IRC-Galleria

päästä irti
et voi venyttää mun kauneutta
et omistaa yhtäkään mun tarinaa
puhtaus on hetkissä
jotka ahneus pilaa

oot mun sisällä
ja yrität tehdä sokeaksi:
aistini täyttyy kuolleista harhakuvista
mutta nään sen lävitse

tulet vielä luovuttamaan

nautinto polttaa sieluani
jos en osaa irrottaa
takertuva oksentaa läsnäolon kasvoille.

tätä vaaditaan kirkkauteeni
sammua on olla liian hiljaa
tajuttoman raskaasti avaan painavat lukot
jotta rakastaisin hengittää

ytimessä hehkuu
lumivyöry tietää tulostaan
ja punaisten lehtien aikaan
väsymyksestäni koulutetaan ihmeitä.

alan hiljalleen hahmottaa
kuinka hermojahivelevää on lävitseni juokseva,
kauttani kulkeva,
kaikkialta kurottava jokin

katselen sen laulua
ja kuuntelen sen tanssia

missä kaikkialla se onkaan havaittavissa!
jossain muodossa se ilmenee
jokaisessa molekyylien rykelmässä,
jokaikisessä m*krokosmoksessa,
seis!

sen on oltava niin kiinteä osa olevaa
että sen voi jättää huomaamatta
ainoastaan olemalla kykenemätön maistelemaan
riittävän hetkittyneesti.

se penetroituu kevyesti mutta vastaansanomattomasti
joka ainoaan asetelmaan jonka lukija osaa kuvitella mainittavan
tällaisessa yhteydessä

se nauraa hysteerisesti sille joka ei vielä
tiedä
sen elävän
jopa kuvitelmissa,

alusta loppuen se kiertyy ympärillensä
lähtövalmiina itseensä.

http://piraattiliitto.org/uutiset/2008/01/rick-falkvinge-piraattiliitolle-vastustajiltamme-puuttuu-lyllinen-p-oma
Suosittelen erittäin lämpimästi.

aina ku mä katon kunnolla
ni mä nään sussa helvetillisen voiman
ja se on niin kaunista
että jos siemenet vois puhjeta kukkasiks pelkästä mielettömyydestä
niin värit eivät enää riittäis sitä kuvaamaan.

viikatemies pitää tänään yllään silinterihattua
kokeellisen viestinnän seuralla on pikkujoulut
lataamattomat aseet synnyttävät uudenlaisia kohtaloita

rulettipöytä elää kaaosta
herrasmiehet yksiöissä
laskevat todennäköisyyksiä

ledivalot loistavat monissa ikkunoissa
maailmanpyörä hehkuu kuin polkupyörän rengas valaistuilla pinnoilla

boheemiutta haluava taiteilija saattaa väistämättä kokea olevansa paisutettava syöttöeläin

raatojen syömisessä on oma viehätyksensä
pahoinvointi avaa joitakin ovia
mutta tavaksi sitä ei suotaisi otettavan


kompleksisuus on fraktaalimaisella tavalla pitkälti taukoamatonta


etäisyyksiä ottaakseen taidehenkilöt sulautuvat kuulolaitteisiin
seuraavat sivusta kuinka päivälehdet kirjoittavat
vähän asiaa ja kahmalokaupalla molempien käsien paskaa
ja jokainen painettukin sana edustaa jonkun mieltä
eikä kukaan voi aukottomasti todistaa olevansa muita enempi

toiveikkaassa, vaikkakin lumettomassa talviyössä
masentuneet ja muutenkin raunioituneet sirkuspellet
puukottavat hermoromahdustensa lomassa alkoholisoituneita perheenisiä kasvoihin
koska ovat tehneet tietynlaisen tulkinnan olemisen merkityksettömyydestä

puiden latvoissa
kaikista viisaimmat idiootit nauravat taukoamatta
sillä tietävät kaiken koittavan jonkun tänään

tässä on venäläinen ruletti,
ilman luoteja tai niiden kera
lopputulos pysyy samana,
päähinevalinnat aiheuttavat useimmille korkeintaan epämääräisiä tuntemuksia.

