IRC-Galleria

Maiju päätti pamahtaa eloon maailmaan eräänä likaisena aamupäivänä. Jo miltei heti näki että hänestä tuli mies.. Perhe oli piskuinen ja he kävivät vain naapurissa syömässä. Koulussa hän pärjäsi hyvin huonosti, siellä hänelle oltiin kateellisia.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi ihastuttamaan fuskaaminen, niinpä harrastukseksi tuli deekut.

Maiju kehittyi kahdeksannellakymmenellä varsin luotaantyöntäväksi. Päähänsä hän sai valkoiset hiukset, sekä mustat silmät.
Isoisästä päätellen hän oli aika mulkku. Lempiruokaansa lihapiirakoita hän sai työskennellen nautintoainevastaavana.

Maiju tupakoi ja käyttää nuuskaa ollessaan urheilutapahtumassa. Alkoholia hän juo ollessaan jo valmiiksi humalassa.

Hän huuti itselleen puolison jonka kanssa luuli menevänsä naimisiin.

Pikku lintu lähti lentämään talveksi etelään myöhään syksyllä. Oli jo kylmä ja linnun siivet kangistuivat matkalla ja lintu putosi maahan pellolle. Kun se makasi siellä pellon reunalla, paikalle tuli lehmä joka huomasi tapahtuneen ja pudotti läjän sontaa linnun päälle. Lanta oli pehmoista, lämmintä ja virvoitti pikkulinnun. Lintu ilahtui täpärästä pelastumisestaan ja alkoi ilosta visertää.

Ohikulkeva kissa kuuli viserryksen ja lähti tutkimaan mistä ääni tulee.
Se löysi onnellisen linnun lannasta.. Ihmetteli hetken, kavoi sen pois lannasta ja söi sen!


Kertomuksen opetus

1.Eivät kaikki ole vihollisiasi, jotka paskantaa niskaasi.
2.Eivät kaikki, jotka kaivavat sinut ylös paskasta ole sinun ystäviäsi.
3.Kun olet kurkkuasi myöten paskassa, pidä turpasi tukossa!

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta. <3

Onpa päivä taas lähtenyt hyvin käyntiin..
Ei sekuntiakaan unta yöllä, tiedä sitten mistä taas johtuu.
Niskat niin jumissa että taju meinaa lähteä vähän väliä.
Huono olo.. Joka paranee kunnon aamiaisella ja berocalla (:D).
Ja sim kortti ei vieläkään näytä elon merkkejä.

No, aina sopii toivoa.
Ja mistäs sitä tietää vaikka asiat vähän paranis päivän mittaan.

Juu, huomenta vaan kaikille!

Tilasin kyyneleitä
Tarjosin hymyä
Ojensin käden
Syljit naamalleni
Annoin sydämestäni
Revit sen
Kerroin totuuden
Hamusit valheita
Tunsin myötätuntoa
Halusit vihaa
Olin ystävä
Et välittänyt
Tunsin sinut
Et uskonut
Yritin ymmärtää
En saanut mahdollisuutta

Jende: "mutt kun se on vaan niin taivaalisen hyvä tunne"

Miettimis tauko (ei ilmeisesti riittävän pitkä) ...

Minä: "Voi olla.. Mutta vaan niin kauan kunnes siitä tulee pakkomielle."

Meidän henkevät. <3 Ja minä kun vaan yiritn sanoa jotain fiksua.

And all I need is ability to use my head.

M: "sulla on auringonvalo silmässä!"
J: "Niin mikä oli"
M: "No se hide the sunlight in your eyes. Siis.. piilota auringonvalo silmiisi"

*Naurua*

Jepjep.

Jokainen hetki on kuin kasa rahaa,
sen voi kuluttaa miten haluaa
tai sen voi säästää..
Käyttää se tärkeään tarkoitukseen
tai heittää hukkaan.
Voit jakaa sen ystäväsi kanssa,
tai pitää vain itselläsi.
Se voi piristää päivää kummasti,
muuttaa koko elämäsi
tai pilata kaiken.
Sitä ei saa koskaan samana takaisin.

Istuttiin Hannan kanssa rannalla tuossa perjantaina,
Oli todella kaunis ja lämmin kesäpäivä.
Ja kuinka ollakkaan, siinä pörräsi yksi todella vittumainen paarma.
Vähän väliä istahdellen päähän, kädelle ja millon mihinkin.
Ei sillä mitään pahaa ollut kai mielessä,
nälkähän sillä vain taisi olla.
Huidottiin sitä kuitenkin kuin viimeistä päivää,
tai no minä huidoin ja Hanna istui tyynesti ilman elettäkään.
Sitten se istahti siihen laiturille,
ihan minun viereen
kai paistattelemaan päivää, ehkä etsien ystävää vanhoille yksinäisille päiville tai jotain.
Kuitenkin se siinä rauhassa kökötti kunnes
ajatus suorastaan tunki mieleeni; tupakka-aski.. Missä se on.
Etsin laukustani askin jossa oli onneksi enää yksi tupakka,
lausuin viimeiset sanat tälle pienelle kurjalle luojan luomukselle,
se meni kutakuinkin näin: "KUOLE PASKA!" (kaunista, eikö totta)
ja NAPS!
Paarma jäi siihen paikkaan ja minusta tuntuu
että se on vieläkin osa sitä laituria. (haikea huokaus)
Siinä sytyttelin askin viimeistä tupakkaa, kuin jonkinlaisena eleenä paarman muistolle.
Hanna sitten hetken hiljaisuuden jälkeen tokaisi viileästi:
"Tupakka tappaa"

Ottakaa opiksenne.
Sillä tupakka todella voi tappaa.