IRC-Galleria

Muistakaa ihmiset äänestää. Ei oo iso vaiva. Josko saatais jottain tolkkua ens kaudelle.

Joku sanoi, että ketään ei saa kohdella eriarvoisesti ikään, sukupuoleen, varallisuuteen, ihonväriin, uskontoon tai seksuaaliseen suuntaumukseen katsoen. Mitä mieltä sinä olet?

Muutamia väittämiä esim. nuori on liian tyhmä tajutakseen elämää. Miehen kuuluu käydä armeija. Rikkailta saa varastaa. Valkoinen rotu on ylempi arvoinen. Kaikki jotka eivät ole muslimeja saa tappaa. Homo on huonompi isä.

http://www.dissentmagazine.org/article/?article=972

Oivallinen kirjoitus. Tietyllä tavalla lämmittää mieltä tietää, että on joku toinenkin, joka osaa asettaa asiat historialliseen kontekstiin, jakaa (mielestäni varsin punnitun) näkemykseni tässä kysymyksessä. Peace.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010031911325567_uu.shtml

Björn Wahlroos: Kehitysavun voisi lopettaa
Perjantai 19.3.2010 klo 10.49

Talousvaikuttaja Björn Wahlroos esittää kehitysavun lopettamista yhtenä mahdollisena keinona Suomen talouden tasapainottamiseen.

Sampo-konsernin hallituksen puheenjohtaja Wahlroos kuvailee Suomen Kuvalehden haastattelussa kehitysapua rahan heittämiseksi Kankkulan kaivoon.

Hänen mukaansa 50 vuoden jälkeen olisi aika myöntää, että avun antaminen ei ole tuottanut toivottua tulosta.

Wahlroos viittaa asiantuntijanäkemyksiin, joiden mukaan apu on vain pitkittänyt köyhyysongelmaa ja lisännyt korruptiota sekä kehitysmaiden riippuvuutta teollisuusmaista.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010031911325567_uu.shtml

http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Björn+Wahlroos+säästäisi+valtion+menoja+lopettamalla+kehitysavun/1135254815670

http://www.doingbusiness.org/documents/Does_Foreign_Aid_Help.pdf

Hyvä video ruotsin malmön tapahtumista: http://www.youtube.com/watch?v=l0nKZg4u6Eo&feature=related

Suomalaisten NATO-intoilijoiden kanssa keskustellessa olen törmännyt jatkuvasti argumenttiin siitä, kuinka muita puolustusvaihtoja ei kannata edes miettiä siksi, että NATOon liittymällä saadaan selvästi parhaiten "rahoille vastinetta".

He eivät kuitenkaan taida tajuta sitä, että kyseistä valintaa ei voi verrata tilanteeseen, jossa mietin, laitanko Euroshopperin vai Pirkan mozzarellaa tomaattikeittoni höysteeksi. Väitän, että maailmasta ei kovin montaa ihmistä löydy, joille edellämainitun kaltainen tilanne olisi moraalinen valinta. NATOon liittyminen sitä(kin) kuitenkin on, ainakin monille. Ette voi olettaa ja vaatia, että jos teille kyseessä on vain taloudellinen kysymys, sen tulisi olla sitä myös muille. Niskalaukaus on myös taloudellisempi vaihtoehto, kuin elättää vankeja eliniän verran telkien takana, mutta koska kyseessä on moraalinen valinta, useammille meistä kyse ei ole pelkästään siitä, kumpi tulee kansantaloudelle halvemmaksi. Noin vertauksena.

Samoihin kysymyksiin liittyvät myös argumentit siitä, että NATO ei ole sama asia kuin Yhdysvallat, onhan NATO virallisesti "kansainvälinen puolustusliitto". Argumentti on toki oikeassa siinä, että nämä kaksi poliittista toimijaa eivät ole sama asia. On kuitenkin tarkoituksellista harhaanjohtamista väittää, että Yhdysvallat ei olisi NATOssa keskeisin tekijä, ja liittoa vahvasti yhdessäpitävä voima. Vastaavasti minä voisin väittää, että NATO-intoilijoiden Venäjäpelolle ei ole mitään perusteita. Venäjä ei tänne koskaan ole hyökännyt, vaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto. Paperilla Venäjä oli vain tuon Liiton yksi neuvostotasavalta, ja yhtä hyvin voisimme syyllistää talvisodasta vaikkapa Tadžikistanin Sosialistista Neuvostotasavaltaa. Pitää ymmärtää katsoa oikeaa maailmaakin, ja tajuta, että molemmissa tapauksissa se, mitä paperilla lukee ei vastaa tosielämää. Venäjä oli Neuvostoliiton keskeinen tekjiä ja yhdistävä voima, aivan kuten Yhdysvallat on NATOlle.

