IRC-Galleria

Ei enää lämpöä mutta kovasti väsy. Onneksi ruoka maistui.
Pari pvää täytyy kattella ja jossei piristy, niin otattaa verikokeet.
Ikinä ei ole ollut niin lihava kuin nyt. Mutta miten laihduttaa kun heinää on mahan vuoksi pakko saada ja liikunta taas saa olla käytännössä nolla?

Illalla annoin kustannuslaskelmakonsultointia mielenkiintoisesta aiheesta. Joskus voi tuollainenkin piristää mieltä.

Aamulla 38.2 ja iltapäivällä 38.0.
Kovin kovin väsynyt oli edelleen mutta nyt jo heinä vähän maistui.

Oli aivan tattis. Kaatui taluttaessa ihan suorilta jaloilta alamäessä.
Olisiko rokotus syynä, kun M mittasi illalla kuumeen ja oli lämpöä 38,4. Onneksi jätettiin hieronta väliin. Nyt saa ihan vain levätä.

Eli köllötelkööt vielä tänäänkin tarhassa. Ja huomenna sitten wellness-hoitoja tyypille.
Mulle kans, kiitos juu.

..Nemosta tuli tarhakaverit. Oli ihan kamalan häijyjä toisilleen. Juoksivat ainakin viis minuuttia...

Silloin on saatava surra kun on surun aika.

Käytiin perhekävelyllä kolmistaan. Vähän mäkiäkin, että varmasti jalka reagoisi (vaikka tiedän jo etukäteen, ettei ne syytä löydä). Sitten mentiin metsään, jossa sai kulkea omia aikojaan pitkän liinan päässä. Heti kun pääsee pehmeille poluille, korvat menee höröön ja hymy syttyy silmiin. Kyllä se Veikko poika olisi metsätöissä oikeimmassa elementissään.
Pitkälle toistatuntia kului. Kotona puunasin karvakasaa, vaikkei se sen siivommalta nytkään näytä. Talviturkki on todella massiivinen.
Kävin keräämässä metsästä oksia ja kuivia horsmia puuhasteluksi tarhaan.

Vasemmalle juoksuttaessa ravissa ontuu. Ei siis ep, vaan ontuu.
Kävelyllä oli aika mahoton.
Hännässäkin oli hirvikärpänen.
Ei nyt mee meillä kovin hyvin.

Karkasin aikaisin töistä, jotta pääsin viettämään Vekkulin kanssa laatuaikaa. Käytiin liki puolentoista tunnin kävelytyksellä ihanan aurinkoisessa syyssäässä.
Kuoppien kautta Terrisuontien puolella ja siellä polkuja ristiin rastiin. Puolet ajasta kyllä käytettiin syömiseen.
Kotimatkalla juteltiin naapurin elvihurimiehen kanssa. Tuli puhetta työajosta ja hän lupautui pistämään talvella Veksille reen perään ja kokeilemaan, mahtaisiko se työajo mötikältä sujua. Voi kun se ois mahtavaa! Jossei vaikka vois enää ratsastaa, niin työajo olis niin mielenkiintoista.