Voi kun murmeli nautti kun oltiin kaikessa rauhassa ja oli jakamattoman huomion keskipisteenä. Koko heppa puunattiin, venyteltiin ja rapsuteltiin. Paljon halaamista ja ihan kiireetöntä yhdessäoloa. Tippa meinas tulla linssiin kun kaveri nautti niin, että nuoli koko mun pään.
Se on jo ihan talvinalle! On ollut kesäkin niin pimeä, että sekasinhan nuo karvanvaihdotkin on.
Käytiin liinassa kävelemässä metsäreiteilla pitkä lenkki. Välillä oli ihan varsa ja touhotti ja töhnötti. Pari kertaa alamäessä oikea etunen vähän kyykkäs alta. Aikasemmin oli se vasen eli vaivajalka.
En nyt jaksa sitä miettiä. Katsotaan sitten kolmen kuukauden päästä, mitä ne Kangasalla sanoo.
Helenalle sanoin, että taidan ottaa sen Plussapallon kyytiin etupenkille ja kotiin. On niin kauhea ikävä ettei sanoiks voi kuvata. Aina niin vaikeata se lähteminen ja ruskon sinne jättäminen vaikka näyttääkin erittäin hyvinvoivalta. Säilö näytti maistuvan vihreääkin paremmin.