Ja tähän tosiasiaan liittyy argumenttini siitä, että kyseessä on myös moraalinen valinta. Kaikki meistä eivät halua assosioitua siihen, että olemme Yhdysvaltojen vetämässä sotilasliittossa. Oli kyseessä taloudellisesti hyvä veto tai ei.

IslamoFASISMIA! AnarkistiFASISTIT! FASISTINEN Suomen hallitus!

Pyydän, lopettakaa poliittisten ideologioiden (erityisesti fasismin) yhdistäminen liikkeisiin ja prosesseihin, joilla on hyvin vähän tai ei mitään tekemistä em. poliittisten ideologioiden kanssa. Fasismi on kaikessa mielipuolisuudessan kuitenkin poliittinen ideologia, jolla on selvä aatteellinen "minimiydin". Se, että muslimifundamentalistit käyttävät väkivaltaa politiikan välineenä, ja Suomen valtio rajoittaa sananvapautta on toki ikävää, mutta se ei vielä tarkoita, että olisi heti syytä puhua fasismista. Jos Suomen hallitus olisi fasistinen, sinä et juuri nyt lukisi tätä tekstiä. Minä istuisin todennäköisesti jossain vankilassa odottamassa niskalaukausta.

Herättäähän ko. sanan käyttö toki meissä useimmissa vahvoja antipatioita, mutta se ei missään oikeuta niputtamaaan kaikkea negatiiviseksi kokemaansa yhteen erään maailmanhistorian väkivaltaisimman, repressiivisimmän ja totalitäärisimmän hallintomuodon kanssa. Fasismi on vähän muutakin kuin sananvapauden rajoittamista ja väkivallan käyttöä legitiiminä politiikan keinona. Fasismi-sanan käyttö sille kuulumattomissa yhteyksissä (oman agendansa tukemiseksi) ei ole ainoastaan historiallisesti kestämätöntä, vaan myös moraalitonta. Se kertoo kyvystä olla käsittelemättä omia aattellisia vastustajiaan rationaalisesti (mikä muuten sinällään on yksi fasismin keskeisistä piirteistä) ja siitä, että edellämainitun kömpelön assosioinnin käyttäjä ei selvästikään tunne argumentoinnin sääntöjä (syyllistäminen assosiaatiolla jne).

Edellämainittu pätee toki myös moniin muihin ideologioihin ja liikkeisiin, joskin fasismi-assosiointiin törmää selvästi useimmin. New Right -uraohjusten puheissa tosin kaiken vertaaminen Staliniin ja Neuvostoliittoon (http://firstfriday.files.wordpress.com/2008/03/obama-socialist.jpg) on toki myös valitettavan yleistä. Lopettakaa sekin, olkaa niin hyviä.

Tulevaisuuden punavihreässä sosialistisessa yhteiskunnassa...

... voivat hyvin sekä luonto että ihmiset. Elintaso on juuri niin korkea, kuin se kestävältä pohjalta on mahdollista. Aineellisten hyödykkeiden sijaan painopiste siirtyy aineettomiin. Kaikkien yhteisten luonnonvarojen käyttöä valvotaan, eikä kerskakulutus ole mahdollista. Luonnon monimuotoisuus ja kaikki elämä ovat arvoja sinänsä. Ekologisuutta ja kestävyyttä vaaditaan kaikelta tuotannolta.

... valtaa pitävät ihmiset eikä pääoma. Taloudellinen valta otetaan takaisin vaalein valitulle eduskunnalle. Koulutuksen kaupallistuminen jää historiaan vain pahana muistona ja laaja sivistys, sekä mahdollisuus itsensä kehittämiseen taataan ilmaiseksi jokaiselle ihmiselle. Suuryritysten intressit eivät aja ihmisten edelle. Suhdannepolitiikassa keskitytään tukemaan pienituloisia, sekä elvyttämään kansalaisten ostovoimaa kaatuvien yritysten tukemisen sijaan.

