IRC-Galleria

se vaan meillä pukkaa. Ainakin kakskeetminuuttia kävelyä kenttää ympäri. Ja jos hevoiselta kysytään, niin siinä oli kakseetminuuttia liikaa. Täytyy vissiin lisätä kauraa tahi pääsee humma laihtumaan. Ei tuollaista reenimäärää ihan heinäpohjalta jaksa vetää (tää siis hevoisen mielipide). Heheh..

Häntäpyykillä käytiin vaikka se oli veen mielestä täysin turhaa. Kyllähän Nikke rakastaa vaikka häntä olisi paskainenkin.
Ihahhahhaa, histamiini..

Siinä kolme hienoa artistia. Viikka toki ylitse muiden.

Veksin kanssa käytiin reilun tunnin köpötys metsässä. Taas karseat tilsat. Kolme kertaa hakkasin niitä irti ikenet verillä. Oli kyllä reipas poika ja kovasti taas metsästä innoissaan. Nautti, kun sai kuopia lumen alta sammalia ja kanervia.

Tallilla oli tänään avajaiset ja porukkaa oli paljon.

Illalla käytiin katsomassa iidolssin finaalia. Oli tosi jännä seurata, miten tuollaista live tv-lähetystä tehdään.
Telkussa Anna on kuullostanut ylivoimaiselta, mutta nyt livenä Koop oli tositosi hyvä. Tosin sillä on ihan karsea musiikkimaku. Jämähtänyt jonnekin kasarivuosiin. Mutta ääni on tosiaan paljon parempi, kuin mitä telkassa.

Nuo pohjalliset kerää hirveät tilsat. Varmaan pakko pyytää kenkäämään seuraavan kerran ilman niitä ja vaihtaa tilsakumit. Muuten ei paljon ole metsään menemistä. Tänäänkin kaks kertaa joudin kaivelemaan ne 20 sentin kököt veks.
Käytiin rapee kolmen vartin köpöskely vähän kanervia ja havuja katselemassa. Veksillä oli vauhtia kyllä vähän liikaakin. Peljästyi ja säpsyi josvaikkajotamitäkoskakun.
Oli kyllä selkeästi tyytyväinen kun pääsi taas metsään.

Veksi oli ekaa kertaa ihan tohkeissaan liinassa juoksemisesta. Sekin kelpasi, kun ei muutakaan liikuntaa juuri ole tarjolla. Ravi-laukka-pukki-laukka-pukki-ravi ptruuptruuptruu polle. Ja kauhea pärinä ja puhina kun oli niin kiva päästä välillä vähän juoksemaan.
67 kiloa narun päässä meinasi pariin otteeseen lähteä maatakiertävälle radalle.
Oli se hieno, oli se.

Veikolle en halunnut kertoa, ettei sen mieli järkkyisi.
Oli taas niin pladikovajätkä jota ei voi ämmät vähempää kiinnostaa.

Pikkupakkasta. Kun vielä tulis lunta, niin ei tarttis pelätä liukkaita teitä. En uskalla niille Veksin kanssa nyt lähteä. Saatiin aikaan kolme varttia kevyttä kävelyä tallin ympäristössä. Energiaa ainakin olisi ollut vaikka vähän raikkaampaankin menoon.
Voi kun olisi merkki siitä, että kivut alkaa hellittää.

Ihana ilma mutta tiet oli ihan kamalan liukkaita. Vaidoin 8 hokkia ja käytiin kävelemässä palikkapolulla, vähän metsässä ja sillä yhdellä pellolla, jossa käynti ei toivottavasti ole nono juttu.
Veikko sai eihevosihmis-vieraitakin jotka toi ruisleivän tuliaisina.

Veikko oli ihan yhtä whatever Tarjousladon halpistakkiin kuin Amigoonsa. Pääasia, että oma Amigo Nemonen on olemassa ja ruokaa riittää.
Hokkien kanssa tuli pientä los problemos kun ääliö irrotin ennenkuin katsoin, että olivatko vaihdokit edes oikeaa kokoa. Eivät olleet.
Suvin puoti tuli onneksi hätiin ja huomenna kaksin miehinnaisin tuunataan millinpituisiksi kuluneet vetoveks.
Kaapista ulostulon kunniaksi sai Teukka myös uuden KANARIANKELTAISEN fleecetakin. Jos on julkihomppeli ei tarvitse enää pukeutua maanläheisesti.
Kipeältä se rassu vähän vaikuttaa. Varmaankin ne tuhtit kortisonipiikitykset saa olon tuntemaan kurjalta.

Tänään oli dooms day eli Kangasala. Pitkä ja rankka oli päivä. Hirveä määrä tietoa. Monet jutut saivat nyt selityksensä. Vikojen alkusyy on kuin onkin siellä takana (miksei klinikoilla oteta todesta omistajan epäilyjä vaan keskitytään vain siihen oireilevaan asiaan). Hyvinkään diagnoosi Hessun mukaan väärä; Veikolla EI OLE nivelrikkoa eikä sillä ole luupiikkiä.
Oikea takaosa kintereen yläpuolelta lähes ristiselkään on sen sijaan pois pelistä revähtymien vuoksi. Alkanut joskus isosta tällistä joka jätetty hoitamatta. Siitä kehittänyt arpeumaa, ja avannut portin yhä uusille revähtymille. Lisäksi lonkan seudulla on iso ja paha nivelpussin tulehdus joka vaivannut ties kuinka kauan. Ja kinnerjännekin jossain vaiheessa pamahtanut ja arpeutunut.
Kaikki epämääräiset vaivat; haluttomuus liikkua, yhä uusiutuvat niveltulehdukset etusissa (megalomaaninen rasitus niille kun takaosa ei toimi), jäykkyys, ehkä jopa ähkyt, saivat näin selityksen.
Hoitona kortisonipiikit ja shock wawea. Paukutusta kaksi kertaa lisää tammikuussa. Mitään varmaa ei tuloksista voi sanoa. Voi vain toivoa parasta.
Jatketaan kuten tähänkin asti, paitsi ei peruutteluja tms. Tärkeintä on vain saada akuutti kipu pois.

Melkein itkettää kun miettii, mitä kaikkea siltä on vaadittu ja kuinka kipeä toinen on ollut.

Veikko on urhoollinen hevonen ja minä rakastan sitä enemmän kuin pystyn ikinä kertomaan. Veikko on suomalainen mies ja talvisodan sankari; Kollaa kestää ja me kanssa!