IRC-Galleria

Saattaapi olla että en ole kauheen aikaseen duunissa. Lentokone oli lähes neljä tuntia myöhässä.

Sokeri oli ennen vanhaan ylellisyystuote. Viljelivät täällä sokeriruokoa, mutta ameriikam manner otti tuotannon ja markkinat haltuunsa. Sittemmin täällä alettiin viljellä banaania ja viiniä. Täällä on melkosen viileä eikä hotellihuoneissa ole mitään lämmitystä. Otin sitten rommitotin ja rommi oli erinonomaista!

Ajettiin tänään luoteisimmasta kolkasta (se joka oli ihan kuollut) itäisimpään paikkkaan. Käytiin itään kurkottuvalla, erittäin karulla niemellä kävelykierroksella. Huomasin että oikeaan polveen sattuu ihan pirusti :( .. Nyt on ihan tasaiselllakin maastolla käppäily hivenen ikävää. Harmittaa melkoesti kun piti vielä käydä huomenna seikkailemassa saaren korkeimmalle huipulle. Voi olla vähän hiljaista.

edellisen kuva.. Ainaki olis syytä olla tässsä!!

Olimme ravintolan ainoat asiakkaat jos paria kahvinjuojaa ei lasketa. Pöperön toimitus kesti aika pitkään - jotain 40 minsaa. Kahden hengen seafood spagetti kuitenkin lopulta tuli ja oli kyllä melkonen. Oli katkarapua kolmessa eri koossa, hummerin raajoja saksineen, erilaisia simpukoita ja mustekalaa. Erinomaista!

Oli vaihteeksi vähän turhan pilvistä.

Nyt olemme São Vicentessä. Poikkesimme äsken Half-Life -tunnelissa ... Sellanen ainakin oli fiilis. Laava oli kaivertanut kallion sisään pari yli kilometrin mittaista tunnelia. Samanlaisia putkia kuin edellä mainitussa pelissä ne toisen ulottuvuuden örmyjen tekoset ;)

Poikkesimme Madeiran läntisimmässä kolkassa. selän takana on 300 metriä käytännössä pystysuoraa pudotusta mereen.

Nyt olemme Porto Monizissa. Kylässä on lähinnä läjä hotelleja ja vielä enemmän ravintoloita. Paikka on ihan kuollut. Ravintoloistakin moni on suljettu. Talvi ei selvästikään ole tämän kylän sesonkiaikaa.

Näkymä menettelee.

Korkeuseroa oli sellaset 330 metriä.

Olemme Ritan kanssa Madeiralla. Ajelimme autlla vuoristoon ja tutustuimme levadoihin eli kastelukanaviin. Vesiputouksia oli kymmeniä.

Itse RIAA-korjain on melkein valmis. Puuttuu vaan riittävän pienellä toleranssilla olevia 100nF ja 22nF kondensaattoreita, 2kpl kumpaakin. Suotimissa tarkkuuksilla on väliä. Etenkin vasemmassa ja oikeassa kanavassa on syytä olla mahdollisimman tarkasti samanlaiset komponentit. Poikkeavat taajuusvasteet ovat pahimmillaan helposti kuultavissa.

Oparitkin pitäisi vielä päättää. NE5532n voisi olla hyvä valinta. Toisaalta sain maza :lta jotain (mazan mukaan) hifejä opareita pari kappaletta, mutta en ole vielä perehtynyt niin tarkasti niihin.

Virtalähdeprojektista tuli vähän failure. 15V nimellisjännitteellinen muuntaja puski 0,25W kuormituksella reippaasti korkeampaa jännitettä ~28V. 79L15-mallinen regulaattori (79 = negatiivinen käyttöjännite, L = 100mA kevytversio, 15 = 15V) ei kestänyt tuota vaan meni räkspoks. Pitää kokeilla 12V muuntajaa.

P.S. Pahuksen ruman väristä piirilevyä
P.P.S. Muutin layouttia pikkasen tuon piirilevydesignkuvan blogaamisen jälkeen

Perse sentään. Joskus melkein 20 vuotta sitte hankittu alppiaurinkolamppu sitte lopulta hajos. Kyseessä on siis sellanen polttimo josta lähtee paljon UV-säteitä. Sain valotettua virtalähteen piirilevyn, mutta varsinaista RIAA-korjaimen piirilevyä en. Googlaamalla kuitenkin selvisi että jotku ovat käyttäneet ihan normaalia loisteputkilamppua hommaan. Perstuntumalla valotin 45minsaa sellasella ja hyvä tuli! Alppiaurinkolampulla aika on noin neljä minuuttia.

Ny se syöpyy kuvassa näkyvässä tankissa! Tankki itsessään on vähän perseestä. Siihen nimittäin pitää kaataa kaksi litraa vettä jotta lämpövastus peittyy. Ongelma on siinä että litkun joukkoon pitää laittaa melkoset määrät ferrikloridia jotta pitoisuus nousee tarpeeksi suureksi. Vaihtoehtona on tietysti odotella syöpymistä piitkään.