IRC-Galleria

Keskiviikoksi ja torstaiksi luvattu lumisadetta!!!Vihdoinkin, ihanaa.
Tänään oli rankka päivä. Haettiin ensin viikka kuorma heinää paratiisipaikasta. Sitten otin V:n naruun ja lähdettiin käppäilemään ympäriinsä. Kasvihuoneella alkoi hirveä höösääminen kun vastaan tuli pari sauvakävelijää. Samaan syssyyn vielä joku urpo pamauti pari rakettia.
V hyppi ja pomppi kuin duracel pupu koko puolen tunnin kävelylenkin. Kun oli niin paineissaan, päästiin liukkaalle kentälle riehumaan. Veti siellä kiitoa ja pukkilaukkaa reilun vartin. Kenkäkin lensi kaaressa. Onneksi sen sain pelastettua ja R tuli viskin houkuttamana lyömään sen kiinni vielä iltapäivällä.
Oli kyllä ihan sekopää hevonen tänään. Voikun R pääsisi tällä vkolla pari kertaa ja tulisi sitä lunta, niin voisivat ottaa kunnon hiittilenkin. Tulisi taas järkiinsä. Eilenkin oli maneesissa illalla aivan kierroksissa. Paitsi, että laukka ei nouse... Tai nousee, mutta ihme könää enkä saa sitä pysymään ympyröillä.
Noh, tajusin illalla että huomenna on rakettipvä ja hevosen sisällä ennen kuutta eikä ratsastus ole hirveän järkevää illalla. Ja mä tietysti töissä pvän. Kävin sitten vielä mustissa kumppareissa ja farkuissa hetken aikaa keventelmässä. Tai aika kului huomaamatta, joten tunnin verran tuli vielä tehtyä hommia.
Käynnissä ja ravissa V on nyt kiva ja antaa periksi edestäkin. On kevyt mutta jäntevä käteen.
Mutta se laukka vaan on ongelma....
Saipa poika ainakin liikettä yhdelle päivälle. Olikin illalla varsin väsy.

Karkasin töistä...Toodella aikuismaista käytöstä. Ei vaan jaksanut enää istua sisällä.
Kokeilin nappulat jalassa ja ilman turparemmia. Oli kiva ja mukava. Pitkään en vääntänyt vaan heti kun antoi vähän periksi ja liikkui ilman hopotusta, lopetettiin ja lähdettiin pellon kautta pois.
Tietää kuka on ollut vkon lomalla, kun karsinat on sairaan paskaiset. Kiva maksaa täyshoitohintaa siitä, että siivoaa niiden kahden laiskan jäljet. Enkä todellakaan ollut ainut yksäri, jolta paloi tänään pinna.

Veikko tunnilla P:n kanssa ilman satulaa. Alun hapuilun jälkeen sujui heiltä (taas) hyvin.
Laukat nousi napsahtaen ja pyörivät ympyröillä ilman mitään ongelmia.
Eli summasummarum, syy miksei homma just nyt meiltä kahdelta toimi, on minä.
Kyselen itseltäni oikeutusta vaatia hevoselta asioita, joita se ei selkeästi koe mielekkäiksi. Kuinka onnellinen Veikko olisikaan esim. vaellushevosena.
Todella synkkä ja kuiva kausi. Meidän keskinäinen ratsastussuhde tällä hetkellä täysin lukossa.
Juttelin S:n kanssa siitä, että kun hällä aikaa, otetaan pari vkoa, että minä vain maastoilen vkonloppuisin ja hän ratsastaa muuten. Josko siten tästä pattitilanteesta päästäisiin eteenpäin. Kun en minä osaa ja kun en osaa, ei hevonen tajua, ja kun ei tajua, turhaannun ja hermostun. Ja mitä sitten, jatkuva paha mieli ja itsesyytökset.

Vaikka välillä väsynyt olenkin, niin rakastan ja kunnioitan hevosia. En voi käsittää ihmisen suunnatonta pahuutta viattomia luontokappaleita kohtaan.

Eeva Kilpi:

"Hevoseksi olen syntynyt,
hyljättynä kuljeskelen nyt,
minua ei kukaan huolikaan,
mistä turvan vanhuuteeni saan?


Mahdotonta nyt on kaikki työ,
edessä on synkkä, kolkko yö,
ei oo juotavaa, ei mitä syö,
ihminen, hei, älä, älä lyö!


Anna loimi selkääni ja vie,
missä lepoa ja ruokaa lie.
Auta palvelijaas ihminen,
mitään muuta enää pyydä en."