... suoraa demokratiaa sovelletaan laajasti edustuksellisen demokratian rinnalla. Tärkeimmistä asioista päätetään kansanäänestyksillä, joiden tulos on sitova. Jokaisella kansalaisella on oikeus kansalaisaloitteeseen ja vaatia mikä tahansa uusi laki alistettavaksi kansanäänestykseen. Kunnallisdemokratia nousee keskeiseksi osaksi jokapäiväistä elämää.

... työnteko on aina oikeudenmukaista ja kannattavaa. Perustulo takaa sen, että vähemmän kannattavastakin työstä saa tarpeeksi rahaa elämiseen. Työtä ovat myös sellaiset tuottamattomat työt kuin opiskelu, äitiys, isyys ja kotityöt. Työntekijän etua valvotaan ja väärinkäytöksiä torjutaan. Opiskelijat eivät enää ole vain halpatyövoimaa. Pienyrittäjien asema on turvattu rajoittamalla suurien valtaa. Työtahti on inhimillinen ja työ joustavaa. Samasta työstä maksetaan sama palkka sukupuoleen katsomatta.

... on tasa-arvoinen, luokaton yhteiskunta, jossa varallisuuserot ovat pienet. Verotuksen jyrkällä progressiolla varmistetaan, että suuret kantavat suhteessa saman vastuun kuin pienet. Progressio on käytössä tuloveron lisäksi kunnallis-, pääoma-, perintö- ja omaisuusverossa. Köyhyyttä ja asunnottomuutta sallita.

... on sekulaari, maallinen. Eri uskontokuntien erityisoikeudet poistetaan ja lainsäädännöstä poistetaan uskonnollisperäiset lait. Seurakunnat eivät enää osallistu koulutukseen tai muuhun julkiseen toimintaan. Uskontojen käsittely koulussa siirtyy elämänkatsomustieteeseen yleissivistävälle pohjalle. Lain edessä kaikki elämänkatsomukset ovat tasa-arvoisia, olipa kyseessä uskonto tai ideologia.

... pidetään yllä rauhaa. Painopiste on aseiden sijaan diplomatiassa. Yleisestä asevelvollisuudesta luovutaan ja siirrytään valikoivaan asepalvelukseen. Inhimillisen työn tekijöille, kuten lääkäreille taataan vapautus asepalveluksesta.

... liikutaan yhdessä. Yksityisautoilu väistyy kattavan joukkoliikenneverkon tieltä. Joukkoliikenne rahoitetaan pääasiassa verovaroista ja se on käyttäjilleen edullista. Kenenkään työssäkäynti ei jää kiinni joukkoliikenteen kalleudesta tai verkon kantamattomuudesta.

... ilmapiiri ja lainsäädäntö tähtäävät suvaitsevaisuuteen ja erilaisuuden hyväksymiseen. Seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat yhtenevät heteropareihin nähden. Asennekasvatuksessa korostetaan suvaitsevaisuutta, eikä syntyperällä ole väliä. Maahanmuuttopolitiikka on solidaarista ja maahanmuuttajat saavat hyvää kotouttamispolitiikkaa. Rasistisiin rikoksiin suhtaudutaan ankarasti.

Ja ennen kaikkea: sosialistinen yhteiskunta on oikeudenmukainen ja hyvä paikka kaikille ikä- ja tuloluokille, ihmisille, eläimille ja luonnolle. Sen tärkeimpiä arvoja ovat yhteisöllisyys, ystävällisyys, suvaitsevaisuus ja toisista välittäminen. Se perustuu kestävyyteen enemmän kuin kannattavuuteen ja tarpeellisuuteen enemmän kuin tuottavuuteen. Sitä eivät ohjaa markkinavoimat, sitä ohjaavat ihmiset. Se on todellinen kansanvalta.

(koko juttu http://elmo-rautio.blogspot.com/2009/09/vasemmiston-uusi-visio.html)

Suomen työväen järjestäytymisen alkuaikoina yksi sen keskeisimmistä vaatimuksista oli demokratia. Työväenliikkeen historian merkittävimmässä kokouksessa Forssassa vuonna 1903 maineikkaaseen Forssan julistukseen kirjattiinkin ohjelman ensimmäiseksi tavoitteeksi ”yleinen, yhtäläinen ja välitön vaali- ja äänioikeus” kaikille Suomen kansalaisille. Siitä alkoi Suomen valtion demokratisoituminen, joka johti tavoitteen toteutumiseen – mutta jotain jäi puuttumaan! Suomen ensimmäisen eduskunnan puhemies P.E. Svinhufvud puhui avauspuheessaan täysin tarkoituksella ainoastaan vaalioikeudesta – yleistä äänioikeutta ei kenelläkään vallankahvaan päässeellä kansanedustajalla ollut tarkoituskaan vaatia.

