IRC-Galleria

Enpä ole tätä kirjasta juuri harrastanut, miksipä toisaalta pitäisi.
Palasin juuri matkalta, kaukaa Lontoosta sekä Italian tuulista. Tutkin Veronan ja Bolognan, molemmat mukavia, Verona ehkä turhan kapitalistinen. Gardajärvelläkin kävin. Se oli... järvi.
Bologna oli boheemi mutta kaduilla kävellessä tuntui siltä ettei saisi henkeä, niin kapeita olivat kadut ja niin korkeita rakennukset. Ja piazzat totaalisen pieniä. Bussiliikenne tosin toimi kiitettävästi ja kirjastossa oli ilmainen netti.

Reissun antoisin oli tietysti taas ihmiset, tapasin outoja ihmisiä, uusia ihmisiä, ihmisiä jotka olivat kokeneet kovia ja ihmisiä joiden kaltaisia en ollut koskaan ennen tuntenut, ihmisiä jotka jättivät jälkiä ja ennen kaikkea ihmisiä jotka yritän oppia tuntemaan uudestaan, liian erityisiä menetettäväksi.



Tuska on sitä, kun katsoo silmiin eikä näe enää sieluun.
Ystävyys on sitä, kun ei tiedä mitä kieltä puhuu, mutta ymmärtää silti.

Nämä kaksi viimeistä eivät liity mitenkään toisiinsa, kai. Yrittäkään ymmärtää =)