IRC-Galleria

Polle Koninkaulus mudassa yltäpäätä. Oli riehunut ja riekkunut tarhassa siihen malliin, että olisi sitten vetänyt sananmukaisesti turvalleen. Ja selälleen. Ja kyljelleen. Yksi elämän ihanista asioista on suihkuttaa liejuisen mudan peittämää hevosta ja todeta, ettei se siitä mihinkään puhdistu.
Valmiiksi pahantuulisena ei ratsastus juurikaan kiinnostanut, joten kiitollisena otin vastaan H:n tarjouksen käydä vähän köpsimässä maastossa.
Ajattelin, että rankan eilisen jälkeen, ei ongelmia olisi tiedossa edes ilman satulaa. Onhan V (aka törkyturpa) melkoisen maastovarma hevonen, ainakin useinmiten.
Sovittiin, että hölköttelee rennosti ja pari laukkapätkääkin voi ottaa.
Mutta koska mikään ei koskaan mene niinkuin kuvittelen, olikin tänään sitten toisenlainen päivä. Vesilätäkkö oli muuttunut vesihaudaksi eikä MIKÄÄN RATSUhevonen astu vesihautaan, vaan niiden yli hypätään. Ja kovaa. Ja korkealta. Ja lähdetään lapasesta sen jälkeen. Oli sitä satulaa tai ei. Pidä huivista kiinni Tatjaana, nyt mennään!
Takaisinpäin tullessa piti parivaljakon ottaa radalla ravia ja pieni laukka pätkä. Mutta täti teki erheen. Hän nimittäin imutti kun ei ravi näyttänyt nousevan. Silloin pieni suomenhevoinen vinkaisi, heilautti häntäänsä ja hävisi samantien horisonttiin - kiitolaukassa. Täti nielaisu ja tuskan hiki karahti otsaan. Teini tippuu ja tämä joutuu vastuuttomuudesta oikeuteen. Antaa lapselle mielipuolihevosen (ja vielä mielipuoli suomenhevoisen).
Kyllä pääsi helpotuksen huokaus, kun lopulta ratsukko näkyi palailevan retkeltään kutakuinkin hyvässä järjestyksessä.
Mutta koska edelleenkin elämässäni on kaiken tapana mennä suomeksi sanottuna perseelleen, päättikin Veikko että hänen ohittamisensa on erinomaisen hyvä syy polttaa päreet totaalisesti. Painovoimaa uhmaten tuo sorja suokki ponkaisi suoraan ilmaan, veti pään ryntäisiin ja heitti niin järjettömän megapukin, että vastaavia olemma aikaisemmin päässeet näkemään vain westerneissä. Siis niissä, joissa villejä mustangeja yritetään kesyttää.
Teinin täysin käsittämättömällä elastisuudella H ei maastoutunut vaikka tätin käsi jo astmapiipulla ehti käydäkin.

Ostakaa hyvät ihmiset suomenhevoisia. Ne ovat niin rauhallisia ja luotettavia ratsuja.

Tunnilla.
Alku oli aivan kauhea kun Ruskopolle kieltäytyi liikkumasta totaalisesti. Kauhukuvat niveltulehduksesta vain risteilivät päässä.
Suski katsoi, ettei ollut ep mihinkään suuntaan.
Onneksi taas rakastettu laukka herätti sisäisen kilpurin ja ohituskaista oli käytössä.
Lopputunnista tädin kädet olivat täysin hapoilla pidättämisesä.
Mutta tulipa muutama todella hieno laukannosto. Näin se on ihminen iloinen pienistä asioista. Ja pätkän matkaa polki ravissa todella hienosti.
Kylmäsin jalan ja laitoin savet varmuuden vuoksi. Oli kaveri todella hikinen, ihan niinkuin tätikin...

Laiska omistaja. Maasta käsin n. 40 min kävely. Ja sittenhän tietysi alkoikin jo sataa. Ehtihän sitä jo osa maasta aavistuksen kuivahtaa.
Sikamegatörkean kurainen hepo.

