IRC-Galleria

Hyvä että tälläiset juntitkin nyt sen tietävät ja ovat valaistuneita.
Kokeiltiin nyt Aten ohjeiden mukaisesti Supremea. Ihanhan se on kuin kotiin menisi, kun rakkaalla Sällivainaalla oli just samanlainen penkki. Silloin jo inhosin sitä kuppi-istuinta ja paksuja siipiä, jotka teki sen, ettei alapohjetta tahdo saada kiinni.
Mutta noi on ihan samantekeviä, jos nyt saataisiin Vekkulille edes puoleksi vuodeksi sopiva penkki..
Vähän se valui eteenpäin. Tilasin Kaakkolasta s-vyön. Jospa auttaisi.
Kuolainkin vaihtui ainakin hetkeksi. Nyt on suussa Mylerin correction isolla kielentilalla. Maastossa ohjat gägi-reiiässä. Pitää saada nyt heppa hetkeksi hallintaan.
Hiekkakuuri jatkuu ja sen vuoksi meidän madotus siirtyy vkolla. Yhtäaikaa ei voi antaa.
Oli oma touhukas ja iloinen itsensä tänään. Siis hevonen, en minä. Mulla normi pössis eli veetus.

Liinassa pellolla sitä ympäri kävellen ja narun päässä spurttaillen. Hetken tuntui siltä, että nyt se lähti enkä jaksa enää pidellä.
Oli tyytyväisen näköinen polle, kun oli mielestään ollut toosi hurrja...
Huomenna kävellään ilman huopaa satulakandidaatilla.

eilen oli sitten totaali vino vasempaa oikeassa kierroksessa ja haluton liikkumaan.
Ensin ajattelin, että virtsatieongelmia, mutta nyt olen kyllä satavarma, että ainakin hiekkaa siellä on. Psylliumit taas esiin vaan. Onneksi ostin keväällä Hyvinkäältä sen ison lekan.
P meni eilen kyytiin kun kokeiltiin saada sitä vähän reipastumaan ja liikkeelle. Veikko suuttui ja nakkasi P:n tantereeseen. Tuntien loputtua usvattivat maneesin pitkät sivut sitä täpöä, mitä hra47 suostuu maneesissa menemään. Ei tullut yhtään hikeen, joten se ero ainakin edellisiin hiekkacaseihin.
Tänään olivat menneet Vilungin kanssa tarkoituksella seuraa johtajaa. Vilunki edessä ja Veksi perässä. Kierros kierrokselta kaikissa askellajeissa. Olivat yrittäneet niin innostaa Veksiä, ja oli se innostunutkin.
Itse olin PieruVierumäellä urheilemassa. Jousiampunta on boring mutta keskivartalotreeni oli hyvä vaikka vähän turhan löysä. Sanoo hän nyt, mutta katsotaan huomenna.
Hipposportin Atte soitti, että Veikolle on löytynyt satula. Vähän mä olen skeptinen sen suhteen sen Mustang härpäkän jälkeen. Tosin senhän katsoi Sami.
No, kokkeillaan kokkeilaan. Ei oo ainakaan tuo hinnan kiroissa.
Ihanaa kun vihdoinkin on lunta. Vierumäellä oli jo pientä kinostakin. Täällä vaan vähän maa valkoinen.

Eilinen myrsky/rankkasade kuihdutti maaston maneesikäppäilyyn.
Yöllä oli Kaapo-poni päässyt karsinasta irti ja mekkaloinut tallissa. Veikko oli aamulla umpiväsynyt.
Hyppelyistä ei tullut mitään kun heppa ei suostunut kertakaikkiaan yhteistyöhön.
Vatsakin taas vähän ilmeisesti vaivasi (saatanan koirat jotka kuseskelee heiniin).
K kävi maastossa kokeilemassa ja siellä oli liikkunut mielellään ja laukannutkin ok.
Taluttelin sitten päivän mittaan useamman kerran.
Vaisu oli koko päivän. Kuumetta ei ollut.
Toivottavasti ei ne ä-jutut taas ala.
Pitää soittaa Olkkonen rokottamaan.

