kyyneleet noidalle joka päästi Ulkin jatkamaan matkaa.. Ulki vaelsi läpi tuulen ja tuiskun kunnes koki kovan iskun ja näki maahisen jäätyneen. Silloin Ulki luuli tiensä päättyneen. Siksi Ulki jäätyneen maahisen syleilyynsä sulki. Ulkilla ei ollut mitän muuta kuin maahinen. Ja Ulki oli päättänyt että tähän hänen polkunsa kulki. Silloin yhtäkkiä jää alkoi sulaa ja jäälautat repeilivät ja pohjantähti alkoi Ulkin yläpuolella hohtaa kirkkaammin ja kirkkaammin kunnes sokaisi ja tuli pimeys.. Ulki heräsi ja tunsi lämpimän tuulen. Hän makasi ruohikolla ja maahiainen oli hänen vieressään. Pian hän näki kaukaa lähestyviä hahmoja ja koko maahiskylä oli lähtenyt heitä etsimään ja niin he kävivät löytämään. Sinä iltana Taivaalla syttyi tähdet ja kaikki tanssivat illan yli nuotioiden ja rummut kumisivat, ja ilmassa oli tunne että paremmat päivät tulisivat. Maahiset kestivät nyt päivänvaloa ja Ulki tunsi sisällään ikuista paloa.

Vaskikellot kajahtaa ja tontut pukkia jahtaa tahtoo sen lahtaa. Niimpä pukki haulikon täytee patei ahtaa, ja kohta pamahtaa. Ja taas kellot kajahtaa. Pyhäjärvi kutsuu! Vaskikellojen luo syömää