IRC-Galleria

Alkuhankaluuksien jälkeen Veksihän innostui hyppelyhommista tänään kunnolla. Kun näki sinisen laineen meni korvat boing ja ensimmäistä kerta se tosiaan lähti imemään esteelle.
Samoin meni ensimmäistä kertaa innari ihan tosta vain ilman ongelmia.
Ei hypytetty pitkään mutta olipa märkä hevonen. Voisikohan olla, että innostuksella oli osansa asiassa....(toivottavasti ei ainakaan stressillä).

Lihashuoltokurssilla V oli esimerkkiheppana. Oikun oli ihanaa, kun sai 16 ihmisen jakamattoman huomion. Tosin venyttelyjä varten piti hevoinen herättää. Ettei se nyt ihan hirveästi niinkuin ihmisiä stressaa..

Tosiasiat kieltävät ihmiset ovat omituinen ilmiö. Miksi kieltää jotain, mikä on faktaa?

Eli onko tosiaan vähennettävä hevoisen liikuntaa? Viime vkon pakollisten vapaapäivien jälkeen, on Veikko ollut ihan superhieno kertoivat ihanat varaliikuttajat. Tunnilla toimi moitteetta ja maastossa oli ollut itse varmuus, ei ollut hötkynyt yhtään mitään ei eilen eikä tänään!
Voi miten on siitä mieli hyvä.
Huomenna saa aamusta hypellä guruK:n kanssa ja sitten pääseekin lihashuoltoon.
Ja ensi vkon ohjelma täytyy sitten suunnitella uudestaan. Ainakin keskivkona saa vaan olla, jos kerta vatsa sen kestää.
Kummallista.

..Veikon pitäisi olla yhä hengissä...

Eilen oli historiallinen hetki. Veikkoa EI LIIKUTETTU MITENKÄÄN! Eka kerta puoleenvuoteen. Olla möllötti vain tarhassa. Kävin tekemässä sapuskat ja lähdin kotiin hoitamaan flunssaa.
Oli ainakin vielä tänään illalla hengissä kun P kävi liikuttamatta pikaisesti.
Ja huomasi, että sapuskat (taas) antamatta. Ja puhelinlangat lauloi..
On se nyt niiiiin huonolla hoidolla. Pitää vissiin ilmoittaa itsestään eläinsuojeluvalvojalle.
Väsyttää ja klyyvari tukossa.
Onpa mulla nykyisin omituista tekstiä...

Satoi vettä ja myrskysi eikä meitä oikein huvittanut mikään. Mukaliikuttiin puoltoistatuntia estekarkeloiden jälkien keskellä. Välillä piti halia. Sitten Votkin meni karsinaan syömään ja sit tarhaan syömään ja sit takas karsinaan syömään ja sit mä join kupin kahvia. Very interesting.
Huomenna mua ei ehkä huvita sitäkään vähää kuin tänään. Tai ei sitä tietysti koskaan voi tietää. Ilman analyysia et voi tietää....

Apua, apua, apua. Matkalla tallille killerikelissä ajoin elämäni ensimmäisen kolarin! Vauhtia huomat 30 km/h, mutta silläkin vauhdilla sain liikennemerkin katkipoikki. Auto vain lähti, siis vain lähti ja luisui liikenteenjakan merkkiä päin risteyksessä.Eikö Mondeoon tullut pienintäkään jälkeä. Poliisit kyllä käskivät vielä tarkastuttaa, ettei pohjassa vaurioita.
Veikon kanssa kävin takapellolla lumessa tarpomassa vajaan kolmevarttia. Alkaa ärsyttämään, kun on oikeasti tosi hankala maastakin käsin. Pomppii ja höösää. Ja kyse ei ole siitä, etteikö sen kanssa käytäisi maneesin seinien ulkopuolella.
Hevosen oli myräkän takia otettu sisälle jo päivällä. Pistin V:n yksinään vanhaan tarhaansa vielä pariksi tunniksi ja siivosin karsinan. Oli kuin pommin jäljiltä.

