IRC-Galleria

Vähän pujottelemista ja juoksemista hetken aikaa narun päässä. Vasempaan on mitä on, muttei oikeaan paljonkaan parempi. Tosin oikeeseen nosti pari kertaa laukan ihan vain laukka-sanasta. Tuntuu pahalta katsoa sitä ihanaa laukkaa ja miettiä, ettei enää koskaan ehkä sitä saa selästä kokea.
Juokseminen irrotti limaa ja valkoiset norot sieraimista.
Huomenna saadaankin kävelyseuraa metsäretkelle.

Syksyt on kuolettavia. Ei vesisateet, vaan se valon puute saa olon tuntumaan niin lohduttomalta.
Kevääseen on niin kovin pitkä matka.
Käytiin lyhyellä kävelyllä irwinin suuntaan. Olisi menty kuopille, mutta isokivi oli siirretty ja volvo lastas sorarekkaa kuopan pohjalla. Ei sitten jaksettu odotella loputtomiin vaan käännyttiin kotiin kun alkoi taas sataakin.
Veikko on oppinut avaamaan liukuovetkin. Aika fiksu se on, tajus heti, että ahaa, jossei työntämällä eteenpäin, niin hivuttamalla sivulle se aukeaa.
Ihan agilityainesta.

..hei missä mä asunkaan?
Veksi oli tänään takaa-ajettu. Oli se kyl vaikeempaa kun muistinkaan. Eikä noi seliseli releet (satula ja liinat ohjina) hirveesti helpottanu.
Mutta oli hienoo huomata, et kaveri peruuttaa kun sanoo pakki. Harkattiin väistöjäkin, mut se oli tosi vaikeeta kun ei ite oikein tajua, miten pitäis pyytää. Pylpyröitä tehtiin ja pujoteltiin keppejä. Raviakin kokeiltiin muttein mun metriheikki jalat riittäneet. Toi on kyllä ihan kivaa, kunhan oppis ja sais vähän ideaa siihen, mitä ja miten pitäis tehä.
Yskäs taas kerran. Voi ei..
Jätkät muutti uusiin boxeihinsa ja näyttivät siltä että olivat aivan pihalla. Ainakin Veksi.

Veksi oli liinan päässä. Ekaksi vähän väistältiin. Meni välillä ihan ok. Sitten sai hölkötellä narussa (mitä väliä enää millään kun jalat on paskana kuitenkin, eivätkä paremmiksi tule) sen minkä halus. Innostui välillä juoksemaan ihan isoa kovaa. Jännä, että valitsee aina vasemman eli sen vammajalan puolen vaikka luulis olevan just toisin päin.
Lopuks käytiin pujottelemassa keppejä.

Aurinko paistoi pitkästä aikaa ja ennen huomista myrskyä.
Vein sitä varten high neck:n tallille valmiiksi.
Käytiin kävelemässä n. puoltoistatuntia Terrisuon poluilla. Sai kulkea pitkässä liinassa ja syödä mitä haluasi. Ja tokin se halusi.
Oli jo pirteämpi ja pari kertaa vähän hypähtelikin. Ei köhinyt, mutta limaa on keuhkoissa selvästä. Metsässä kulkemisen jälkeen ei lima rohissut läheskään yhtä paljon.

Tulee hyvin toimeen laumassa = läheisriippuvainen, maastoon on turha havitella lähtevänsä yksin.
Ajolle opetettu = valjaat ollut selässä, kärrytkin kerran perässä (kaatoi itsensä, karkasi ja meni nurin ojaan)
Rauhallinen, oikea lasten poni = seistä tönöttää paikallaan vaikka kuski kuinka haluasi liikkuakin
Hyvä rehunkäyttäjä = metabolinen syndrooma
Kiltti karsinassa = jyrää ulos boksista kun ovea raottaa. Jos heinää edessä, voi harjata (varovaisesti)
Reipas = ei kestä kuolainta/pohjetta/ratsastajaa/ihmisiä, juoksee karkuun pelokkaana
Treenaus aloitettu = viettänyt viimeiset kaksi vuotta tarhaneuvoksena, törkeän lihava/laiha/jännevammainen, kuntoutuksen tarpeessa
Käyty pikkukisoissa = naapuritallilla, jonne ei tarvi kuljettaa, koska ei mene koppiin
Itsenäinen = kävelee ihmisen yli, kuskaa taluttajaa minne haluaa, vihaa muita hevosia
11v tyttö ratsastanut ja hoitanut itsenäisesti = ollut vain lasten hoidossa, mutta nyt jo niin raju ja vaarallinen, ettei enää itse pärjätä

Vajaan tunnin taluttelua ja peruuttelu ylämäkiin. Köhähti pari kertaa. Aloitin antamaan timjamia kun pitäis kuulema auttaa.
Muuten oli oma ihtensä. Vaikkakin vieläkin kovin rauhallinen talutettava.

Kiitos Kelmi kaikesta. Kiitos, että olit olemassa.

15 minuuttia liinassa juoksutusta sen minkä ite halus mennä. Ravas ihan kohtuu puhtaasti ja ihan miellellään. Oikeen laukankin nosti kerran pyynnöstä nätisti.
Muuten vaan hetki käveltiin ja yritettiin siedättyä sille pelottavalle metsänpuoleiselle kentän puolelle. Siellähän suhisee..apua.
Kärsä vähän vuotaa.
Oli kyllä melko pirteä olosuhteisiin nähden.