Toisin kuin tänä päivänä, vielä 1900-luvun alussa ääni- ja vaalioikeus eivät olleet samoja asioita. Vaalioikeudella tarkoitettiin alun alkaen nimensä mukaisesti vaaleihin liittyviä oikeuksia: oikeutta asettua ehdolle ja äänestää haluamaansa ehdokasta. Itse äänioikeus tarkoitti alun alkaen nimenomaan oikeutta saada äänensä kuuluviin, vaikuttaa suoraan päätettäviin asioihin. Kyseessä oli siis vaatimus suorasta demokratiasta. Tämä alkuaikojen vahva kansanvallan periaate jäi kuitenkin pois sosialidemokraattien päästessä itse vallankahvaan kiinni. Loppu on kuvaavaa suomalaisen demokratian kehitykselle: tuosta hetkestä lähtien sen suurempia vaatimuksia alkuperäisen äänioikeuden puolesta ei ole kuultu.

Suomalainen poliittinen elämä ei ole juuri kehittynyt sitten Suomen senaatin aikojen. Sen tyyppipiirteitä ovat edelleen vahva esivallan kunnioittaminen, päättäjien selvään etevyyteen uskominen ja omien vaikutusmahdollisuuksien aliarvioiminen, jota kaikkea kuvaa parhaiten sana alamaiskulttuuri. Vaikka perustuslain mukaan valta kuuluisi periaatteessa kansalle, on se käytännössä aina kuulunut poliitikoille. Suomessa kansa on edelleen jaettu kahtia: tavalliseen kansaan ja poliitikkoihin – ”rahvaan” enemmistöön ja harvalukuiseen ”eliittiin”. Ennen kaikkea tätä pitää yllä kansalaisiin ja erityisesti päättäjiin syvästi iskostettu myytti tyhmästä, sivistymättömästä kansasta, joka ei tiedä omaa parastaan. ”Vain asioihin kunnolla perehtynyt poliitikko voi tehdä sivistyneitä päätöksiä”, he sanovat. Aristoteles kutsui tällaista ajattelutapaa aristokratiaksi.

Suora demokratia ei ole pelkästään antiikin Ateenaan assosioitava historiallinen hallintamuoto tai anarkistien märkäuni, se on täyttä päiväpolitiikkaa yhä useammissa maissa. Erityisesti Sveitsi on historian paras esimerkki osallistuvan demokratian maasta, jossa kansalaisilla on ihan oikeaa vaikutusvaltaa. Alppimaa on erityisesti runsaslukuisten kansanäänestysten kehto: kun Suomessa järjestettiin 1900-luvun aikana kaksi valtiollista kansanäänestystä – nekin neuvoa-antavia –, oli Sveitsissä vastaava luku noin 700 – pelkästään valtakunnantasolla. Ja silti kaikki on sujunut mallikkaasti: äänestykset eivät ole tulleet kansantaloudelle kalliiksi, johtaneet järjettömiin päätöksiin tai hidastaneet yhteiskunnan kehitystä. Sen sijaan saavutettuna on kansalaisten selkeä osallistuminen päätöksentekoon ja aito poliitikkojen ja kansalaisten välinen luottamus myös vaalien välillä. Selväähän se, kun eduskunnan sijaan hallituksen toimintaa valvookin koko kansakunta!

Ainoa Suomessa käytössä oleva suoran demokratian muoto niin kunta- kuin valtakunnantasolla on neuvoa-antava kansanäänestys. Se ei itse asiassa ole varsinaisessa mielessä edes kansanäänestys, sillä sen tulos on eduskunnan tai kunnanvaltuuston harkintansa mukaan myös yli käveltävissä – kuten kuntatasolla usein tapahtuukin. Esimerkiksi Sveitsissä ei edes tunneta sellaista kuin neuvoa-antava kansanäänestys: kaikki kansanäänestykset ovat sitovia, eikä siihen oli poliitikoilla mitään sanaa. Kansanäänestys on jopa pakollinen kaikissa perustuslain muutoksia koskevissa esityksissä. Lisäksi kansalaiset ovat oikeutettuja alistamaan minkä tahansa uuden lain tai sellaisen muutoksen kansanäänestykseen, myös hylkäämään sen vastoin valtiovallan tahtoa. Paitsi oikeus äänestää laista, sveitsiläisillä on oikeus myös valtakunnalliseen kansalaisaloitteeseen, joka myös alistetaan kansanäänestykseen.

