mä kävin äsken niin syvällä.
epärehellinen itsetuho vahvasti läsnä
se alkoi tarttua
vaatii aivan saatanasti voimia
rohkeutta kohdata saatanansa
ettei mee siihen mukaan
(ja tahrattomana ei säily kukaan)
et saa luotua kyynelistä puhdasta
vahvimmat sydämet puhkeavat tuhkasta
pimeys ei oo pahuutta,
rosoisuus on kauneutta
tasapaino rakkautta ja
hyvä tai paha on näkökulma
vain jos antaa kaikkensa
voi pitää sielunsa avoinna
myönteisyys on vaikeinta,
alastomuuden matkalla
heikot huutaa luopuvansa
häviönsä valinnasta,
kateus on niin raskasta,
harkittua sokeutta
ole... hetki... tässä...
ole... hetki... läsnä...
...joskus olen hajonnut
paksun kuoreni murtanut
kun epäluulo halkeaa
ja lukot hiljalleen aukeaa
valo syttyy, virtaa sisään
ja loputkin puhdistaa.
valo kasvaa, virtaa ulos
ja loputkin uudistaa.