Veksin kanssa kun on niin rikkinäinen olo. Mentiin n. tunti umpimettässä. Veikko tajus emännän fiilikset ja käyttäyty hienosta. Ei sekoillut eikä ollut liima vaan just sopivan reipas. Vaikka yhtä närheä meidän piti pysähtyä kuuntelemaan ja ihmettelemään pitkäksi aikaa.
Mulla ei pää selvinny, mutta Veksi kovasti suukotteli että kyl se siitä taas. Se vähän auttoi.
Aloitettiin taas hiekanpoistokuuri, joten herkkumenyytä tarjolla seuraava kaks vkoa.
Tarhaan halusi laittaa päälle uuden Mastansa. Vähän peppuposket sieltä vilkkuu, mutta ei niin pieni ollut kuin pelkäsin.
Nemo oli ihan että ou mama...