IRC-Galleria

Satoi vettä ja myrskysi eikä meitä oikein huvittanut mikään. Mukaliikuttiin puoltoistatuntia estekarkeloiden jälkien keskellä. Välillä piti halia. Sitten Votkin meni karsinaan syömään ja sit tarhaan syömään ja sit takas karsinaan syömään ja sit mä join kupin kahvia. Very interesting.
Huomenna mua ei ehkä huvita sitäkään vähää kuin tänään. Tai ei sitä tietysti koskaan voi tietää. Ilman analyysia et voi tietää....

Apua, apua, apua. Matkalla tallille killerikelissä ajoin elämäni ensimmäisen kolarin! Vauhtia huomat 30 km/h, mutta silläkin vauhdilla sain liikennemerkin katkipoikki. Auto vain lähti, siis vain lähti ja luisui liikenteenjakan merkkiä päin risteyksessä.Eikö Mondeoon tullut pienintäkään jälkeä. Poliisit kyllä käskivät vielä tarkastuttaa, ettei pohjassa vaurioita.
Veikon kanssa kävin takapellolla lumessa tarpomassa vajaan kolmevarttia. Alkaa ärsyttämään, kun on oikeasti tosi hankala maastakin käsin. Pomppii ja höösää. Ja kyse ei ole siitä, etteikö sen kanssa käytäisi maneesin seinien ulkopuolella.
Hevosen oli myräkän takia otettu sisälle jo päivällä. Pistin V:n yksinään vanhaan tarhaansa vielä pariksi tunniksi ja siivosin karsinan. Oli kuin pommin jäljiltä.

Helppoa leikkiä hevosetonta, mutta kyllä oli ihanaa oma possukkapulleroruunakin nähdä muutaman pvän hermoloman jälkeen.
Veikolla oli ollut mukavaa omistajan lomaillessa. Oli päässyt maastoon ja myös rakastamaansa metsään. Vilungin kanssa olivat vetäneet rallia. Kyllä Vilunki on mieleinen kaveri. Ei tarvitse muuta kuin sen tulla maneesiin kun Veksin korvat ovat tötteröllä.
Tunnilla oltiin tänään ja meni miten meni. Noh, positiivista oli se, ettei kiikuttanut ja että laukkaympyrätkin onnistuivat. Ja oikeaan jopa pyörivät. Vasempaan oli taas kiinni ja jäykkä.
Oikealta kaulan lihakset vähän jumissa. Jumpattiin porkkanoilla. Eihän se kiva ole liikkua, kun satula valuu vaikka gel-eazen laitoin väliin. Oli toki sillä parempi, mutta valui silti.
Otsatukka taas lähtee tukkoina, mutta karvanlähtöä tuntuu muutenkin ja muillakin olevan ilmassa. Eli lasketaan sen varaan.
Huomenna vapaapvä ja mennään jalkapatikassa pellolle kävelemään ja metsään havuja syömään. Tai mä taidan jättää väliin.

Tänään käytiin ensin Alli-neidin kanssa takapellolla liinan kanssa. Suomipoika ja -neito saivat vähän pötkötellä menemään matalassa, mutta raskaassa lumessa. Ja pukitella kanssa, ainakin Veikko. Sitten nuoripari rentoutui yhteisellä kuusella havunsyönnin merkeissä.
Illalla tuli ikävä Veikkoa ja piti vielä käydä ratsastamassakin. Jouduin tulemaan reilun tunnin aikana alas kolme kertaa satuloimaan uudelleen. Se vain valuu eteenpäin muissa kuin käynnissä.
Täytyy nyt vielä kokeilla huovan kanssa ja vaikka gel-eazella.
Ne Mylerit on kyllä mukavat. Veikko painaa paljon vähemmän kädelle ja on tuhat kertaa taipuisampi niiden, kuin tavan kolmipalojen kanssa.
Oli muutenkin aika ihana lukuunottamatta niitä hetkiä kun keskikavio nousi pystyyn satulan valuessa lavoille. Ja se nyt on luvallista ittuilua. Muutenkin oli yllättävän herkkä ja eloisa Veikoksi Saatiin jopa aikaan laukkaympyrä. Oltiin ihan vain kahdestaan maneesissa, ehkä sekin auttoi, kuin ei koko ajan tarvinnut väistellä nopeampia.
Sanoin P:lle, että jos jotain tapahtuu, Veikolla kaikki vakuutukset eli klinikalle vain. Ja kaiken saa tehdä, paitsi leikata. Siinä menee raja, niiden jälkihoidot ovat niin rankkoja.
Huomenna K menee kävelemään ja Pä tekee sapuskat kuten myös maanantaina. Silloin S ratsuttaa. Tiistaina Pä:llä on rallitreffit H:n ja Vilungin kanssa ja keskivkona Ri maastoilee.
Kauhea ikävä jo etukäteen vaikka on kyllä niiiin ihana päästä pitkästä aikaa johonkin reissuun lähteä.

En enää uskalla antaa psylliumia, sillä vatsaäänet vaimentuneet.

Hyvä että tälläiset juntitkin nyt sen tietävät ja ovat valaistuneita.
Kokeiltiin nyt Aten ohjeiden mukaisesti Supremea. Ihanhan se on kuin kotiin menisi, kun rakkaalla Sällivainaalla oli just samanlainen penkki. Silloin jo inhosin sitä kuppi-istuinta ja paksuja siipiä, jotka teki sen, ettei alapohjetta tahdo saada kiinni.
Mutta noi on ihan samantekeviä, jos nyt saataisiin Vekkulille edes puoleksi vuodeksi sopiva penkki..
Vähän se valui eteenpäin. Tilasin Kaakkolasta s-vyön. Jospa auttaisi.
Kuolainkin vaihtui ainakin hetkeksi. Nyt on suussa Mylerin correction isolla kielentilalla. Maastossa ohjat gägi-reiiässä. Pitää saada nyt heppa hetkeksi hallintaan.
Hiekkakuuri jatkuu ja sen vuoksi meidän madotus siirtyy vkolla. Yhtäaikaa ei voi antaa.
Oli oma touhukas ja iloinen itsensä tänään. Siis hevonen, en minä. Mulla normi pössis eli veetus.