tiirikoin lukot auki osittain laillisin keinoin
ja se avautuu, enemmän kuin 360 astetta
jotkut kertoo ettei se ole energiaa
mutta minä sanon sen olevan täysin yhdentekevää
minusta tuntuu.


niin olen odottanut
käskyä toimia, käskyä syvältä
siellä iloitaan, emmehän ole odottanut turhaan
räjähdykset kosmoksessa syntyvät uudestaan
hengittäminen on mahtavaa

tästä se kaikki vasta alkaa


olen ehtinyt oppia pimeyttä
mutta paikoilleen jäänyt on käytännössä mennyttä
siksi en yritä estää sitä repeytymästä
yön tuolla puolen tummat hahmot lakkaavat esiintymästä
ja päivä koittaa,
kierroksen lukemattoman monta kertaa uudelleen aloittaa
tervetulleena elämään nousen
hiilloksen jälkeen sateen kuulen
kuviot savussa saa tarkoituksen
nyt käynnistän uudelleen jarrutetun valmiuden


kaikkialla huudetaan: älkää vaipuko hukkaan!
siksi tahdon tekeytymisen hetkeksi unohtaa
jokin siinä on niin kammottavaa.

peilikuva pinnan alla kuolee
hiekkamyrsky liukkaat pinnat karkeaksi nuolee.

tästä se kaikki vasta alkaa.

kävelen ilman kenkiä,
jalkapohjani tutkivat maisemaa
jokin lentävä polvelleni levähtää,
tuulen huokaus elvyttää
kutittava haava sormenpäässäni
värittää tätä mitä nään
aurinko hattuni prismaan leviää,
lämpönä soluilleni väräjää

(ja joku pieni tahtoo tietää)
kuinka ihmeessä joku ei voi välittää
että askeleemme painolla päätämme
tämän kaiken hävittää
kyllä kaikki lopulta kuihtuu pois
mutta se tapahtuu itsestään
joten tämän hetken voimme säilyttää

ilmavirta viilentää,
se tietää enemmän kuin nähdään
läsnäolo saapuu luokseni kun
annan alastomuuteni nuolla elämää
tuolla joku liitää ja halkoo tätä päivää
on niin paljon nähtävää
ettei uteliaisuuteni ennen täältä lähtöä
koskaan ala väsyttää

kaikki hajoaa aikanaan,
ei tarvitse kiihdyttää
kaikki hajoaa aikanaan,
ei tarvitse viivyttää

kuinka ihmeessä joku ei voi välittää
että askeleemme painolla päätämme
tämän kaiken hävittää
kyllä kaikki lopulta kuihtuu pois
mutta se tapahtuu itsestään
joten tämän hetken voimme säilyttää

vaan itse kaiken luomme tänne,
itse vastaamme
ja kaikki esteet tiellämme,
ne esiin laulamme
en pelkää koska tiedän kuinka
saamme tarpeemme
ja kaikki jatkaa silloinkin kun
päätämme tän matkamme


---

huomennahan - jatkuva (livedemo)
http://www.mikseri.net/player/player.php?newsession=1&type=1&parameter=295716

sopivan tuima kokemus:
sanat voidaan lopettaa
hei-hei se joka on tulkintaa
jos et oo käyny ni usko vaan
mä en vaihtais tätä tietoo ees kuolemaan

meinasin jeesustella
kunnes heräsin:
ihan samaa, söpöä paskaa mä olen itsekin

ei oo helppoo mennä,
sanoin sulle
kun pikkumies sisälläni
tahtoi tallettaa sydämesi lukkojen taa

aidointa on päästää irti

"nielen sun kyyneleet
jo ennen kuin niistä luovut
ajattelen lähinnä itseäni:
en tahdo nähdä tuskaasi
mieluummin sut tuomitsen
kun estän sua putoamasta"

pinnaltansa hyvät aikeet
puristaa sut nurkkaan
karvaimmat aistimukset eniten lannoittaa