IRC-Galleria

http://mikseri.net/queua
http://myspace.com/queua

minä <3 otso 07 & 8

industrial kaaos noise särö psykedelia raaka

Lueskelin tossa Piraattiliiton erinomaista blogia, ja se innotti vihdoin käynnistämään pitkään visioimani blogikirjottelun. On ollu niin paljon kiinnostavii aiheita etten oo aiemmin saanu alotettuu, mut tää tuntuu nyt ajankohtaselta.

Mitä on avoimuus? Mitä on läpinäkyvyys? Mitä on vapaus?

Ruotsissa tapahtuu kummia. Eduskunta runnoi läpi melat pystyssä vakoilulain, jonka seurauksena Ruotsin armeijan tiedusteluyksikkö voi vakoilla kaikkea maan rajat ylittävää nettiliikennettä sekä ulkomaanpuheluita. Lupa käynnistyy ens vuoden lokakuussa, mutta armeija luonnollisesti alotti vakoilun jo ennen lain hyväksymistä.

Homma toteutettiin todella epäilyttävällä tavalla, ilman mitään viitettä siitä, että kansanedustajia olisi kiinnostanut kansan mielipide (poislukien pari hajatapausta), mikä nyt sinänsä ei oo uutta epäilyttävien lakien läpirunnomisessa. Ruotsissa on ilmeisesti noussut aika iso meteli aiheesta, ja mm. kokoomuksen nuorisojohtaja väläyttelee reaktiona eroamistansa. Poliitikkojen vastahakoisuus käydä yhteiskunnallista keskustelua tuli hyvin ilmi siinä, että lakia valmisteltiin ensin vuosi, sitten lakiäänestyspäivän lähestyessä huomattiin että lakia vastustetaan kansan keskuudessa todella paljon jolloin laki vedettiin takaisin, siihen tehtiin muutama täysin yhdentekevä kosmeettinen muutos jonka jälkeen se runnottiin läpi yhdessä päivässä. Yhdessä Vitun Päivässä. Pidempään odottaminen olisi luultavasti tehnyt entistä selkeämmäksi, ettei lakia hyväksytä. Näyttää mun silmiini poliittiselta joukkoitsemurhalta. Onko ihme jos nuoria ei kiinnosta politiikka kun näyttää niin vahvasti siltä ettei isojenkaan ihmismassojen tiukkoja kannanottoja kuunnella?

Sietämätöntä. Laki on jo itessään täysin kehitysvammanen äpärä, mutta koko meininki ilmentää myös suuressa mittakaavassa yhteiskuntaamme syvälle juurtuneita ongelmia - salailua ja läpinäkyvyyden pelkoa. Asioista ei uskalleta keskustella koska kritiikkiä pelätään niin paljon.

Tää ei ole pelkästään poliittisen kentän ongelma. Tää on ongelma myös - ennen kaikkea - yksittäisten ihmisten ajatus- ja kokemusmaailmassa. Ihmiset pelkäävät avoimuutta, läpinäkyvyyttä, suorasukaisuutta ja rehellisyyttä. Voimassa oli asperger-artikkeli, jossa haastateltu asperger-ihminen ihmetteli kovasti sitä, kuinka tavalliset ihmiset kyllä sanovat haluavansa rehellisyyttä, mutta todellisuudessa ovat valmiita kuulemaan sitä vain sillon kun se sisältää jotain heidän korvillensa, tai egollensa, mieluisaa. Tämä on täysin totta. Ihmisen on helvetin vaikeaa myöntää olevansa väärässä tai vastaanottaa kritiikkiä joka pakottaa uudelleenarvioimaan omaa minäkuvaa tai mielikuvaa maailmasta.

Se on aina haasteellista. Vaikka itekin tahdon kritiikkiä, se on silti raskasta, kerta toisensa jälkeen, etenki jos se osuu johonki täysin yllättävään paikkaan. Silti se on välttämätöntä, hyvä ja kasvattava asia. Kritiikki on meidän liittolaisemme. Meidän on opeteltava rakastamaan sitä. Poliitikot on pakotettava rakastamaan sitä.

Aihe herättää paljon ristiriitoja. Ruotsin Piraattipuolueella on paljon hyviä pointteja, ja he ovat verbaalisesti erittäin kykeneväisiä ilmaisemaan näkemyksiänsä. Puolueen johtohahmo Rick Falkvinge todella osaa puhua, käytetyt argumentit ovat aika vastaansanomattomia. Kannatan heidän toimintaansa täydellä sydämellä.