..D ei ole ihan parasta maastoseuraa tuulisena päivänä, varsinkin kun ratsastajaa jännittää eka kerta putoamisen jälkeen selässä..
Maneesissa ei liiku mihinkään. Menin sitten vielä yksin kiertämään rataa.
Just nyt tympii ratsastaminen kun ei mikään onnistu. Teksi mieli viedä V jollekin ratsuttajalle kuukaudeksi. Mutta eihän se mahan takia voi onnetonra ressata.
Yritti myös hyökätä lempeän Hermannin kimppuun. Kas kun häntä ei tarpeeksi huomioita vaikka mitä yritti ( lapion maneesin laitoja hevonen narunperässä). Pistin sitten filtin sen päänpäälle ja sanoin, että arvaa kuka sammutti valot..Korvat pyöri kuin hedelmäpelit "tulipa se yö äkkiä".
Oli ainut hevonen joka ei epäröinyt sekuntiakaan kävellä vesimaton päälle seisomaan. Katseli sitten D:n vauhkoilua leuhkan näköisenä.
Ihme tyyppi.

Eilen, aattonaamuna menimme tallille Samin kanssa jo aamutuimaan. Otettiin Veksi narun päähän ja lähdettiin samoilemaan polkuja. Käveltiin ristiin rastiin metsissä reilun tunnin verran. Veikosta kyllä tulisi mainio vaellushevonen. Kun reitti kääntyy metsään, menevät korvat välittömästi höröön ja vauhtia tulee lisää. Ja menee lähestulkoon mihin vaan. Polkujen pohjat olivatkin nyt hyvässä kunnossa kun pinnalla vain vähän jäätä ja sekin jousti hevosen alla. Valittiin tahallaan polut, missä joutui oikein kunnolla tarpomaan.
Oli tyytyväinen ja pärksyvä heppa kun tallille palattiin. Ja sitten avattiin joululahja eli näkkäripaketti, ja voi kuinka hyvää se olikaan.
Sitten me ihmiset lähdettiin Veikon mummolaan joulua viettämään.

Tänään meidän estepilotti ulkoilutti Veksin maastossa. Oli käyttäytyny tosi hyvin. Vähän olivat pystyneet ravaamaankin. K:lle oli iloinen yllätys huomata, että V on tahmatassu ainoastaan maneesissa.
Tulomatkalla Riksusta käytiin tekemässä ruoat ja vähän vielä taluttelemassa. Sisään tuli normaalia aikaisemmin, mutta tyytyväisen näköisenä jäi heinäkasasta selvää tekemään.

Huomenna tulee ilmeisesti vettä, joten katsotaan mitä tekisi. Tarkoitus olisi nyt itse päästä liki viikon berseenbarannuskuurin jälkeen satulaan.

Toinen musta joulu peräjälkeen.
Estepilotti K hyppyytti Veikkoa tänään. Taas meni paremmin kuin edelliskerralla. Taisivat korvat jopa erehtyä tötterölle pariin kertaan, joten tuskin ihan kamalan vastenmielistä puuhaa on.
Lopuksi pistettiin pysty huimaan 70 cm:n korkeuteen, eikä ongelmia.

että kyllä tämä lihaskipu osaa olla ihana asia.
Käytiin keräämässä Veikon kanssa havuja metsästä ja koristeltiin niillä sekä sen, että kaverihepokatti <- Lugiksen karsina.
H kävi vielä kävelemässä illalla muutaman kerran pellon ympäri.
Että vähän niinkuin vapariksi meni, vaikka muuta olin suunnitellut. Mutta kun ei ahteri anna istumista myöten.

..varsinkin kun se tapahtuu laukkarykäyksessä kaarteessa ja vielä ilmeisesti maneesin seinän kautta.
Se saakelin satula teki nyt viimeisen temppunsa. Valui kyljellä Veikon lähtiessä kunnolla kurvit suoriksi. Hetken sain sinniteltyä, mutta sitten G-voimat oli liikaa. Ilmat pihalle ja muutaman minuttin luulin, että nyt jotain katkesi.
Veikko parka luuli, että hän on nyt tehnyt jotain pahaa.
Nyt odottelen että Sirdalud ja Buracapsit alkaa vaikuttaa ja lonkka ja niskasärky hellittäisivät.
Ja just kun alkuvkosta ajattelin, että en muuten ole vielä Veikolta tippunut.

Emäntä sairastellut ja sijaiskärsijät hoitaneet Veikon liikutuksen. Kiitos heille.
Puolikuntoinen olo vaan jatkuu. Tulisi kunnolla vaikka kuumetta, niin menisi sitten koko tauti helpommin ohikin.
V on kuluvalla viikolla toiminut hyvin kaikilla muilla paitsi omistajallaan. On ollut kiva ja helppo siirtymisissä, reipas pellolla eikä saanut hepulia peuralaumaan törmätessään.
Tänään pääsi taas hyppelökyppelöihin K:n kanssa. Taas sujui edelliskertaa paremmin. Hypyissä ei ongemia, mutta maneesin kapeus aiheuttaa ongelmia tuon ohjattavuuden ja varsinkin kääntyvyyden suhteen.