Helppoa leikkiä hevosetonta, mutta kyllä oli ihanaa oma possukkapulleroruunakin nähdä muutaman pvän hermoloman jälkeen.
Veikolla oli ollut mukavaa omistajan lomaillessa. Oli päässyt maastoon ja myös rakastamaansa metsään. Vilungin kanssa olivat vetäneet rallia. Kyllä Vilunki on mieleinen kaveri. Ei tarvitse muuta kuin sen tulla maneesiin kun Veksin korvat ovat tötteröllä.
Tunnilla oltiin tänään ja meni miten meni. Noh, positiivista oli se, ettei kiikuttanut ja että laukkaympyrätkin onnistuivat. Ja oikeaan jopa pyörivät. Vasempaan oli taas kiinni ja jäykkä.
Oikealta kaulan lihakset vähän jumissa. Jumpattiin porkkanoilla. Eihän se kiva ole liikkua, kun satula valuu vaikka gel-eazen laitoin väliin. Oli toki sillä parempi, mutta valui silti.
Otsatukka taas lähtee tukkoina, mutta karvanlähtöä tuntuu muutenkin ja muillakin olevan ilmassa. Eli lasketaan sen varaan.
Huomenna vapaapvä ja mennään jalkapatikassa pellolle kävelemään ja metsään havuja syömään. Tai mä taidan jättää väliin.

Tänään käytiin ensin Alli-neidin kanssa takapellolla liinan kanssa. Suomipoika ja -neito saivat vähän pötkötellä menemään matalassa, mutta raskaassa lumessa. Ja pukitella kanssa, ainakin Veikko. Sitten nuoripari rentoutui yhteisellä kuusella havunsyönnin merkeissä.
Illalla tuli ikävä Veikkoa ja piti vielä käydä ratsastamassakin. Jouduin tulemaan reilun tunnin aikana alas kolme kertaa satuloimaan uudelleen. Se vain valuu eteenpäin muissa kuin käynnissä.
Täytyy nyt vielä kokeilla huovan kanssa ja vaikka gel-eazella.
Ne Mylerit on kyllä mukavat. Veikko painaa paljon vähemmän kädelle ja on tuhat kertaa taipuisampi niiden, kuin tavan kolmipalojen kanssa.
Oli muutenkin aika ihana lukuunottamatta niitä hetkiä kun keskikavio nousi pystyyn satulan valuessa lavoille. Ja se nyt on luvallista ittuilua. Muutenkin oli yllättävän herkkä ja eloisa Veikoksi Saatiin jopa aikaan laukkaympyrä. Oltiin ihan vain kahdestaan maneesissa, ehkä sekin auttoi, kuin ei koko ajan tarvinnut väistellä nopeampia.
Sanoin P:lle, että jos jotain tapahtuu, Veikolla kaikki vakuutukset eli klinikalle vain. Ja kaiken saa tehdä, paitsi leikata. Siinä menee raja, niiden jälkihoidot ovat niin rankkoja.
Huomenna K menee kävelemään ja Pä tekee sapuskat kuten myös maanantaina. Silloin S ratsuttaa. Tiistaina Pä:llä on rallitreffit H:n ja Vilungin kanssa ja keskivkona Ri maastoilee.
Kauhea ikävä jo etukäteen vaikka on kyllä niiiin ihana päästä pitkästä aikaa johonkin reissuun lähteä.

En enää uskalla antaa psylliumia, sillä vatsaäänet vaimentuneet.

Hyvä että tälläiset juntitkin nyt sen tietävät ja ovat valaistuneita.
Kokeiltiin nyt Aten ohjeiden mukaisesti Supremea. Ihanhan se on kuin kotiin menisi, kun rakkaalla Sällivainaalla oli just samanlainen penkki. Silloin jo inhosin sitä kuppi-istuinta ja paksuja siipiä, jotka teki sen, ettei alapohjetta tahdo saada kiinni.
Mutta noi on ihan samantekeviä, jos nyt saataisiin Vekkulille edes puoleksi vuodeksi sopiva penkki..
Vähän se valui eteenpäin. Tilasin Kaakkolasta s-vyön. Jospa auttaisi.
Kuolainkin vaihtui ainakin hetkeksi. Nyt on suussa Mylerin correction isolla kielentilalla. Maastossa ohjat gägi-reiiässä. Pitää saada nyt heppa hetkeksi hallintaan.
Hiekkakuuri jatkuu ja sen vuoksi meidän madotus siirtyy vkolla. Yhtäaikaa ei voi antaa.
Oli oma touhukas ja iloinen itsensä tänään. Siis hevonen, en minä. Mulla normi pössis eli veetus.

Liinassa pellolla sitä ympäri kävellen ja narun päässä spurttaillen. Hetken tuntui siltä, että nyt se lähti enkä jaksa enää pidellä.
Oli tyytyväisen näköinen polle, kun oli mielestään ollut toosi hurrja...
Huomenna kävellään ilman huopaa satulakandidaatilla.