IRC-Galleria

Se oli maaliskuun ilta,
sä veit Roosan elokuviin.
Välillenne rakentui silta,
sä yli marssit komeasti niin.

Hän alussa sai kaiken
kohtelun kuninkaallisen.
Roosa antoi sulle avaimen
rikkomattoman sydämen.

Ei silloin voinut hän nähdä
mustavalkoinen lohtu on.
Kun sädekehä sun ympärillä,
sun aurasi rikki on.

Hän on liian monta
tarpeetonta kolhua joutunut sietämään.
Aivan liian monta
yötä unetonta joutunut vuoksesi viettämään.

Roosa postuu hiljaa,
ei enää pelkää,
sillä hän on nähnyt liikaa.

Vihdoinkin hän on vapaa,
pois hän lentää.
Sä suret sun kunniaa,
kun et voi häntä satuttaa enää.

Meni juhannusillat,
Roosa mietti kuka sä oot,
Ja alkoi paeta sillat.
Kellä onni on, sen polttakoon.

Ja talvi pommitti hajalle
rikkomattoman sydämen,
se lensi pilvien alle
lailla hävittäjä saattueen.

Hän on liian monta
tarpeetonta kolhua joutunut sietämään.
Aivan liian monta
yötä unetonta joutunut vuoksesi viettämään.

Roosa postuu hiljaa,
ei enää pelkää,
sillän hän on nähnyt liikaa.

Vihdoinkin hän on vapaa,
pois hän lentää.
Sä suret sun kunniaa,
kun et voi häntä satuttaa enää.

Et voi häntä satuttaa enää.

Roosa kulkee jo tietä,
mihin se vieköön.
Sä pelkäät, niin paljon hyvää meni yön selkään.
Sä Roosaa koskaan et voi satuttaa enää.

Hän ei pelkää,
pelkäävän on nähnyt liikaa.

Vihdoinkin hän on vapaa,
pois hän lentää.
Sä suret sun kunniaa,
kun et voi häntä satuttaa enää.

Et voi häntä satuttaa enää.

Häntä satuttaa enää.