Kaipaisin kuitenkin keskusteluun mukaan enemmän muitakin suuntia, erityisesti koskien läpinäkyvyyttä.

Teknologia kehittyy älytöntä vauhtia, ja sen mukana erilaiset tarkkailu-, tallennus- dokumentointimenetelmät. Tästä hyvänä esimerkkinä kamerakännykät - niiden yleistyessä on vähemmän ja vähemmän takeita siitä, että ihmiset voivat tehdä julkisessa tilassa mitään ilman pelkoa siitä, että teosta jää jälkiä.

Monille tää nostaa karvoja pystyyn. Kyllä, mullekin, niitä vähiä.

Mielenkiintoista on kuitenki huomiuomiuomioida, kuinka paljon teknologian kehittyminen avaa ikkunoita nimenomaan kansalaisille. Kameroiden yleistyessä on paljon helpompaa saada todisteita auktoriteettien väärinkäytöksistä. Kun auktoriteetit elävät siinä tiedossa, että heidän tekonsa saattavat heidän huomaamattaan tallentua yksityisten ihmisten hilavitkuttimiin, se väkisinkin painostaa heitä skarppaamaan toiminnassan. Youtuben kaltaiset yhteisösivustot edesauttavat väärinkäytösten eteenpäin raportointia, ja tätä pitäisi, ei ku pitää, alkaa hyödyntämään todella laajasti.

Hetkinen! Revin tässä vaiheessa todellisuuteen pienen reiän: Meidän on hyvä tulla tietoiseksi tavoista, joilla kommunikoimme. Kirjoitin ensin ajatuksissani konditionaalimuodon "pitäisi". Konditionaalimuotojen tuhoava voima on käsittämätön - ne tarjoavat täydellisen keinon kitistä siitä kuinka kaikki on perseestä, ja jättää kuitenkin käytännössä tekemättä mitään. Parempi on korvata konditionaalimuoto "pitäisi" muodolla "pitää" (jonka sanaluokasta en omaa mitään käsitystä - joku viisaampi voi varmaan kertoa). Vielä parempi on kuitenkin ottaa vielä isompi askel:

"Me alamme hyödyntämään tätä todella laajasti."

Kommunikaation muotojen ymmärtäminen ja haltuunotto on välttämätöntä kun haluamme muovata todellisuutta. Se on voimauttavaa, siksi teemme sitä. Sekä sinä että minä alamme kiinnittämään asiaan enemmän huomiota nyt kun panin sen merkille. Vastaavista tehokkuutta rajaavista ajatusbugeista saa huomauttaa mulle.

Jatketaan.

Kun kaikkien auktoriteettien, niin poliisien kuin poliitikkojenkin sanomiset ja tekemiset ovat potentiaalisesti kaiken kansan nähtävillä, sillä on väistämättä rajaava vaikutus paskanpuhumiseen. Se nostaa paljon esimerkiksi vartijoiden kynnystä ylittää oikeuksiansa. Tämähän on kaikkien kannalta hyvä asia - vartijatkin ovat toki vain ihmisiä ja ihmiset tykkäävät kun voi vähän oikoa mutkia suoriksi, mutta toisaaltahan on helppoa perustella miksi nimenomaan autoritäärisessä asemassa olevien on noudatettava sääntöjä tavallista tarkemmin. Se, ettei vartijalla ole mahdollisuutta ylittää valtuuksiaan jäämättä kiinni, ei voi olla vaikuttamatta hänen käytännön toimintaansa.

Samalla kun hierarkkinen valtio->kansalainen-valvonta lisääntyy, ihmisten on otettava oikeus omiin käsiinsä ja alettava lisäämään kansalainen->valtio-valvontaa. "Who watches the watchers?"

Hallitukset saavat ainakin täl hetkellä ajettua läpi minkä tahansa yksilönvapautta sodomoivan lain terrorismi- lapsensuojelu- tai muutenvaanturvallisuus-perusteluilla. Sen vastustaminen on vähänku yrittäis käsin estää rankkasadetta putoomasta maahan. Mut käytännössä näyttää väistämättömältä, et teknologian kehittyessä valvontamahdollisuudet lisääntyy, kaikkiin suuntiin.

Poliittisen aktivismin näkökulmasta järkevä teko ois mahdollisimman pian alkaa paukuttamaan esiin argumentteja sen puolesta, miksi kansalaisten mahdollisuus tarkkailla poliitikkoja, poliiseja, vartijoita ja muita auktoriteetteja on niin tärkeää. Samoin ois todella järkevää keskustella siitä, kuinka demokratian elossapysyminen vaatii väistämättä läpinäkyvyyttä, joka tällä hetkellä on suunnilleen yhtä olemassaoleva kuin kastemadon selkäranka.