Suomalainen edustuksellinen demokratia on ollut kriisissä jo pitkään. Kansalaisten luottamus poliittiseen päätöksentekoon on kiihtyvään tahtiin rapistunut ja valtava määrä väestöstä ei koe millään tavalla kuuluvansa yhteiskuntaan. Ennen kaikkea omat vaikutusmahdollisuutensa suomalaiset kokevat vähäisiksi, jos ovat niistä edes kiinnostuneita. Äänestysaktiivisuus laskee hälyttävän alhaalle, eikä esimerkiksi nykyisellä hallituksella ole kansalaisten absoluuttisen enemmistön tukea takanaan. Politiikka on out, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Silti niin ennen kuin nykyaikanakin tulee teemoja, jotka tulevat ihmisille tärkeiksi poliittisesta viitekehyksestä riippumatta: koulutus, työttömyys, sairaanhoito, mielenterveyspalvelut, ilmastonmuutos… Tällaisissa tilanteissa ihmisillä löytyisi jo nyt halua vaikuttaa, jos vain sopiva väylä löytyisi. Kansan tahdon mukaisena sellainen olisi valtiovallan velvollisuus myös järjestää.

Suora demokratia parantaa myös edustuksellista demokratiaa kohtaan tunnettua arvostusta ja parantaa sen laatua. Kun kansalaisille tarjotaan konkreettisia keinoja valvoa ja hallita heitä edustavien poliitikkojen toimintaa, kansalaisten luottamus koko järjestelmää kohtaan luonnollisesti kasvaa. Todellisessa kansanvallassa päättäjien on nautittava kansalaisten luottamusta myös vaalien välillä. Vielä pidemmälle vietynä kansalaisilla tulisi olla oikeus nykyisin vain eduskunnan valvontakeinoihin kuuluvaan välikysymykseen kansalaisaloitteella, joka johtaisi hallituksen luottamusta mittaavaan kansanäänestykseen. Ja kun kansa olisi oikeutettu hylkäämään minkä tahansa lain, uusien lakien legitimiteetti paranisi kansan silmissä kohisten. Miten olisi mahtanut käydä esimerkiksi Lex Nokialle, jos Suomessa vallitsisi kansanvalta? Tähän juuri kätkeytyy poliitikkojen todellinen huolenaihe; pääsyy siihen, miksei suora demokratia ole maassamme laajemmin käytössä: kansahan voisi vahingossa äänestää väärin…

Nyt kun eduskuntapuolueiden uskottavuus on vaalirahakohujen ja molemminpuolisen syyttelyjen, ratsastuksen ja ilkeilyn myötä vaakalaudalla, olisi korkea aika viedä loppuun Forssan julistuksen ensimmäinen vaatimus kokonaisuudessaan. Se jos mikä olisi omiaan palauttamaan kansalaisten luottamuksen poliittiseen päätöksentekoon Suomessa ja aktivoimaan myös erityisen passiiviset nuoret polvet vaatimaan omia oikeuksiaan suoran, osallistuvan demokratian nimissä. Vasemmiston historiallinen tehtävä, kansanvallan vaatiminen, vaatii nyt puoluerajoja ylittävää yksimielisyyttä siitä, etteivät asiat voi enää kauan jatkua totutulla tavalla. Demokratia on tänä päivänä arvo- ja asennekysymys, ei ideologiaan sidottu aate. Kyse on ennen kaikkea vallan uudelleenjaosta, jota historiallisin termein voisi nimittää vallankumoukseksi.

Hallitsevat luokat eivät ikinä tule vapaaehtoisesti jakamaan valtaansa tavallisen kansan kanssa – siksi tämä demokratian vallankumous vaatiikin ennen kaikkea kansalaisten omaehtoista liikkeellelähtöä, sekä aidosti demokraattisten puolueiden ponnekkaita vaatimuksia aseman puolesta. Suomen orastavan kansanvallan puolesta minä toivon, että maamme vasemmisto on jo 100 vuotta Forssan julistuksen jälkeen tähän vaatimukseen valmis. On aika päivittää vanha demokratiamme uudelle aikakaudelle.

tuli sit liityttyä vasemmistonuoriin...=)