IRC-Galleria

Oli Veikko tänään. Piti pistää välillä Joeke urheasti kärkeen, kun Veksin kaviot oli juurtuneet maahan. Sitä kyrsi selkeästi kun piti lähteä. Varmaan mietti, että johan sitä on tässä liikuttu ja eilisillalla varsinkin. Oli porsas karannut tarhasta ja saanu viel Nempankin mukaan. Nää hyväkkäät oli sit juossu ympäri taloa kunnes hölmömpi osapuoli eli Vee oli juossut tyylikkäästi tyhjään tarhaan..Oli vaan tuhahdellut halveksivasti, kun oli saanut kovaa sanaa yrittäessään tulla uudestaan aidalla notkumaan.
Sähköaidan löysin hangesta hautautuneena, joten oli sekin naru päässyt vähän näkemään maailmaan.
Siihä aidalla se pullukka tänäänkin roikku. Varmaan keksii vielä senkin, miten saa lankut alas..

Mut kiva oli ilma ja mukava lenkki kun metsään päästiin. Paluumatkalla peloteltiin paria naapurin maneesitallilaista kun vähän ravattiin..Oli vähän eroa kun me oltiin joekamarin ja heppojen kanssa heijastettu kuin joulukuuset ja näillä ei ollut heijastimen heijastinta.

Huomenna saa huilia kun mitta näytti nyt olevan ratsun hommia täynnä. Ja mä meen hierojalle ja nukun koko päivän.

tekemässä pitkästä aikaa pienen lenksun Veksin kanssa. Ihan vaan mettän yli ja vähän ravia talviradalla. Veikko olis kyllä halunnu ravata mettässä kun kuuli, et vislaisin. Oli ollu sitä mieltä, et ruokakello kutsuu:)
Riikka oli ilonen kun sai pitkästä aikaa vähän omaa aikaa ja sanoi myöskin, et Veksin ravi on nyt ihan toisenmoista.
Et sellainen reilun puolen tunnin kävely, eli ihan sopiva. Nyt onkin saanu joka pvä liikettä, mut ens vkolla taas tilanne normalisoituu ja saa viettää Nempan kanssa enempi laatuaikaa.
Huomenna Joekemarin kanssa kävelylle ja ma sit saa pusuveikko huilailla.

Piti vaan viedä pellavasäkki ja uudet suojat tallille, mut kas, siellähän oli joekemari sopivasti hollilla, niin myöpä lähdettiinkin pienoiset kävelyt lenksuttaan.
Purtsin ja metsämäen yli silleradanpätkällejossanytvoimennä ja sieltä setäHokkasen pellolle (on lupa kysytty). Kolme varttia tohon menee kun löntystää.
Veksi oli aika liima. Kolmas pvä peräjälkeen oli sille selkeesti liikaa. Se on se max 2 pvä perätysten, mikä sitä huvittaa liikuskella. Onhan se ennenkin nähty. Ei enempi hotsita ei. Vähän säikähdin, kun liukastu kerran ja se oli just se kipee takanen. Täytyy toivoo, ettei jänne tykänny huonoa.

Huomenna, jos Riikka ei tule, niin saa vetää elbaa koko pvän.
Atuphille kävin Huihaita näyttämässä ja Fortteria tervehtimässä. Lumppaa en ehtinyt, kun tuli vilu.

ja hyvä pössis kun sai nukkua pitkään, siivottuakin ja vielä rattastella omalla heppasella.

Käytiin Vekan kanssa ihan kaksistaan pienet pätkät tallin ympäristössä. Mettässä meni taas ku traktori, sitä nelivetoo ei ihan pienet puskat pysäytä.
Vitsi kun oli kivaa kun pari pätkää ravattiinkin. Olis mielellään jatkanut pidempääkin, mut pätkät riittää täs vaihees. Sen jälkeen kyseli lupaa mennä reippaampaa, mutku vastaus oli nou, niin oli sit et okei.
Ihan ykkösvarmajalkatraktoriVeikko. Ei pöllöilly mitään vaan oli ihan kurko äijä!

Ja on mahtavaa, kun lunta on vihdoinkin ja kelikin muutama aste pakkasella. Voiko hienompaa olla. Ja Veksi oli sitä mieltä, et SF vaikuttaa asialliselta menopeliltä ja voi tulla kyytiin.

ekaa kertaa kolmeen kuukauteen! Tehtiin tunnin metsäkävely mukana Joeka omistajineen. Kyllä oli ihanaa. Metsä oli ihan kuin satumetsä ja polut ihan lumen peitossa. Siellä me harhailtiin ja yritettiin arvailla, missä ne kulkee. Veksi oli ihan supertraktori. Miehekkäästi raivasi tiet' ja yritti metsätöitäkin tehdä havuja haukatessaan. Ei yhtään töhöttänyt mitään turhia. Ihana justsopiva itse varmuus Veikko. Olispa aina tuollainen. Pari lyhyttä ravipätkää otettiin tilsojen vuoksi. Ravi oli selkeästi elastisemman tuntuista.
Oi oi oi miten oli mukavaa.

(siis Airi ja Ilpo, eivätkö esim. Vokker ja Arvan Viri)...kävivät kylässä tuomassa pari pussia porkkanoita ja harjailemassa. Veikko vei ne myös pienelle kävelylenkille. Syöttelivät vuoronperään ja Veen mielestä tuo tekee niistä huippuhyviä tyyppejä.
Autokaupat melkein tehty...odotellaan alkuviikkoon.

Kangasalapvä. Viimeinen kerta. Jännitti. Pelotti - varsinkin kelin vuoksi.
Veikon kohtalo ei niinkään, johan sen eläkepaperit laitoin vetämään syksyllä Hyvinkään nivelrikko tuomion jälkeen.
Mutta oikeasti, niitä ihmeitä voi tapahtua. Tämän pvän tutkimusten lopputulema:
Nivelpussin tulehdukset - parantuneet!
Selän revähdyksestä aiheutunut tulehdus - parantunut!
Kinnerjänteen revähdys - kauniisti parantumassa ilman kummempaa ylimääräistä arpikudosta!
"Nivelrikkopolven" uudelleen röntgaus varmuuden vuoksi - ei merkkiäkään nivelrikosta tai luupiikeista! Siitäs sait Hyvinkää.
Veikko liikkeessä: uskomaton muutos liikkeissä. Ensimmäistä kertaa ikinä kolmeen vuoteen (kuka tahansa selässä, liinassa tai vapaana juostessaan), sai poika takasensa rungon alle! Siis ihan oikeasti, takajalat polkivat etusten jälkiin. Silloin tuli tippa linssiin, kaiken tämän yli kahden vuoden kierteen jälkeen tälläinen palkinto. Tätä ei voi vieläkään käsittä.
Tuula hypetti täysillä uskomatonta muutosta, mikä liikkeissä oli tapahtunut. "Katso, katso, huomaatko. Veikolla on nyt ravissa LIITOVAIHE". Katsoin vain silmät suurina tajuamatta mitä näin. Harmitteli, ettei ensimmäistä kertaa videoitu jolloin olisi voinut käyttää sitä havaintomateriaalina.
Ihana ihminen kertoi, että rakastaa työtänsä eikä isompaa palkintoa voi olla, kuin nähdä, kuinka kipeä hevonen paranee ja kuinka sen koko olemus muuttuu. Veikko ei enää kyntänyt etuosallaan maata, vaan oli ryhdikäs ja niin kaunis. Voi itku, kun olisi ollut kamera mukana.

Nyt jatkuu kävelyliikunta muutaman vkon, sitten voi esitellä vähän ravia ja siitä eteenpäin aina sen mukaan, miltä hevonen tuntuu. Kentällä työskentely saa vielä odottaa, ohjeistus oli puoli vuotta puskailua sen mukaan miltä hepo tuntuu ja miten liikutuksen pystyy järjestämään. Mitään 7 pvä vkossa stressiä ei tarvitse, enkä aio ottaa. Sellaiseen ei nyt ole vain mahdollisuutta. Onneksi olemassa on M, joka lenkittää vkolla ja Riikkakin varmasti tulee raskautuksensa jälkeen jossain vaiheessa takaisin kuvioihin. Kyllä me tällä porukalla pärjätään.

Päivä oli raskas ja pää tällä hetkellä aivan turta. Vielä eilen mulla oli hevonen, jonka Hyvinkää oli tuominnut oloneuvokseksi. Nyt mulla onkin kovaa vauhtia tervehtymässä oleva mahtava hevonen, jonka kanssa voi olla edessä ties minkälaisia seikkailua. Kenties, jonain päivänä, me päästään todellakin kokeilemaan sitä työajoakin. Nyt vain mietityttää, missähän mun rats.kamat on? Jonnekin ne jemmasin syksyllä, kun sain kuulla, että ruuna pärjää vain oloneuvoksena.

Olen oikeasti kiitollinen Pialle, joka sai mut vakuuttumaan, että älä usko muita, vie se Tuulalle ja Hessulle. Olen kiitollinen kaikille ihanille ystäville ja kavereille, jotka ovat jaksaneet myötäelää ja valaneet uskoa. Olen oikeasti kiitollinen kaikille kaikesta tällä hetkellä.
Juuri nyt olen onnellinen, tapahtui huomenna sitten mitä tahansa.