Syksyt on kuolettavia. Ei vesisateet, vaan se valon puute saa olon tuntumaan niin lohduttomalta.
Kevääseen on niin kovin pitkä matka.
Käytiin lyhyellä kävelyllä irwinin suuntaan. Olisi menty kuopille, mutta isokivi oli siirretty ja volvo lastas sorarekkaa kuopan pohjalla. Ei sitten jaksettu odotella loputtomiin vaan käännyttiin kotiin kun alkoi taas sataakin.
Veikko on oppinut avaamaan liukuovetkin. Aika fiksu se on, tajus heti, että ahaa, jossei työntämällä eteenpäin, niin hivuttamalla sivulle se aukeaa.
Ihan agilityainesta.