Liinassa pellolla sitä ympäri kävellen ja narun päässä spurttaillen. Hetken tuntui siltä, että nyt se lähti enkä jaksa enää pidellä.
Oli tyytyväisen näköinen polle, kun oli mielestään ollut toosi hurrja...
Huomenna kävellään ilman huopaa satulakandidaatilla.

eilen oli sitten totaali vino vasempaa oikeassa kierroksessa ja haluton liikkumaan.
Ensin ajattelin, että virtsatieongelmia, mutta nyt olen kyllä satavarma, että ainakin hiekkaa siellä on. Psylliumit taas esiin vaan. Onneksi ostin keväällä Hyvinkäältä sen ison lekan.
P meni eilen kyytiin kun kokeiltiin saada sitä vähän reipastumaan ja liikkeelle. Veikko suuttui ja nakkasi P:n tantereeseen. Tuntien loputtua usvattivat maneesin pitkät sivut sitä täpöä, mitä hra47 suostuu maneesissa menemään. Ei tullut yhtään hikeen, joten se ero ainakin edellisiin hiekkacaseihin.
Tänään olivat menneet Vilungin kanssa tarkoituksella seuraa johtajaa. Vilunki edessä ja Veksi perässä. Kierros kierrokselta kaikissa askellajeissa. Olivat yrittäneet niin innostaa Veksiä, ja oli se innostunutkin.
Itse olin PieruVierumäellä urheilemassa. Jousiampunta on boring mutta keskivartalotreeni oli hyvä vaikka vähän turhan löysä. Sanoo hän nyt, mutta katsotaan huomenna.
Hipposportin Atte soitti, että Veikolle on löytynyt satula. Vähän mä olen skeptinen sen suhteen sen Mustang härpäkän jälkeen. Tosin senhän katsoi Sami.
No, kokkeillaan kokkeilaan. Ei oo ainakaan tuo hinnan kiroissa.
Ihanaa kun vihdoinkin on lunta. Vierumäellä oli jo pientä kinostakin. Täällä vaan vähän maa valkoinen.

Eilinen myrsky/rankkasade kuihdutti maaston maneesikäppäilyyn.
Yöllä oli Kaapo-poni päässyt karsinasta irti ja mekkaloinut tallissa. Veikko oli aamulla umpiväsynyt.
Hyppelyistä ei tullut mitään kun heppa ei suostunut kertakaikkiaan yhteistyöhön.
Vatsakin taas vähän ilmeisesti vaivasi (saatanan koirat jotka kuseskelee heiniin).
K kävi maastossa kokeilemassa ja siellä oli liikkunut mielellään ja laukannutkin ok.
Taluttelin sitten päivän mittaan useamman kerran.
Vaisu oli koko päivän. Kuumetta ei ollut.
Toivottavasti ei ne ä-jutut taas ala.
Pitää soittaa Olkkonen rokottamaan.

Eilisellä tunnilla mulla oli aluksi rautakanki-olo laukkamörön takia. Lisäksi alkutunnista käsissä 580 kg raakaa suomenhevosta. Hirveätä huomata, että viime putoamisen jälkeen on pikkuhiljaa palannut jännittäminen.
Onneksi laukat onnistuivat tttoosi hyvin ja lopputunti meni hienosti kun itse pystyin rentoutumaan. Lopuksi oli tosi kevyt ja kiva.
Olenpa muuten harvoin suuttunut niinkuin eilen. Ei ole tapana mököttää tai leikkiä mykkäkoulua, mutta eilisen jälkeen en näe mitään syytä sanoa enää ikinä mitään eräälle keskivaikeaööainavaintuntihevosillaratsastaneellekaikkienalojenasiantuntijalle.

Tänään S ratsutti kentällä ja radalla. Aluksi oli ollut hankalaa kun puri taas kiinni kuolaimeen. Olivat tehneet täyskaarrosta suoraan laukkaa muutamia askelia, raviin, eteenratsastus, kiinni ja sama uudestaan. Veikko oli herännyt ja ollut lopuksi mukava.

Vapaapvä. Mutta ei sentään ihan ilman tekemistä. Tehtiin ensin parikymmentä minuuttia powerwalkia. Sitte vartin verran maastakäsittelyharjoituksia. Oli vissiin henkisesti raskasta, kun tuokiomme jälkeen humman suu kävi ja haukotukset oli melkoisia. Sannahan kertoi, että ne on merkkejä siitä, että aivoja on aktivoitu ja tuumailu on ottanut koville.
Lopuksi vielä harjoiteltiin (toivottavasti ei ikinä tapahtuvan) tallipalon varalle. Eli Veikko joutui seuraamaan toppatakki pään yli heitettynä.
Närkästynyt ilme olisi pitänyt saada kuvattua...
Ihan hyvä, että nyt ollut tämä vko vähän helpommalla, kun viime vkolla joutui aika koville. Samoin nyt loppuvko tulee olemaan varsin rankka.
Huomenna tunti, perjantaina ratsuttajamme S taikoo liitokaviota esiin, lauantaina maasto ja sunnuntaina K tulossa hopiloikittamaan.