IRC-Galleria

Aamulla pikkukävelyllä palikkapolulta metsäpolkua pitkin kentille w/ the whole gang. tai melkein; muutama reppana ei päässyt mukaan. Hepsut oli tärkeinä kun mentiin porukassa.
Homppelilapsemme pukeutui blingblingiin ja softfleecekirahvikuosiin.
Juhlan kunniaksi tarhaan los amigos.
Emäntä on syönyt itsensä turvoksiin ja nyt kuluttaa aikaan netissä.

Tapanina nähdään veikkoseni.

Siitä huolimatta - oikein hyvää joulua kaikille kaviokkaille ja ihmisille myös.

ja ittensäkin siinä samassa rysäkässä. Kävi tänään niin lämpösenä, että huh huh.
En meinannut pysyä sen vauhdissa muuten kuin puolihölkällä ja pikku tömpäreet ois väkisin pitänyt vetäälaukalle.
Ja tultiin iso alamäki ekan kerran sen syksyisen kaatumisen jälkeen. Kerran vähän kompasteli kun oli irtokiviä, mutta hyvin veti peli muuten.
Vähän hirvittää ajatella, miten tuon kanssa tulee lenkeillä pärjäämään, jos noin paljon kerää energiaa. Vaikka hyvähän se tietysti on, että liikkuu. Meinaan sen jälkeen kun on saanut raahustaa ekan kilometrin perässävedettynä.
Tai jospa Veikon oikea luonne onkin tuo, millaiseks nyt on kääntymässä. Jospa se lauhkea lallukka oli vain feikki Veikko.

Suuttu mulle kun sanoin, että ei se nyt niin lihava ole, on niitä lihavampiakin nähty - joulupöydässä.

Oli taas kamalan harmaa ja sateinen päivä. Kai ne ihanat lumiset talvet on tosiaan nyt menneisyyttä.
Käytiin vekkulin kanssa reilun tunnin metsäkävelyllä. Oli ensin aika liima, mutta heti kun päästiin metsään, meno virkistyi. Voi että se tykkää siellä kulkea. Käytiin muutama uusi polkukin tutkimassa.
Sitten kokeiltiin sitä hyshysjuttua. Toimi ok.
Veikko sai ihanan joululahjan, kun julia ja pädä toivat hepan herkkulautasen veksille kortin kanssa. Se avataan vasta jouluaattona. Vein kotiin, ettei pääse kurkistelmaan sinne etukäteen.
Vähän on totuttelemista kun talli nyt täynnä...

Ai niin, joulusiivot tehty. Ihanaa..

Laskuttajatätien kanssa tapeltu, keskusvarastoa täytetty kattoparruja myöten, tuotepäälliköt pistetty kuriin ja nuhteeseen, kengittäjä joululahjottu, hevonen melkein unohdettu.
Alkaa olla tääkin viikko pulkassa. Normisettiä.

se vaan meillä pukkaa. Ainakin kakskeetminuuttia kävelyä kenttää ympäri. Ja jos hevoiselta kysytään, niin siinä oli kakseetminuuttia liikaa. Täytyy vissiin lisätä kauraa tahi pääsee humma laihtumaan. Ei tuollaista reenimäärää ihan heinäpohjalta jaksa vetää (tää siis hevoisen mielipide). Heheh..

Häntäpyykillä käytiin vaikka se oli veen mielestä täysin turhaa. Kyllähän Nikke rakastaa vaikka häntä olisi paskainenkin.
Ihahhahhaa, histamiini..

Siinä kolme hienoa artistia. Viikka toki ylitse muiden.

Veksin kanssa käytiin reilun tunnin köpötys metsässä. Taas karseat tilsat. Kolme kertaa hakkasin niitä irti ikenet verillä. Oli kyllä reipas poika ja kovasti taas metsästä innoissaan. Nautti, kun sai kuopia lumen alta sammalia ja kanervia.

Tallilla oli tänään avajaiset ja porukkaa oli paljon.

Illalla käytiin katsomassa iidolssin finaalia. Oli tosi jännä seurata, miten tuollaista live tv-lähetystä tehdään.
Telkussa Anna on kuullostanut ylivoimaiselta, mutta nyt livenä Koop oli tositosi hyvä. Tosin sillä on ihan karsea musiikkimaku. Jämähtänyt jonnekin kasarivuosiin. Mutta ääni on tosiaan paljon parempi, kuin mitä telkassa.

Nuo pohjalliset kerää hirveät tilsat. Varmaan pakko pyytää kenkäämään seuraavan kerran ilman niitä ja vaihtaa tilsakumit. Muuten ei paljon ole metsään menemistä. Tänäänkin kaks kertaa joudin kaivelemaan ne 20 sentin kököt veks.
Käytiin rapee kolmen vartin köpöskely vähän kanervia ja havuja katselemassa. Veksillä oli vauhtia kyllä vähän liikaakin. Peljästyi ja säpsyi josvaikkajotamitäkoskakun.
Oli kyllä selkeästi tyytyväinen kun pääsi taas metsään.

Veksi oli ekaa kertaa ihan tohkeissaan liinassa juoksemisesta. Sekin kelpasi, kun ei muutakaan liikuntaa juuri ole tarjolla. Ravi-laukka-pukki-laukka-pukki-ravi ptruuptruuptruu polle. Ja kauhea pärinä ja puhina kun oli niin kiva päästä välillä vähän juoksemaan.
67 kiloa narun päässä meinasi pariin otteeseen lähteä maatakiertävälle radalle.
Oli se hieno, oli se.