Kevyt kävely/hölkkälenkki, n. 1 h.
Väsyneen oloinen. Ihan kuin olisi ollut ep vasemmasta etusesta eli samasta, jossa keväällä niveltulehdu. Voi ei...
Masu oli onneksi nyt ok ja heinäkin maittoi.

Päivä ilman sadetta = ihana päivä.
Paitsi että Veikolla taas maha oikutteli. Toisella puolella äänet normaalit, toisella ihan hirveän kovat. Eli päinvastoin kuin normaalisti.
Varastuntti R kävi liikuttamassa ohjeen mukaisesti vähän reippaamman lenkin. Oli ollut pirteä ja reipas. Kaikki oli tehty ihan ohjeen mukaan. Toivottavasti R:llä innostusta riittää, sen verran asialliselta ihmiseltä vaikuttaa.
Karsina sen sijaan oli taas kuin kaatopaikka ja se piti ottaa itse. Parempi kun en enempää kommentoi fiiliksiä.
Huomenna täyty varmasti liikuttaa rauhallisesti kävellen ja hölkkäillen.

Tänään sai Veikko kärryt peräänsä.
Oli niin tyytyväinen kun pääsi miesten hommiin.
Ihan heti en itse kyllä uskalla ajaa. Sen verran oli menohaluja, vaikka ihan hyvin sujuikin.
Hauska katsoa kuinka isoa ja rentoa ravi oli, kun Satu vähän löysäsi ohjaa ja antoi mennä.

Tänään oli virtaskaa. Sakun kärryjen kanssa nähdessään jotakin napsasti Vekkulin päässä ja siitä läksi. Täti sai tuntea, miten pullukkaruuna lähtee käsistä...Loppumatka tallille tultiin kylkimyyryä. Jopa tallilta lähtö tapahtui reippaassa käynnissä, hämmästyttävää.
Parempi näin kuin haluton ja nihkeä hevoinen.
Huomenna saadaan kärryt perään. Toivottavasti säilyvät ehjinä...S.T lupasi kokeneena stuntata toimivuuden ajossa. Hällä tuota kokemusta ravureista piisaa.
Jumpattiin ja venyteltiin. Niska aika jumissa oikealle.
Kohta olisi aika raspata ja rokottaa. Juti tulossa onneksi ensikuussa.

Lumedius ja K olivat filmitähtinä. Kyllä oli Lumppari hienona kun karva ja lihakset kiilsivät auringossa (outo valoilmiö taivaalla). Liikkui hienosti.

Varatäti R kävi köpsimässä kevyesti maastossa.
Oli yskähdellyt muutaman kerran.
Pidin ulkona pimeän tuloon asti.
Porkkanajumpat ja hali-hali hyvät-yöt.

Tunnilla pitkästä aikaa. Olipa V:llä virtaa kun ei yksinään tarvinnut taapertaa.
Otti parit kunnon lähdöt ja pukit kun kuumeni ihanan laukan odotuksessa.
Kaipaa taas niitä pitkiä metsäautotiemaastoja. Ei ole maneesiratsastus kuitenkaan meidän laji vaikka hyvinhän tuo porukassa sielläkin toimii
Köhii...Heinä on täyttä shaissea..pölyää.
Mitenkä nämä kirjoitukset ovat viime aikoina olleet niin alavireisiä. Päässä (ja kaislikossa) suhisee. Ajatuksia enemmän kuin päähän mahtaa. Stressiä, stressiä, stressiä.

S ratsutti päivällä ja fyssari H kävi hoitamassa illalla.
Kaularangassa sanomista ja saimme jumppaohjeita.
Lihaksia oli tullut sitten kevään ja karva kuulemma hyvässä kunnossa. Muisteltiin millainen Vekkuli oli reilu vuosi sitten ekalla hoitokerralla..
H sanoi mielipiteensä mieltäni askarruttavasta asiasta suoraan.
Oli samaa mieltä, kuin mihin itse koko ajan kallistun enemmän.