Näinä päivinä olen taas herännyt siihen etten osaa lukea ihmisiä. Sitten taas muistin, ettei kukaan osaa. Että toisen ihmisen tulkitseminen on mahdollista vain pienissä hetkissä, ja koska kaikkien käytös kuitenkin on ristiriidassa sen puhtaimman minuuden kanssa, on mahdotonta ennustaa tulevaa käytöstä, vaikka sisimmän tuntisikin. Sanoilla tai käytöksellä on kuitenkin mahdotonta koskettaa varsinaista totuutta, kaikkein vähiten tunteista. Sen lähestyminen on toki suositeltavaa. Silti; samalla kun kriisini ihmisten tulkitsemisen virheistä ratkesi, huomasin että on kuoren pitäminen itsensä päällä on täysin hyödytöntä. Koska en tunne itseäni, "omana itsenäni" olo on mahdotonta. Hyödytöntä siis teeskennellä tarkoituksella, herkinkin käytös on aina valheellista, tiedostettua tai tiedostamatonta. Olen vain miten olen, lopputulos on aivan yhtä hyvä. Ja niin se ihmisten tunteminen; en tunne ketään, tulkitsen aina väärin vaikka käytöstä osaisinkin ennustaa. Samapa tuo siis, stressata menetettyjä mielikuvia.
Anteeksi uberfilosofointi. Jos kyllästyit tai putosit, voi olla että eksyin taas subjektiivisuuteeni.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 08.11.
- Contro il razzismo 29.04.
- Hui! 05.02.
- Ilosta ja surusta 15.12.
- Tänään elämästä 13.09.
- Kah 01.06.
- [Ei aihetta] 09.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (2)
- ▶ 2007 (3)
-
▼
2006 (4)
- ▶ joulukuu 2006 (1)
- ▶ syyskuu 2006 (1)
- ▶ kesäkuu 2006 (1)
- ▶ helmikuu 2006 (1)
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »