IRC-Galleria

n. 30 min lähinnä käynnissä; vähän väistöjä ja taivuttelua ja muutama iso pylpyrä.
Pari pientä pätkää ravia ja laukannostoyrityksen. Meni heti tosi etupainoiseksi eikä se oikea laukka nouse.
Taipui kyllä ja osaa väistää kun muistaa vaan osata pyytää just oikein.
Mutta, mutta. Se polvi, joka turvotellut koko kesän enempi vähempi, olikin sitten ihan kunnolla turvoksissa. Alueen keskellä kovempi alue.
Soitin ip Hyvinkäälle varmuuden vuoksi. Kipulääkettä ja talutusliikuntaa sitten taas tuli ohjeeksi. Impparia ensin ehdotti, mutta kun kerroin taustaa, niin sanoi, ettei jos vajaan vkon kuluttua parempi, niin klinikalle.
Here we go again...

käytiin M/P - parivaljakon kanssa. Kyllä noi pojat vaan tulee niin ihmeellisen hyvin toimeen keskenään. Lähes pari tuntia käveltiin metsässä ja papukaijalenkillä.
Sinnepäin mennessä oli kyllä taas yksinään aika hankala. Tosi säpsy ja vähän kuin viritetty jousi. Sitten kun Pallero ilmestyi, niin Vee huokasi syvään henkeä, että nyt saa taas hengittää kun isokaveri tuli turvaksi.
Päivän skandaali tapahtui, kun Vee oli edessä ja Paltsu takana ja P astui kuivan oksan päälle ja se RAPSAHTI!! Veikko hyppi hetken pupuloikkaa paikallaan moisen teon innoitamana. Ei kai mikään ihme, kun tyyppi on hypännyt ilmaan pelästyttyään omaan pieruaankin...
Sade saatteli meita, mutta hetkeksi kun sade taukosi ja aurinko tuli näkyviin, oli näky kuin Kuusamossa.

tehtiin 70 min kävelyretki vähän kuopilla ja Dankin maisemissa.
Tänään emäntä kävi, näki ja koki hetken työntekoa, mutta luovutti ja lähti kotiin sairastamaan. Rusko joutui turhaan odottamaan. Ei vain jaksanut.
Huomenna tärskyt Danksun kanssa. Toivottavasti ei sada niinkuin tänään.

oli Veikko, kun Dank ja Vilunki ilmestyivät mäen takaa. Voi sitä tuhinaa kun tajusi, että herramunjee, sehän on oikeasti Dank. Vilunkikin tietysti mieleinen tuttu, mutta Danksun kanssa ollut enemmän tekemisissä.
Pari laukkamäkeä ja yks kävelysellainen mentiin ja vähän kierrettiin metsässä. Ekaan laukkamäkeen lähdettiin Danksun perässä ja sillon meinas tälle pilotille tulla ongelmia...Vähän pelottikin.
Toinen mäki sitten laukattiin kärkenä, eikä siinä taas ollut mitään ongelmia.
Ei jäänyt kuitenkaan itkemään perään kun kaverit lähtivät omia reittejään vaan suuntasi määrätietoisesti uutta kotiaan kohti. Teillä tehtiin vähän väistöjä, ja jee, ne on opittu!

käytiin vain n. tunnin kävelyllä liinassa katselemassa lähimaisemia.
Kauhea hirnunta naapurin laiduntaville.
Hyvin käyttäytyi.
Omistaja vaan vähän heikolla hapella.
V on niiin likanen, että ahistaa. Eihän sille voi satulaa laittaa selkään.
Kuonokoppakin lie ostettava.

Haikeaksi sai Vekkulin lähtö ratsuttajan mutta omistaja on niin iloinen.
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja Veikosta ja nuorestapunaisesta tulee hyvät ystävät.

suomipoikia olisi varttia vaille tulossa kotiin.
Painepesuri vaan voisi olla kova sana.
Talvikarva on jo kamalan pitkä.
Kohta se nallekorva on kotona! Ihanaa!
Örppy oli tullut takaisin kotiiin kamalan laihana.

Sähkölangat oli mielestään ihan turhat.