IRC-Galleria

Ihan seko päivä. Menin muka yhdeksi yliopistolle, suunnitelmissani mennä luennolle, niinkun normaalit opiskelijat. Mie jopa istuin jo luentosalissa, mutta enhän mie sitten sinne jäänyt. Muutamaa minuuttia ennen luennon alkua mie livistin. Oli pakko saada lehtijuttu valmiiksi kun se poltteli minun sisässäni luomisen tuskana.
Ja valmiiksi se tuli. Taas yksi valmis asia mun elämässäni. Niistä valmiista asioista siis saa pisteitä, varsinkin tällaiset ihmiset joille asioiden valmiiksi saaminen on välillä tosi vaikeaa. No ei asioita ole vielä montaakaan lopullisesti kesken jäänyt, mutta niitä on paljon jotka eivät ole valmiita. Mulle on joskus tuskallista tajuta, etten minä välttämättä saa kaikkia asioita valmiiksi, ettei se edes ole mahdollista, eikä kukaan edes odota sitä, mutta kun mä haluaisin.
Silloin kun kirjoitan, minun ulkoinen ympäristöni on epäjärjestyksessä, voidaan melkein puhua kaaostilasta, koska se ei sillä hetkellä merkitse, millainen ulkoinen todellisuus on. Vain sisäisellä on väliä.
Sitä sisäistä todellisuutta pitäisi kehittää. Tahtoisin kehittää sitä lukemalla jotain kertovaa, mutta harvemmin minulla on aikaa. Jos on aikaa hetki, niin sen huilaan.
Miten voi olla mahdollista että väsyttää vaikka en ole muuta tehnyt kuin kirjoittanut tänään? Kai se sitten on ilmeisen kovaa hommaa. Myös fyysisestikin.
Mut tänään en jaksa enempää. EHkä tässäkin on jo liikaa ja pitäisi rajoittaa tätä tekstin syntyä, ehkä 160 merkkiin, eikös se ole aika standardi, mihin aivotkin ovat jo tottuneet.