IRC-Galleria

Vaikka välillä väsynyt olenkin, niin rakastan ja kunnioitan hevosia. En voi käsittää ihmisen suunnatonta pahuutta viattomia luontokappaleita kohtaan.

Eeva Kilpi:

"Hevoseksi olen syntynyt,
hyljättynä kuljeskelen nyt,
minua ei kukaan huolikaan,
mistä turvan vanhuuteeni saan?


Mahdotonta nyt on kaikki työ,
edessä on synkkä, kolkko yö,
ei oo juotavaa, ei mitä syö,
ihminen, hei, älä, älä lyö!


Anna loimi selkääni ja vie,
missä lepoa ja ruokaa lie.
Auta palvelijaas ihminen,
mitään muuta enää pyydä en."

..D ei ole ihan parasta maastoseuraa tuulisena päivänä, varsinkin kun ratsastajaa jännittää eka kerta putoamisen jälkeen selässä..
Maneesissa ei liiku mihinkään. Menin sitten vielä yksin kiertämään rataa.
Just nyt tympii ratsastaminen kun ei mikään onnistu. Teksi mieli viedä V jollekin ratsuttajalle kuukaudeksi. Mutta eihän se mahan takia voi onnetonra ressata.
Yritti myös hyökätä lempeän Hermannin kimppuun. Kas kun häntä ei tarpeeksi huomioita vaikka mitä yritti ( lapion maneesin laitoja hevonen narunperässä). Pistin sitten filtin sen päänpäälle ja sanoin, että arvaa kuka sammutti valot..Korvat pyöri kuin hedelmäpelit "tulipa se yö äkkiä".
Oli ainut hevonen joka ei epäröinyt sekuntiakaan kävellä vesimaton päälle seisomaan. Katseli sitten D:n vauhkoilua leuhkan näköisenä.
Ihme tyyppi.

Eilen, aattonaamuna menimme tallille Samin kanssa jo aamutuimaan. Otettiin Veksi narun päähän ja lähdettiin samoilemaan polkuja. Käveltiin ristiin rastiin metsissä reilun tunnin verran. Veikosta kyllä tulisi mainio vaellushevonen. Kun reitti kääntyy metsään, menevät korvat välittömästi höröön ja vauhtia tulee lisää. Ja menee lähestulkoon mihin vaan. Polkujen pohjat olivatkin nyt hyvässä kunnossa kun pinnalla vain vähän jäätä ja sekin jousti hevosen alla. Valittiin tahallaan polut, missä joutui oikein kunnolla tarpomaan.
Oli tyytyväinen ja pärksyvä heppa kun tallille palattiin. Ja sitten avattiin joululahja eli näkkäripaketti, ja voi kuinka hyvää se olikaan.
Sitten me ihmiset lähdettiin Veikon mummolaan joulua viettämään.

Tänään meidän estepilotti ulkoilutti Veksin maastossa. Oli käyttäytyny tosi hyvin. Vähän olivat pystyneet ravaamaankin. K:lle oli iloinen yllätys huomata, että V on tahmatassu ainoastaan maneesissa.
Tulomatkalla Riksusta käytiin tekemässä ruoat ja vähän vielä taluttelemassa. Sisään tuli normaalia aikaisemmin, mutta tyytyväisen näköisenä jäi heinäkasasta selvää tekemään.

Huomenna tulee ilmeisesti vettä, joten katsotaan mitä tekisi. Tarkoitus olisi nyt itse päästä liki viikon berseenbarannuskuurin jälkeen satulaan.

Toinen musta joulu peräjälkeen.
Estepilotti K hyppyytti Veikkoa tänään. Taas meni paremmin kuin edelliskerralla. Taisivat korvat jopa erehtyä tötterölle pariin kertaan, joten tuskin ihan kamalan vastenmielistä puuhaa on.
Lopuksi pistettiin pysty huimaan 70 cm:n korkeuteen, eikä ongelmia.

että kyllä tämä lihaskipu osaa olla ihana asia.
Käytiin keräämässä Veikon kanssa havuja metsästä ja koristeltiin niillä sekä sen, että kaverihepokatti <- Lugiksen karsina.
H kävi vielä kävelemässä illalla muutaman kerran pellon ympäri.
Että vähän niinkuin vapariksi meni, vaikka muuta olin suunnitellut. Mutta kun ei ahteri anna istumista myöten.