Miksi se sitten on tärkeää? Koska se motivoi ihmisiä osallistumaan! Koska se luo rehellisyyttä! Koska se on välttämätöntä sananvapauden toteutumisen turvaamiseksi! Koska suljettujen ovien takana kieroillaan niin helvetisti! Tietenkään tätä ei voi mitenkään aukottomasti todistaa, mutta ei tarvitsekaan - se ei ole pointti. Jo se, että sitä saattaa tapahtua, on riittävä syy. Kansanedustajat ovat eduskunnassa edustamassa meitä, tavallisia eläimiä! Poliisit ja vartijat ovat asiakaspalvelijoita, eivät hierarkiassa tavisten yläpuolella olevia. Ihminen ei hengitä valtiota varten, valtio hengittää ihmistä varten.

Kun asiasta aletaan avoimesti keskustelemaan, hyvät argumentit alkavat nousta pintaan, ja salailua ja toisaalta yksittäisten ihmisten yksityiselämän vakoilua puoltavista poliitikoista alkaa tuntua hyvinkin kiusalliselta, kuten Ruotsissa näyttää nyt olevan käymässä. Poliittista salailua ei voi perustella millään muulla kuin kiertelyllä ja välttelyllä ja siksi politiikan läpinäkyvyyteen tähtäävät argumentit ovat jo voittaneet taistelun - ne on vain otettava esiin läskillä massalla!

Joku vois tietysti ajatella, et on jotenkin ristiriitaista vaatia toisaalta avoimuutta, ja toisaalta yksityisyyttä. Yksityiselämä on kuitenkin eri asia kuin julkinen virka, jonne ihminen on itse vapaasti mennyt yhteiskunnallisia asioita ajamaan. Henkilökohtaisesti kannatan myös yksityiselämän avoimuutta, eli en halua salailla mitään tekojani - toimin moraalikäsitysteni mukaisesti ja kannan siitä vastuun, myös silloin kun rikon lakia tai teen jotain poliittisesti epäkorrektia tai murskaan tabuja. En kuitenkaan usko et on mitään mieltä painostaa tai pakottaa yksityisiä ihmisiä avaamaan yksityiselämäänsä, ja etenkään tuollaista painostusta ei saa tulla poliittisen kentän suunnalta. Uskon yksityiselämän avoimuuden ja rehellisyyden leviävän ihmisten omasta halusta, ja tahdon itse näyttää siihen esimerkkiä.

Niin kauan kuin siihen on mahdollisuus, ihmisten oikeus päättää itse siitä, minkä verran he haluavat täristä yksityisasioidensa salassapidosta, on turvattava. Tietoturvaa ei saa uhrata "yleisen turvallisuuden" tavoittelulle, etenkään kun ottaa huomioon että "turvallisuutta lisäävät" säädökset ja teknologiat tuntuvat aika usein lisäävän ihmisten yleistä pelokkuutta.

Ihmisiä on rohkaistava lisäämään avoimuutta ja läpinäkyvyyttä omasta tahdostaan. Samanaikaisesti on painostettava yhteiskunnallisia järjestelmiä avautumaan läpinäkyvyyteen, välittömyyteen ja avoimuuteen.

Näyttää aika selvältä ettei teknologinen kehitys oo hidastumassa vaan kasvamassa eksponentiaalisesti nyt ja tulevaisuudessa. Tämä tulee pakottamaan ihmiset harkitsemaan uudelleen käsityksiään yksityisyydestä ja vapaudesta. Se on voima jota ei voi hillitä poliittisella kontrollilla, se on evolutionäärinen väistämättömyys, ja siksi paljon helpommin hyväksyttävä kuin yksittäisten poliitikkojen ahneudesta, suppeakatseisuudesta ja ylimielisyydestä kumpuava spedeily jota ei todellakaan tarvitse, eikä saa, hyväksyä.

Avointa yhteiskunnallista keskustelua on käytävä rohkeasti kaikenlaisista aiheista, myös tabuista. Mikään ei saa olla kielletty puheenaihe, eikä poliittisen lobbauksen saa antaa hiljentää yhteiskuntakriittisyyttä - ihmisillä on vielä toistaiseksi paljon kuvitelmia siitä että vain isolla rahalla on valtaa. Näin ei ole. Valtaa on jokaisella joka sitä päättää ottaa. Valta on meillä. Internetin aikakaudella jokainen voi vaikuttaa äärettömän paljon asioihin ja edesauttaa positiivista muutosta. Asiat on korjattavissa, mutta se vaatii aktiivisuutta, rohkeutta, määrätietoisuutta ja vitusti luovaa hulluutta.






