Veikko tunnilla P:n kanssa ilman satulaa. Alun hapuilun jälkeen sujui heiltä (taas) hyvin.
Laukat nousi napsahtaen ja pyörivät ympyröillä ilman mitään ongelmia.
Eli summasummarum, syy miksei homma just nyt meiltä kahdelta toimi, on minä.
Kyselen itseltäni oikeutusta vaatia hevoselta asioita, joita se ei selkeästi koe mielekkäiksi. Kuinka onnellinen Veikko olisikaan esim. vaellushevosena.
Todella synkkä ja kuiva kausi. Meidän keskinäinen ratsastussuhde tällä hetkellä täysin lukossa.
Juttelin S:n kanssa siitä, että kun hällä aikaa, otetaan pari vkoa, että minä vain maastoilen vkonloppuisin ja hän ratsastaa muuten. Josko siten tästä pattitilanteesta päästäisiin eteenpäin. Kun en minä osaa ja kun en osaa, ei hevonen tajua, ja kun ei tajua, turhaannun ja hermostun. Ja mitä sitten, jatkuva paha mieli ja itsesyytökset.