IRC-Galleria

Kiitos Kaija ja Miisu - olette kullan arvoisia!!!

Illan olen viettänyt ihailemalla maailman kauneinta satulaa kuunaan. Jos olisi rahaa, ostaisin sen ihan vain koristeeksi. Kyllä ranskalaiset osaavat käsityö.

Kävelyn köpsötystä reilu tunti. Nyt kun kokeillaan tätä uutta systeemiä, niin rankempia työpäivien jälkeen seuraa kävelypvä ja sitten vp. Jos siis vain maha kestää.
Heinissä jo osa huonoa. Tallin heinäkään ei laadultaan kummoista. Goldengrassiakin harkitsin, mutta tajusin, että sehän on eräänlaista säilöä. Ajattelin ruveta antamaan Greenlinea.
Soittelin Satulapajaan, ja saan sieltä Childericin ja Passier Optimumin perjantain sovitukseen.
Voikun jompikumpi niistä natsaisi.

Olipas rankkaa tänään. Hevoseni kertoi haluavansa olla VAIN vaellushevoinen ja kenties joskus tehdä jotain pientä hopiloikkaa.
Mitenhän tuon järjestäisi? Ja mistähän sitä keksisi taas heinää...
Ilmoittauduin Blondin valkkuu. BUOHHAHAH. Nolottaa jo etukäteen.

Alkuhankaluuksien jälkeen Veksihän innostui hyppelyhommista tänään kunnolla. Kun näki sinisen laineen meni korvat boing ja ensimmäistä kerta se tosiaan lähti imemään esteelle.
Samoin meni ensimmäistä kertaa innari ihan tosta vain ilman ongelmia.
Ei hypytetty pitkään mutta olipa märkä hevonen. Voisikohan olla, että innostuksella oli osansa asiassa....(toivottavasti ei ainakaan stressillä).

Lihashuoltokurssilla V oli esimerkkiheppana. Oikun oli ihanaa, kun sai 16 ihmisen jakamattoman huomion. Tosin venyttelyjä varten piti hevoinen herättää. Ettei se nyt ihan hirveästi niinkuin ihmisiä stressaa..

Tosiasiat kieltävät ihmiset ovat omituinen ilmiö. Miksi kieltää jotain, mikä on faktaa?

Eli onko tosiaan vähennettävä hevoisen liikuntaa? Viime vkon pakollisten vapaapäivien jälkeen, on Veikko ollut ihan superhieno kertoivat ihanat varaliikuttajat. Tunnilla toimi moitteetta ja maastossa oli ollut itse varmuus, ei ollut hötkynyt yhtään mitään ei eilen eikä tänään!
Voi miten on siitä mieli hyvä.
Huomenna saa aamusta hypellä guruK:n kanssa ja sitten pääseekin lihashuoltoon.
Ja ensi vkon ohjelma täytyy sitten suunnitella uudestaan. Ainakin keskivkona saa vaan olla, jos kerta vatsa sen kestää.
Kummallista.

..Veikon pitäisi olla yhä hengissä...

Eilen oli historiallinen hetki. Veikkoa EI LIIKUTETTU MITENKÄÄN! Eka kerta puoleenvuoteen. Olla möllötti vain tarhassa. Kävin tekemässä sapuskat ja lähdin kotiin hoitamaan flunssaa.
Oli ainakin vielä tänään illalla hengissä kun P kävi liikuttamatta pikaisesti.
Ja huomasi, että sapuskat (taas) antamatta. Ja puhelinlangat lauloi..
On se nyt niiiiin huonolla hoidolla. Pitää vissiin ilmoittaa itsestään eläinsuojeluvalvojalle.
Väsyttää ja klyyvari tukossa.
Onpa mulla nykyisin omituista tekstiä...

Satoi vettä ja myrskysi eikä meitä oikein huvittanut mikään. Mukaliikuttiin puoltoistatuntia estekarkeloiden jälkien keskellä. Välillä piti halia. Sitten Votkin meni karsinaan syömään ja sit tarhaan syömään ja sit takas karsinaan syömään ja sit mä join kupin kahvia. Very interesting.
Huomenna mua ei ehkä huvita sitäkään vähää kuin tänään. Tai ei sitä tietysti koskaan voi tietää. Ilman analyysia et voi tietää....

Apua, apua, apua. Matkalla tallille killerikelissä ajoin elämäni ensimmäisen kolarin! Vauhtia huomat 30 km/h, mutta silläkin vauhdilla sain liikennemerkin katkipoikki. Auto vain lähti, siis vain lähti ja luisui liikenteenjakan merkkiä päin risteyksessä.Eikö Mondeoon tullut pienintäkään jälkeä. Poliisit kyllä käskivät vielä tarkastuttaa, ettei pohjassa vaurioita.
Veikon kanssa kävin takapellolla lumessa tarpomassa vajaan kolmevarttia. Alkaa ärsyttämään, kun on oikeasti tosi hankala maastakin käsin. Pomppii ja höösää. Ja kyse ei ole siitä, etteikö sen kanssa käytäisi maneesin seinien ulkopuolella.
Hevosen oli myräkän takia otettu sisälle jo päivällä. Pistin V:n yksinään vanhaan tarhaansa vielä pariksi tunniksi ja siivosin karsinan. Oli kuin pommin jäljiltä.

Helppoa leikkiä hevosetonta, mutta kyllä oli ihanaa oma possukkapulleroruunakin nähdä muutaman pvän hermoloman jälkeen.
Veikolla oli ollut mukavaa omistajan lomaillessa. Oli päässyt maastoon ja myös rakastamaansa metsään. Vilungin kanssa olivat vetäneet rallia. Kyllä Vilunki on mieleinen kaveri. Ei tarvitse muuta kuin sen tulla maneesiin kun Veksin korvat ovat tötteröllä.
Tunnilla oltiin tänään ja meni miten meni. Noh, positiivista oli se, ettei kiikuttanut ja että laukkaympyrätkin onnistuivat. Ja oikeaan jopa pyörivät. Vasempaan oli taas kiinni ja jäykkä.
Oikealta kaulan lihakset vähän jumissa. Jumpattiin porkkanoilla. Eihän se kiva ole liikkua, kun satula valuu vaikka gel-eazen laitoin väliin. Oli toki sillä parempi, mutta valui silti.
Otsatukka taas lähtee tukkoina, mutta karvanlähtöä tuntuu muutenkin ja muillakin olevan ilmassa. Eli lasketaan sen varaan.
Huomenna vapaapvä ja mennään jalkapatikassa pellolle kävelemään ja metsään havuja syömään. Tai mä taidan jättää väliin.