Lista blogiteksteistäni: Olentolupa#blogcomments






http://piraattiliitto.org - blogi jossa on paljon hyvää läppää aiheeseen liittyen
http://en.wikipedia.org/wiki/Sousveillance - näkemyksiä surveillance-henkisen valvonnan kääntöpuolelta
http://www.amazon.com/Transparent-Society-Technology-Between-Privacy/dp/0738201448 - varsin kiinnostavan oloinen kirja jota alotin juuri lukemaan

nämä paikat ovat käyneet täällä
ja se on kyllästyttävää
puutuneet kasvot loistavat hautautumisen keinotekoista euforiaa

all damage will be lost
hibernation releases
vacuum unlocked

steadily the tick tock embeds in itself
the birth of every single precious momentum

bless this
every organism requires some holy

quantum turmoil halts while proceeding

tää tunnelma piirtää taivaalle
kadoksissa olleen maailman sirpaleita
yksinäisyys menee tarpeeseen

tupakantumppien löyhkän keskellä
havainnoin itseni kuin kotoa

tämän jo luulin iäksi menettäneeni
mutta taas
se on yhtäkkiä luonani

turvallinen
vähän kuin höyryävä suihku
vastaheränneeseen kohmeeseen
palkitseva,
vahvistava
ja voimat palauttava

se tulee juuri kun sitä tarvitsee
kun on hiljaa
ja pyytää voimaa
myönteisyyden kehikon ylläpitämiseen

ja musiikki korvilla energisoi
muiden kosmisen inspiraation kanavana

kun sitä kattoo
niin se hehkuu
eikä siinä ole
mitään kummallista.

se on niin ihmeellistä.

se on syötävää.

käsityskyky leviää käsiin
ja jalkoihin
ihan koko kehoon
on helpompi hahmottaa
muodostaa kokonaisuuksia
sekavuudesta

omnipresenssi
joka nähtävissä kaikkialla
jolle sokeutuu jos kattoo liian kauan samasta kulmasta
pysyvyys
fluktuaatio
säikeet


rykäisemällä itsen tyydyttävään myrskyyn
pyörryn kaaoksen keskipisteeseen
uni loppuu toinen alkaa

tutkat varmistavat havaintonsa
kun melkein kaikkialla on viileää
ja vetelehtiminen alkaa puuduttaa


ehkä nyt
sytyn pyydystämään hyvyyttä


leviävää

valtava halu kanavoida ja purkaa
valtava halu päästä kuohumaan ohi laitojen, yli aitojen, läpi rajojen,
suoraan jokaiseen kanssaihmisen sieluun, suoneen ja sydämeen
räjähtää mielettömästi suoraan kohti,
väistämättömästi,
vastaansanomattomasti,
syöksyä hyökyvänä paineaaltona
raastaa todellisuuksien määreet halki,
tunkeutua viimeiseenkin kytkökseen,
joka ikiseen ytimeen,
murentaa kaikki ennakkoluulo
ja silti olla yhä vain
aivan tavallinen ihmeinen.

koskaan ei oo turhaa
istuttaa kukkia takapihalle
ei koskaan oo hyödytöntä kylvää

se ottaa aikoja
ja kärsivällisyyksiä
mut sit, yhtenä päivänä herää kukkahehkuun
ja se hyväilee silmiä
ja se hyväilee nenää
ja se hyväilee sielua

ja sit viel huomaa
et lähitienoot on muuallakin
alkanu räjähtää loisteeseen


ja kirkkaus

on hellästi vahvaa.

en tiedä siitä juuri mitään
muistoja lapsuudelle
ja otteeton sameus

villit lihansyöjäkasvit ihmisen keskuudessa
haikea nostalgia joka ei osoita mihinkään
shokki joka levittää mielen
uudelle jalustalle

jokainen tahtoo aina vapautua johonkin
karttakuva kaupungista
useimmilla suojanaan
en tiedä mikä täällä on siunausta
vaikka muuta tuntisinkin

tuuli riuhtaisee minulta vaatteet
tahtoisi kai oppia häpeämään

ja minä
koen jollain asteella
jonkinlaista
pysähtyneisyyttä.