IRC-Galleria

Vapaapvä. Mutta ei sentään ihan ilman tekemistä. Tehtiin ensin parikymmentä minuuttia powerwalkia. Sitte vartin verran maastakäsittelyharjoituksia. Oli vissiin henkisesti raskasta, kun tuokiomme jälkeen humman suu kävi ja haukotukset oli melkoisia. Sannahan kertoi, että ne on merkkejä siitä, että aivoja on aktivoitu ja tuumailu on ottanut koville.
Lopuksi vielä harjoiteltiin (toivottavasti ei ikinä tapahtuvan) tallipalon varalle. Eli Veikko joutui seuraamaan toppatakki pään yli heitettynä.
Närkästynyt ilme olisi pitänyt saada kuvattua...
Ihan hyvä, että nyt ollut tämä vko vähän helpommalla, kun viime vkolla joutui aika koville. Samoin nyt loppuvko tulee olemaan varsin rankka.
Huomenna tunti, perjantaina ratsuttajamme S taikoo liitokaviota esiin, lauantaina maasto ja sunnuntaina K tulossa hopiloikittamaan.

Ystävämme P stunttasi lyhyehköllä varoitusajalla. Emännällä meni töissä pitkään, sillä maailmahan hukkuu paskaan ja sitä yritetään pelastaa pumppu kerrallaan. Eli kiirettä piti.
Oli ollut vähän nahkea. Tylsistyy taas rassu parka maneesissa pyörimiseen. Mutta nyt ei vaan sille asialle voi mitään.
Huomenna onkin sitten lepopäivä, että saavat muskelit kasvaa. Meillä molemmilla.
Epätoivoinen satulajahti jatkuu.

Tänään tehtiin tunnin verran kevyesti verkkaa. Paljon kävelyä, vähän ravia ja vielä vähemmän laukkaa. Ratsastaja hikosi, heppa ei. Sillä oli jo kova nälkä ja ajatukset olivat selkeästi ruokakupissa.
Mutta tulevaa länkkärikurssia varten harjoiteltiin peruuttamista pelkällä painolla. Sehän tajusi mokoma asian heti. Huima hepo.

Veikon kisaura on avattu.
Hitaasti mutta varmasti pilotti K ohjasi Veikon läpi huiman 30-40 cm radan.
Mitä väliä ajalla, vain virheet ratkaisivat. Ja meidän Veikko korvat pyörien ja suuren kysymysmerkin muotoisena, porskutti läpi radan virheittä.
Ja kyllä oli emäntä liikuttunut. Kun meilläkin niitä vaikeuksia on ollut enemmän kuin tarpeeksi, niin oli niin ihanaa nähdä, että siellä se liinaharja pystyi samaan, mihin muutkin.

eilen joutui pistämään hevoinen tosissaan tossua toisen eteen. R, edellisten lähtöjen opettamana, kaivoi kaapista Mylerin correctonit. Veikko poika yritti takapellolla sanoa, että täällä muuten mennään aina kovaa. Kun kuski ei ollut kuuntelevinaan oli ollut erinomaisen hjuvin hjieno.
Ratsuttajan oli kuulema vallannut epätietoisuus siitä, minkä hevoisen oli tallista oikein alleen ottanut.
Tänään pääsi sitten pitkälle ja rauhalliselle palautuslenkille.
Emäntä sekosi päästään ja kävi ostamassa tulevalle kisahevoselle (HAHHAHHAH, NEVER) Vereduksen suojat...Ja kaveri siis osallistuu megalomaaniseen puomiluokkaan..

Eilinen R:n kanssa suorittama hiittitreeni oli tehnyt tehtävänsä. Oli tunnilla aivan liekeissä. Enpä muista koska on joutunut niin paljon pidättämään. Ja on se taitava hevonen; teki laukkapiruetinkin ihan tuosta vain...Se on vain niiin ihana kun kuumenee.
Mutta ehdottomasti parasta oli, että kakkasi kaksi kertaa KÄYNNISSÄ!!!!!!!!!!!!!
Jee, ehkä jonain päivänä meidän ei enää tarvitse pysähtyä seitsemää kertaa tunnin aikana suolta tyhjentämään. Mitenhän se on raviradalla asian hoitanut...

