IRC-Galleria

almost everyher
it's compultive
erroneous trackback
liberation rate increasing
how the fuck can you?

erase elements of unfreedom

I now understand why sum people dew it
sun people pursue it

you is that freedom!

PLEASE ABUSE THIS KNOWLEDGE

kööpenhaminan meluisassa ja sotkuisessa yössä
minä havaitsen kaipaavani stimulaatiota,
älyllistä,
emotionaalista,
aistillista,
mieluiten samassa paketissa

ihmisten etäisyys,
pelokas teatteri
masentaa minua
vaikka joskus tahtoisin itsekin
osallistua siihen enemmän
koska se on niin helppoa

useimmiten olen kuitenkin tuntenut kiitollisuutta siitä
että jokin estää minua


katselen primitiivisimpien viettien dominanssia
jonka turtunut tila herättää,
tunnen meitä kohtaan myötätuntoa, ajoittain sääliä
ja yritän jäsentää itselleni vastauksia siihen
minkä oikeastaan tunnen olevan pielessä.

teen tätä yksin ja se jättää
sosiaalisen maljani puolinaiseksi
itsestäänselvä keino täyttää se
olisi olla riittävän sekaisin
riittävän sekaisinolevien seurassa
jolloin pelot taipuisivat kohtaamatta piiloon

se kuitenkin rajoittaisi suuresti kapasiteettia
älylliseen,
emotionaaliseen
ja aistilliseen stimulaatioon
joten olisin yhä puolinainen


tietysti voisin myös tukahduttaa itseni,
keskittyä johonkin muuhun
tai vain tarkkailla meditatiivisesti
mutta se taas veisi pois
rakastamaani inhimillisyyttä -
jotain olennaista katoaisi

siksi täyteläisimmältä vastaukselta
tuntuu hyväksyä pohjaton kaipuu
sekä se
että jalokiviä tulee kohdalle harvoin
eikä niitä siksi tulisi väkisin vaatia
siellä missä eivät oma-aloitteisesti esiinny.


jatkan havainnointia -
kännisiä ihmisiä hankkimassa tyhjää seksiä
tai tyhjiä väittelyitä
joista vain harvoin jää syviä jälkiä
ja jotka vielä harvemmin johtavat johonkin sellaiseen
jonka takana vielä seuraavanakin päivänä
tuntuu mielekkäältä seistä


ehkä olen ajoittain katkera siitä
että näen niin paljon
mutta sitä en todellakaan vaihtaisi pois
sillä se on juuria myöten minussa.

sitten tunnen jälleen kiitollisuutta.

can there be natural ungradual patterns?
end sleep towards oblivion
confusion states the goals
intolerance gets rid of people
movement occurs in all stances
sea levels transcend time
opportunities cease to repel
every individual underworld becomes an ally

demolished,
no denial can be expected to go on
chambers becoming translucent
to enforce mutual assimilation

and then
lovers fall into a purge
blasting insensitivity void,
cooperative signs self-manifesting,
slow wheels turning to witness
shared non-hallucinations become alive,
shaping the commonly experienced totality
into the form of a cascading,
ever-bending,
allwards flowing
metastructure of
a definitive if.

viima
katoava onnettomuus
korvaava omnellisuus
neula ja lankaa
oma elämys
määrä saattaa olla vakio
mutta muoto
aina aina hienostuu

keskellä sosiaalista whatever
se on mulliste
mikä sieltä katsoo,
tahdot itse sen olemaan
koska pakotat niin.

tämä lyhyt lause lopettaa sen.

uudet asiat
ovat hämmästyttäviä
revi vittuun ne filtterit
koska ne ei TOIMI

rakastaa jokaista asiaa
edes jollain tavalla -
se on holtiton nautinto

kohta kaikki ihmiset tajuaa
millanen maailma!
se vapauttelee
koska muuten tulee noutaja

ei lässytystä,
parhaat asiat
ei maksa paskaa.

elämä on
pelkkää nostalgiaa
dejavu-ilmiö
joka jäsennettiin
ikuinen valovuosi
ennen sun syntymää

mikään pelko ei voi pysyä.
ota siitä kaikki irti

viehättävät naiset
huumaavine silmineen,
pehmeine vatsakumpuineen,
hulluksitekevine kainaloineen
(joskus vielä ihanilla kainalokarvoilla varustettuna)
rytmihäiriöittävine säärineen
tekee asioita mun päälle!

rakastan sitä,
rakastan halua,
virettä,
pakkoa olla elossa!

tahtoo pillua!

eroavaisuudet maussa,
mistä ne johtuvat?
mehukas aromi ajaa pyörrykseen,
kaiken ollessa tasapainottomana
valtava elämisen kiima.

viini valuu alas
tunnelia pyörremyrskyn keskellä
jokin pitää sen linjassa.

uteliaisuus täytyy hengissä,
lapsekkaat janoavat tietää,
muu tahmauttaa

orkesteri soittaa ikiharmaita vaarattomasti,
sujuen mutta vailla riskejä
onhan biisit kovia
mutta en tiedä jotenkin mälsää

ehkä olen tulossa nuoreksi.

hiljaillen
vaikean kuuloinen rahina poistuu hengestä,
irroittaa kyntensä,
helpottaa
syklien katkonaisuus päättyy
ja rauha hivuttautuu lähelle

pinnallinen mutta tasainen hengitys
sytyttää uudenlaisen harmonian sisälle,
tehden selväksi sen että tämä kaikki
on oikein
ja luonnollista

sitten
se vaimenee,
se vaimenee,
se vaimenee.

hidastuen
se hiipii kohti tasapainoa,
ja lopulta,
kuin tietäen kuinka tulee toimia,
liikuttava voima haihtuu kehosta
kevyen väreilyn saattelemana

tämä
on alku.