Eilen käytiin taas Kangasalalla. Ihan positiivinen on lausuma mun mielestä. Limapussin tulehukset oli kokonaan parantuneet (siksi siis liikkuu mielellään), kinnernivelkin oli Tuulan mielestä lähtenyt paranemaan koska takasen liike ei ollut niin huono kuin viimeksi. Ei ihan normaali vielä, mutta parampi. Rehähdyksetkin olivat alkaneet pikkuhiljaa parantua, mutta ne vauriot on niin isot, että tulee viemään tosi pitkän aikaan että paranevat, jos koskaan kokonaan.
Kävelyttää saa niin paljon kuin vain pystyy. Juoksuttaakin voi n. kerran viikossa.
Kunto toki huono ja Tuula sanoikin, että näkee liikkumisen olevan Veksille tosi raskasta. Liikkuu niin lavoillaan. Ei mikään ihme, että kuntoa ei enää ole. Mutta se nyt on tässä vaiheessa toisarvoista.
Maha oli taas ruikulilla ja psylliumkuuri pitää antaa. Eli se sitten kehiin madotuksen jälkeen.
Kaiken kaikkiaan parempia uutisia kuin uskoinkaan. Käskettiin jatkamaan samalla tavoin kuin tähänkin asti ja hevosta kuunnelleen. Jos jonakin päivänä ei halua liikkua, niin sitten ei pakoteta vaan huilia. Jos haluaa liikkua, niin sitten vain liikettä peliin.
Kahden vkon päästä sitten vielä viimeinen, pidempi kerta, kun tutkivat taas kaikki niinkuin alussakin ja jos ok, niin Tuula käsittelee Vekuttimen.
Tänään käytiin ihanassa parin asteen pakkasessa ja auringonpaisteessa reilun tunnin kävelylenkillä. Mukaan saatiin Eetu. Mikäs oli poikien kävellessä kun lumikin oli ihanaa pakkaslunta. Molemmat pojat käyttäyty hyvin. Veikko oli reipas ja käveli mielellään, muttei possuillut. Rivakka oli tahti, kun välimatka Eetuun tuntui aina vaan kasvavan. Noh, käytti odottelun hyväkseen syömällä kanervia ja havuja.
Kotiintulomatkalla poimittiin mukaan vielä Nemokin. Veikolla ja Nemolla alkoi ankara kilpakävely kotia kohti. Loppui vasta siihen, kun Nemolla tuli kauhia pissahätä :)