Eilisellä tunnilla mulla oli aluksi rautakanki-olo laukkamörön takia. Lisäksi alkutunnista käsissä 580 kg raakaa suomenhevosta. Hirveätä huomata, että viime putoamisen jälkeen on pikkuhiljaa palannut jännittäminen.
Onneksi laukat onnistuivat tttoosi hyvin ja lopputunti meni hienosti kun itse pystyin rentoutumaan. Lopuksi oli tosi kevyt ja kiva.
Olenpa muuten harvoin suuttunut niinkuin eilen. Ei ole tapana mököttää tai leikkiä mykkäkoulua, mutta eilisen jälkeen en näe mitään syytä sanoa enää ikinä mitään eräälle keskivaikeaööainavaintuntihevosillaratsastaneellekaikkienalojenasiantuntijalle.

Tänään S ratsutti kentällä ja radalla. Aluksi oli ollut hankalaa kun puri taas kiinni kuolaimeen. Olivat tehneet täyskaarrosta suoraan laukkaa muutamia askelia, raviin, eteenratsastus, kiinni ja sama uudestaan. Veikko oli herännyt ja ollut lopuksi mukava.

Vapaapvä. Mutta ei sentään ihan ilman tekemistä. Tehtiin ensin parikymmentä minuuttia powerwalkia. Sitte vartin verran maastakäsittelyharjoituksia. Oli vissiin henkisesti raskasta, kun tuokiomme jälkeen humman suu kävi ja haukotukset oli melkoisia. Sannahan kertoi, että ne on merkkejä siitä, että aivoja on aktivoitu ja tuumailu on ottanut koville.
Lopuksi vielä harjoiteltiin (toivottavasti ei ikinä tapahtuvan) tallipalon varalle. Eli Veikko joutui seuraamaan toppatakki pään yli heitettynä.
Närkästynyt ilme olisi pitänyt saada kuvattua...
Ihan hyvä, että nyt ollut tämä vko vähän helpommalla, kun viime vkolla joutui aika koville. Samoin nyt loppuvko tulee olemaan varsin rankka.
Huomenna tunti, perjantaina ratsuttajamme S taikoo liitokaviota esiin, lauantaina maasto ja sunnuntaina K tulossa hopiloikittamaan.

Ystävämme P stunttasi lyhyehköllä varoitusajalla. Emännällä meni töissä pitkään, sillä maailmahan hukkuu paskaan ja sitä yritetään pelastaa pumppu kerrallaan. Eli kiirettä piti.
Oli ollut vähän nahkea. Tylsistyy taas rassu parka maneesissa pyörimiseen. Mutta nyt ei vaan sille asialle voi mitään.
Huomenna onkin sitten lepopäivä, että saavat muskelit kasvaa. Meillä molemmilla.
Epätoivoinen satulajahti jatkuu.

Tänään tehtiin tunnin verran kevyesti verkkaa. Paljon kävelyä, vähän ravia ja vielä vähemmän laukkaa. Ratsastaja hikosi, heppa ei. Sillä oli jo kova nälkä ja ajatukset olivat selkeästi ruokakupissa.
Mutta tulevaa länkkärikurssia varten harjoiteltiin peruuttamista pelkällä painolla. Sehän tajusi mokoma asian heti. Huima hepo.

Veikon kisaura on avattu.
Hitaasti mutta varmasti pilotti K ohjasi Veikon läpi huiman 30-40 cm radan.
Mitä väliä ajalla, vain virheet ratkaisivat. Ja meidän Veikko korvat pyörien ja suuren kysymysmerkin muotoisena, porskutti läpi radan virheittä.
Ja kyllä oli emäntä liikuttunut. Kun meilläkin niitä vaikeuksia on ollut enemmän kuin tarpeeksi, niin oli niin ihanaa nähdä, että siellä se liinaharja pystyi samaan, mihin muutkin.

eilen joutui pistämään hevoinen tosissaan tossua toisen eteen. R, edellisten lähtöjen opettamana, kaivoi kaapista Mylerin correctonit. Veikko poika yritti takapellolla sanoa, että täällä muuten mennään aina kovaa. Kun kuski ei ollut kuuntelevinaan oli ollut erinomaisen hjuvin hjieno.
Ratsuttajan oli kuulema vallannut epätietoisuus siitä, minkä hevoisen oli tallista oikein alleen ottanut.
Tänään pääsi sitten pitkälle ja rauhalliselle palautuslenkille.
Emäntä sekosi päästään ja kävi ostamassa tulevalle kisahevoselle (HAHHAHHAH, NEVER) Vereduksen suojat...Ja kaveri siis osallistuu megalomaaniseen puomiluokkaan..