IRC-Galleria

Taas ihana pvä. Pädä & Julia lähtivät parantamaan ratsastuskoululapsien Pian silmissä ryvettynyttä mainetta. Ja loistavasti onnistui Julia. Herkkis pikkusuokki Kohahdus toimi loistavasti hyttysen kevyellä ratsastajalla. Muutaman pikkuhypynkin tekivät derby-kentän viereisellä pikkukentällä. Veikko toimi valmentajana (koska Pia selässä). Tarkkana seurasi tyttöjen touhuja ja jos Kohahdusta rupesi liikaa jännittämään, rohkaisi Veikko hörinällä tyttöystäväänsä. Liikuttavia.
Tallilla taas pesut ja ötömyrkyt, kivennäiset, porkkana ja suola. Ja Veikkoa järkyttävänä yllätyksenä myös pari desiä kauraa! Ei ole varmaan koskaan ollut ruokakuppi yhtä hyvin putsattu..
Pia sanoi, että oli onnahtanut vammajalkaa sepelimäessä alaspäin tullessa. Suoralla ei kyllä huomattu mitään kun juoksutettiin. Varmaan ne terävät sepelit sattuivat arkaan kavionpohjaan. Toivottavasti vain se.
Sitten lähdettiin naapuriin ja voi ei mitä nähtiin!! Rillapoju, Veikon velipoika. Takapäästä kuin ilmetty isoveikkansa, edestä oli kapoisampi. Mutta samanlainen beentheredonethat luonne ja ihana ilme. Ei ihan yhtä nätti kuin Veikko, mutta ihanaihana. Sitten oli kolmevuotias apassilainen Katariina, jolla oli kyllä aivan ratsun runko. Ja kirsikkana kakun päällä vielä kaksi POHJOISRUOTSALAISTA! Ja sitten paras; toinen niistä oli Suomen ainut Järvnsofaxenin tammajälkeläinen Suomessa. Olin aivan onnesta soikeana kun maailman nopeimman kylmäverin jälkeläistä pääsin halaamaan. Ja sitten oli aivan uskomattman kaunis, pikimusta ruuna joka tulossa myyntiin...
Harvoin olen nähnyt niin tyytyväisen oloisia ja kiiltäviä hevosia.
Ihan tuli tippa linssiin, kun näki, millä rakkaudella vanhempi pariskunta hevosiaan hoiti ja kuinka niistä tykkäsivät.
Taivaallinen päivä, joka saa taas arjen tuntumaan entistä puuduttavammalta.
Ainut pilvi aurinkoisella taivaalla on kauhea ikävä Veikkoa, joka aina tuntuu pahimmalta sen jälkeen, kun auton nokka kääntyy poispäin Tauron pihalta.