..ei se Passierkaan käynyt. Oli kuitenkin liian kapea. Hinkkaa pötsin kohdalta...
Tehtiin tänään siirtymisiä. Suolentyhjennysoperatsiuunin jälkeen oli tosi kiva ja keveä. Uskaltaisi jopa sanoa herkkä.. Enpä tuota olisi uskonut Veksistä sanovani.
Ruoka ei vain maistunut ja vatsassa kovat kurinat. Voi kun ei taas alkaisi ne ongelmat..
Ärsyttää, kun heinää jätetään tarhan ulkopuolella kostumaan ja jäätymään. Onhan se toki iso matka karsinan edestä kävellä n. 30 m tarhaan niitä heiniä viemään.

Veikko pääsi ihanaisen Sera-neidon kanssa kiertämään siltalenkin. Oli ollut niiin tyytyväinen.
Huomenna vapaillaan eli kävellään nöyryyttävästi nyörissä.

Perjantaina hain taas uuden satulan sovitukseen. Vanha Passier. Eka kokeilulla vaikutti parhaalta pitkään aikaan. Aavistuksen voisi olla leveämpi kenties.
Kävin tunnilla kokeilemassa sitä S:n silmien alla. Ensin ajattelin, että apuaa, ei sovi ja hevoinen ahdistuu, sillä V heitti ihan toimimattomaksi eikä liikkunut sitten mihinkään. No, kun oli kakannut noin kuusitoistatuhattaneljäsataaviisitoistakertaa ja verrytellyt sen 40 min, niin loppu vartti olikin ihan kivaa...Tai oikeastaa tosi kivaa.
Tänään K hyppäsi. Veikko hyppäsi elämänsä ensimmäistä "rataa", joka koostui viidestä esteestä. Ihana nähdä, että joku asia maneesissa saa sen korvat tötterölle. Suoraanhan se tättärätää esteelle ilman että laukkaa voi mitenkään säädellä, mutta mitäs siitä. Pääasia, että oli kivaa. Pääsi sitten vielä viltti selässä kiertämään puutarhalenkin K:n kanssa.
Huomenna R tulee maastottamaan. Jos ilma näin raaka kuin tänään, on paras pitäytyä polkukävelyissä.
Maanantaina pakko pitää huilia kun tullut ruskolle kova työputki.

Uusi vuosi sitten onneksi meni.
Hevot olivat aikalailla sekaisin uudenvuodenpäivänä, vaikkei talliin kuulunut kuin vaimea jytke.
V oli tosi hankala käsitellä, hyppi pystyyn, yritti pukittaa kohti jne.
Oli pakko JUOKSUTTAA (en ikinä juoksuta koska en näe siinä mitään järkeä ellei tapahdu kahdella ohjalla). Siinäkin veti pukkisarjaa. Mua suositeltiin käyttämään kypärää sitä käsitellessäni...
Keskivkona tehtiin töitä puolitoistatuntia. Yritän nyt saada sitä vähän ylemmäksi, kun niin helposti menee kuolaimen alle. Oli välillä taas niiin hankalaa, mutta väliin tuli hienojakin pätkiä varsinkin ravissa. S näki ja kehui että oli ollut hieno.
Torstaina P kävi tunnilla ilman satulaa. V riehui ensiksi taas älliä vailla, mutta innostui lopulta keskittymään työntekoon. Hienoja nostoja ja jopa joitain hyviä väistöpätkiä! Mitähän teen väärin, kun se oikea laukka on nyt kadonnut jonnekin nevereverlandiin.
Huomenna varmaan vain köpöttelyä, sillä la on hyppelyt ja su maasto. Ohjeistin R:n tekemään rankka hiittilenkki, jos peltojen pohjat vain sallivat.