Lönköteltiin ilman suuria tavoitteita kaikissa askellajeissa. Nyt ei vauhtia ihan hirveästi ollut, mutta enpä pyytänytkään muuta kuin että eteenpäin. Laukkakin oli mukavan rauhallista ja pyörivää paitsi takasuoralla kun halusi, ja sai kiihdyttää.
Metsästäjien hirvikiväärien paukut saivat molemmilta sydämet kurkkuun, mutta siitäkin selvittiin.
Oli taas ihan hirveän hellyydenkipeä. Kyllä mulla on vain niin ihana hevonen, että tippa meinaa tulla linssiin kun ajattelee, että se on todellakin mun. Vaikka välillä onkin ongelmia ja vaikka ähkypeikko on aina takaraivossa.
Eilen ostettu heinä kakkaa, ja joutuu nyt syömään ylivuotista vitskujen kanssa, ennenkuin jostain kunnollista löydän.
Satulan kanssa ongelmia. Perjantaina tulee edustaja katsomaan, ja englantiin jo asiasta viestittelin