IRC-Galleria

..kun pääsi katsomaan omaa veikko-palleroa Ypäjälle (kera atuphin).
Hirmuinen helle ja miljoona paarmaa. Käytiin kävelemässä vajaan tunnin lenkki upeissa maisemissa ja ihanilla Ypäjän reiteillä.
Veksi oli Veksi ja omanlaisensa.
Arkoo vasemman kavionpohjaa. Sinne laitetaan sitten shocktimer kunhan kavio on päässyt vähän kasvamaan. Onneksi arkoo vain silloin tällöin ja irtokivia yms. Pehmeällä pohjalla ei aro lainkaan.
Muutama pienoinen pätkä raviakin kokeiltiin. Ja viisi askelta laukkaa :)
Sitten pesut ja pisut ja porkkanat ja vihreät ja heinät ja halit ja heiheit ens viikkoon.
On se vaan maailman ihanin hevonen.

Veksin laiskotteluun kyllästynyt PT oli ottanut raipan mukaan lenkille. Veksi oli sanonut että trööt trööt ja sen jälkeen ratsuttaja olikin sanonut vain että ptruut pruut.
Arkoo kavionpohjaa. Pohjalliset laitetaan, kun kaviot vähän kasvaneet eli muutama vko.

Paitsi että juttelin pitkät pätkät Karesman Esan kanssa (Ypäjän kengittäjä).
Siltä tuli faktaa kuin apteekin hyllyltä ja kertoi, että itseasiassa tilanteen parantuminen voi viedä useita KENGITYSVÄLEJÄ, ei viikkoja kuten klinikalta sanottiin.
Ja jossei muni auta (on siis oikea munis eikä rengaskenkä), niin sitten laitetaan sen kanssa shocktimerit ja jossei nekään, niin sitten kiilapohjat.
PG-kenkien tekeminen lopetettu (sääli), joten niitä paha kokeilla. Sanoi, että ovat kyllä parhaat.

..rakasta murmelia katsomassa. Kengät oli jalassa, tosin rengas sellaiset. Ehkä toimii niilläkin. Annoinhan mä sepälle vapaat kädet.
Veksi oli aika väsynyt. Ei varmaan oo saanut paljon nukuttua kun vieras paikka ja Murre sitä jahdannu aikalailla. Ei mitään pahaa, mutta pitänyt palleron liikkeessä hela tiden.
Meni nyt yksin tarhaan.
Esikuivattua on syönyt myös. Tosin mieluummin valitsee vihreän.
Oli eilen ollu ep kun PT kokeillut muutaman askeleen ravia. Mutta ei nyt vielä tartte hätäillä. Klinikala sanottiin, että vasta muutaman vkon päästä kenkäyksestä näkee, onko apua tahi ei.
Käynnissä ok ja PT sanoikin vain kävelevänsä seuraavan vkon.

Käytiin kävelemässä kolmen vartin lenkki opiston poluilla. V oli toosi laiska ja kyttäsi vaan mua, eikä suostunut etenemään jos yritin jättäytyä jälkeen.
Ressukka oli ihan kauhea mun perään. Vissiin ollut yhtä ikävä kuin mulle sitä.
Atuphille piti jo vähän itkeä, kun niin pahapaha ikävä äireen poikaa.
Pesin mutaisen pojan ja pistettiin myrkyt ja rasvat. Syöttelin pitkään ja annoin pellavalimaa porkkanoiden kanssa. Toinen ryysti sen niiiin onnellisena. Ja halittiin pitkään ja suukoteltiinkin.
Voi kun kaikki menisi hyvin, vaivat paranisivat ja rakas liinakko tulisi pian kotiin....

Niin, ja Eeti voitti Jojensuun monte-lähdön 16,4..! Ja vielä tyllerön everever eka sellainen (eikun toka korjas täti lötjönen) Kärrylähtöjähän nyt takana likimain sata...

On yhä Murren kaveri ja kaikki kuulema ok. Kenkiä odotellessa saa rauhassa sopeutua.

Tänään vietiin Veikko Taurolle. Laitumelta antoi kiltisti kiinni. Pesut ja pisut ja sitten Atuphin bökkis kohti uusia seikkailuja.
Laitettiin hetkeksi aikaa karsinaan odottamaan, ja hän ottikin sitten siellä pikku päikkärit. Niiden jälkeen pääsi työhommista tulleen suihkunraikkaan Murren kanssa joenrantatarhaan.
Pari kertaa nostettiin käpälää ja sanottiin haudi, mutta muuten näytti homma sujuvan sulassa sovussa.
Nyt vain odotellaan kenkäsiä, jotta homma pääsee etenemään kävelyharjoituksin.