Tuossa eilen illalla mietin tätä maailman menoa.. Katselin chattia ja luin kun ihmiset valittivat joka asiasta ja niin monet minun kaverit ja ystävät uppoutuu samalla tavalla murheisiinsa.
Tänään tuli myös yksi hyvä esimerkki mutta siitä nyt ei sen enempää.
Niin, mietin että miksi ihmeessä ihmiset satuttaa itseään, miksi ne kaikki valittaa, kierii itsesäälissä ja etsimällä etsii ongelmia?
Positiiviset asiat unohtuu yhä useammin ja helpommin.
No minäkin tässä hyvänä esimerkkinä jo aika kauan tehnyt tuota kaikkea enkä oikein enään ymmärrä että miksi.
Haluaisin että te kaikki joilla on ongelmia, oli ne sitten pieniä tai suuria niin miettikää mitä te niille teette.
Haluatteko edes todella tehdä niille jotain vai säilytättekö niitä väkisin jottei vain vahingossakaan olisi koskaan hyvä olla että olisi aina jotain millä saada huomiota tai hyväksyntää ytai että aina olisi jotain ajateltavaa?
Olen huomannut että ongelmista puhutaan paljon avoimemmin kun hyvistä asioista.. Niihin eläydytään, uppoudutaan ja niitä paisutetaan, palataan niihin yhä useammin.
Mutta miksi tätä samaa ei tehdä niistä hyvistä, positiivisista ja mukavista asioista/hetkistä.
En kovinkaan usein näe/kuule että joku olisi kiitollinen asioista joista todella kannattaisi olla.
Miksei kovinkaan moni enään näe mikä todella on hyvin?
Esimerkiksi;
Omistatko jalat joilla kävellä?
kädet joilla halata tai vaikka kirjoittaa?
Puhetaidon..? Voit vaikka lauleskella tai kertoa kuinka jostain välität.
Kuulon? Hyvin moni sanoo minulle kuinka musiikki on suuri osa elämää.. Mutta entä jos et
enään kuulisi? Huomaisit miten kiitollinen olisit jos voisit taas kuunnella lempi kappalettasi tai
rakkaasi tai ystäväsi ääntä.
Näetkö? Mitä jos et enään näkisi kevättä, kesää jne.. Puita joihin keväällä tulee lehdet ja syksyllä ne kaikki värit, auringonlaskua, auringon nousua.. Et voisi katsella enään kuinka luonto herää keväisin eloon ja syksyisin taas nukahtaa. Kun ensilumi tulee maahan ja kaikki hohtaa valkeana lumihunnussa.
Ymmärrätkö?
On monia asioita mistä pitäisi olla kiitollinen. Millon viimeksi olet todella nauttinut siitä kun saat kävellä jossain luonnon helmassa tai ihan vaan viettää ystävien kanssa aikaa.
Nyt kun _vihdoinkin_ tajuan mitä minulle on monesti yrittänyt eräs tärkeä ihminen opettaa, olen todella tajunnut että on niin monia asioita mitkä on hyvin..
Kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia kun minulla tai sinulla ja ne joilla ei ole, varmasti antaisi kaikkensa jotta saisi edes yhden päivän jolloin tehdä jotain mikä esimerkiksi minulle on aivan normaalia.
Ehkä olisi aika unohtaa se kuinka joku sanoi sinua lihavaksi tai vaikka typeräksi koska satuit väittämään vastaan~
Hmm.. No entä jos sinun ystävällä on juuri sellainen paita jonka olet pitkään halunnut muttet ole saanut?
Mikset olisi kerrankin iloinen ystäväsi puolesta että juuri hän sai mitä halusi.
Ehkä seuraavalla kerralla kun sinä saat jotain mitä haluat, ystäväsi tekee samoin eli on iloinen puolestasi.
Eikö olisi paljon kivempi kuulla että kylläpä tuo paita sopii sinulle. Sen sijaan että kateellisena ystäväsi sanoisi, no tuo ei nyt ehkä oo ihan sun väri tai mököttäisi?
Että näin.
En nyt yritä olla mikään pyhimys, enkä yritä gallerian päiväkirja merkinnällä parantaa maailmaa mutta jos ottaisit hieman positiivisemman asenteen tai todella kokeilisit miettiä sen huonon hetken sijaan sitä hyvää hetkeä?
Sillä voisi ehkä sinun päivä parantua.
Hyvää kevättä kaikille!
Niin ja muista: Jos väittelet idiootin kanssa, pidä huoli ettei hän tee samoin. ;>