Tunnilla. Veikko oli ihan mahdoton. 20 minuutin jälkeen kädet täysin maitohapoilla. Yllykkeeksi riitti ekaa kertaa tunnilla yhtä aikaa ollut H-tamma...Tai ainakin luulen niin.
Jälleen laukkaukareita ja kun ne bannattiin, niin täysillä maneesin päätyyn. Ja se täysillä on kuulkaa aika kovaa..
Hermostuin kerran ihan kunnolla ja lopetin neuvottelut herrahevosen kanssa tyystin.
Loppuraveissa oli kyllä sitten tosi hyvä; pehmeä, taipuisa ja tahdikas. Ihan kuin oikea ratsu.
Onneksi sain lupauksen että vanha ystävä ja PaimionPainiseuran jäsen L-poni tulee Vekkulin seuraksi aamupäiviksi aina silloin tällöin alkaen huomenna.
Eiköhän se mieli siitä vähän rauhoitu, kun saa taas harrastaa kreikkalaisroomalaista poikapainia. I hope...
Huomenna, luojan kiitos, on edessä sessio ratsuttaja S:n kanssa. Tai tiedänhän mä jo, miten siinä käy. Se toimii hällä kuin unelma.
Ehkä siinä joku vissi ero on, että hän on opettaja ja ratsuttaja ja minä mutapeltosuokkiämmä.