..varsinkin kun se tapahtuu laukkarykäyksessä kaarteessa ja vielä ilmeisesti maneesin seinän kautta.
Se saakelin satula teki nyt viimeisen temppunsa. Valui kyljellä Veikon lähtiessä kunnolla kurvit suoriksi. Hetken sain sinniteltyä, mutta sitten G-voimat oli liikaa. Ilmat pihalle ja muutaman minuttin luulin, että nyt jotain katkesi.
Veikko parka luuli, että hän on nyt tehnyt jotain pahaa.
Nyt odottelen että Sirdalud ja Buracapsit alkaa vaikuttaa ja lonkka ja niskasärky hellittäisivät.
Ja just kun alkuvkosta ajattelin, että en muuten ole vielä Veikolta tippunut.

Emäntä sairastellut ja sijaiskärsijät hoitaneet Veikon liikutuksen. Kiitos heille.
Puolikuntoinen olo vaan jatkuu. Tulisi kunnolla vaikka kuumetta, niin menisi sitten koko tauti helpommin ohikin.
V on kuluvalla viikolla toiminut hyvin kaikilla muilla paitsi omistajallaan. On ollut kiva ja helppo siirtymisissä, reipas pellolla eikä saanut hepulia peuralaumaan törmätessään.
Tänään pääsi taas hyppelökyppelöihin K:n kanssa. Taas sujui edelliskertaa paremmin. Hypyissä ei ongemia, mutta maneesin kapeus aiheuttaa ongelmia tuon ohjattavuuden ja varsinkin kääntyvyyden suhteen.

to tunit - "diisselillä käynnistyy hitaasti, mutta meno onkin sitten tasaisen varmaa"
pe vapaa - "no vapaa ja vapaa, jos pitää kävellä nolona narussa ympäri maneesia ties kuinka kauan ja odottaa kun emäntä siitäkin ajasta sitten puolet ajasta jää suustaan kiinni"
la - esteharkat ala K. Teemana "ei mutkia matkaan vaan suorana sinne minne Marskin miekka meitä vie". Illalla vapaaksi maneesissa jaloittelemaan ja saamaan paskikset ja vetämällä kiitoa ympäri maneesia ja potkaisemalla maneesin seinään, niin, että tiilenpalasia tippui
su - R kävi maastottamassa aamulla ja sitten tulikin Heli fyssaroimaan. Oli kiva kuulla, että eteenpäin on taas menty ja lapakuopatkin pienentyneet reilusti. Ryntäissä ja pepussa lihasta. Hyvinhoidetuksi ja tyytyväiseksi hevoseksi kehui. Se on heli(nää) mun korville.
Saatiin venytysohjeita ja kikkoja heppasen syvien vatsalihasten kehittämiseen. Omistajakin kaipaisi vinkkejä samaan ongelmaan. Ihmisellä nipistysote vatsaspohjasta tuskin toimii...

Eilen lampsittiin ilman suurtakaan innostusta ilman satulaa vajaan tunnin. Sen verran, että ihmiselle tuli kihi naikaloon ja hevonen ei viitsinyt edes herätä.
Veikon pari vkoa kestänyt reippaus olikin vain ohimenevä mielenhäiriö ja nyt ollaan palattu taas normaaliolotilaan. Kaikkialla muualla, kuin työnteossa sitä reippautta riittäisi.
Mutta hei, kolme raviaskelta oli toosi hienoja..Ja sitten halittiin ja sitten Veikolle tulikin nälkä ja sitten lähdettiin pois.
H liikutti tänään kun seurustelen kotosalla selkävaivaisen kanssa.

Veikko oli vähän väsy ja toosi jäykkä eilisen jälkeen.
Ilman satulaa vain käynnissä ja ravissa vähän taivuteltiin ja yritettiin saada jumeja auki.
Huomenna täytyy hakea muutama paali heinää, kun S ei pääse selän takia hakemaan peräkärryllä.
Kisat perun. Ei ole reilua laittaa Veksiä ekoihin kisoihin ilman, että pääsisi kunnolla verkkaamaan.
Katotaan sitten keväämmällä uudestaan. Se on kuitenkin mun rakas oma hevoseni eikä tavoitteena ole kuitenkaan kisatulokset. Kunhan pysyisi terveenä eikä elämä ikinä pakottaisi siitä luopumaan.