IRC-Galleria

Mä en oikeesti tiä, mitä pitäis ajatella, mitä tehdä... Välillä tuntuu niin ihanalta ja hetkessä ajatukset vaan myllertää... Kuka sano, et elämä ei ole helppoa... no siltä se nyt tuntuu... oon iloinen ja onnellinen, mut myös epätietoinen ja onneton... Kaikki on yhtä sekasortoa, tunteilla oppimista... Mun pitää tehdä päätös, kun vaan tietäis miten... Miksei joku vois tehä sitä mun puolesta? Jos vois vaan laittaa hetkeks silmät kiinni ja sit päätös olis jo tehty, ei tarvis pähkäillä ja pohtia... Päivä kerrallaan, en voi muutakaan...

Pitkästä aikaa kirjottelen tänne jotakin... kiirettä on pitäny, ni en oo ehtiny, mutta nyt siis 5 asiaa, joita pelkään...

1. Pelkään pimeetä, pelkään kävellä yksin pimeessä, oon tosi vainoharhanen, pelkään olla yksin pimeellä kotona, varsinkin jos oon kattonu jonkun kauhu-/jännärileffan, tai jonkun pelottavan sarjan, joka on mulle esim. CSI...

2. Pelkään, että rakkaille ihmisille tapahtuu jotakin...

3. Pelkään korkeita paikkoja, jopa keittiön jakkara tuntuu liian korkealta...

4. Pelkään jääväni yksin, pelkään, ettei kukaan välitä ja jään ylhäiseen yksinäisyyteen...

5. Pelkään, etten voi saad koskaan sitä, mistä unelmoin (siis ei mitään yli soja unelmia, vaan ihan joillekin itsestään selviä, arkisia elämälle tärkeitä asioita) tai sitä, mitä haluan...


Eiköhän ne tässä ollut.... Kaissille omistettu... ja tietty muillekin, mut hän kun pahan laittoi kirtämään...

Aivan mahtavan hyvää joulua kaikille... Viettäkäähän rauhallinen joulu ja muistakaa, että älkää tehkö mitään, mitä mä en tekis ;)

Sain eilen isältä todella kauniin viestin, se oli ite sen keksiny...

"Joulutervehdys sinulle <mun nimi>.
Muistot!
Kauniit!
Muistot eivät säily lahjoissa,
eivät viesteissä,
eivät korteissa,
eivät kukissa,
ei, ne säilyvät sydämessä.
Olet kaukana.
Muistele niitä kauneimpia jouluja,
jotka äiti ja isä sinulle antoi.
Ei lahjat vaan muistot säilyvät!
Hyvää joulua <mun nimi>!"

Eikö ollutkin kaunis ja herkkä? Lämmitti kyllä sydäntä!

Koulukin sitten loppui tältä vuodelta eilen, kaikki se pänttääminen on hetkeksi ohi... Hyvä olla :)... Lähdettii luokkakavereitten kanssa syömään ja juhliin joulua ja koulun loppumista... Oli kyl tosi mukavaa, varsinkin, kun en vielä heitä niin hyvin tunne, niin oli kiva tutustua! Ei mulla kyllä niin huono olokaan ole, en ainkaan nauttinut nesteitä liikaa ;) Kaikki oli kyl tosi ihania :) Harmittaa vaan, ku ei päästy laulaan karaokee, saavuttiin paikkaan X liian myöhään...
Mun setä piinaa mua, no ei vais, se kirjottaa kirjaa meiän suvusta ja mun pitää antaa sille kirjallinen lupa, et se saa julkasta mun nimeni, aikas mielenkiintoista...
Hei tuollahan on lunta... jeee..pitää varmaan mennä pulkkamäkeen viä tänään, jos saan jonkun kaveriks :) Lähtisit sä?

Jee, enää muutama päivä, ni mä nään kaikkia vanhoja kamuja ja saan pitää hauskaa niiden kanssa:) Huomenna pitäis mennä kauppaan satsaan juhlia varten... mä oon ihan intona ;)!!! Kouluakaan ei oo enää ku viikko jäljellä...

Mä sain vihosta viimein tehtyä verhot olkkariin ja eilen ripustettiin ne, on aikas hyvän näköset :) Tänään puolestaan sain kaks taulua valmiiks, mitkä on ollu kauan keskeneräsiä, iski vaan sellanen maalausinto taas pitkästä aikaa päälle, huomenna vois sitte ripustaa ne seinälleki vaikka... Piparit ja joulutortut on leivottu yhdessä Marin kanssa itsenäisyyspäivänä ja eilen oltiin shoppailemassa Variston alueella kaikkee kivaa kotiin (ja rahaa palon, niinku eina ku me lähetään liikenteeseen...), saunaki tuoksuu hyvälle, ku ostettii sinne sellanen tuksuva saunatonttu, nenäki vois siellä aueta, pitäis varmaan huomenna testata....

Elämä maistuu paremmalle, ku vähään aikaan. Edellen mietin läheisiäni, onhan kaikki varmasti hyvin. Autan, jos vain suinkin voin ja jos saan mahdollisuuden. Ikävöin niin perhettä ja ystäviäni, siellä kaukana, mutta kohta saan nähdä kaikki, viimeistää jouluna perinteikkäillä rääppiäisillä koko suvun, ystäviä joitakin nään jo viikonloppuna, johan heidän näkemistään on odotettukin:)

Juu, olipas eilen päivä... vähän liikaa kaikkee taas tuli kuultua yhdelle päivälle... Kunpa mun rakkaat nyt vaan olis kunnossa ja onhan ne, ne on selviytyjiä :)
Joulukortit ja postimerkit tuli ostettua, nyt pitäis vaan löytää kaikkien osoitteet ja kirjottaa ne, se onki taas oma juttunsa... ainaki mulle... Joskus tekis mieli vaan elää omia ajatuksiaan, ne pistää hymyilemään ja sit taas herää todellisuuteen... Ajatukset on niin kauniita ja onnellisia, että ne laittaa väkisinkin hymyilemään,... Rakkautta on ilmassa, oma kulta suuteli kaulaa, mutta ajatuksissa matkustan myös omiin kuvitelmiini rakastaen kaikkea muuta... aina sitä vaan miettii, et mitä mulla ei ole, eikä osaa kunnolla arvostaa sitä, mitä mulla on...
Voishan sitä joskus näinkin ajatella... Äidin lähettämä tyttärelle:

Olen kiitollinen...

veroista, joista maksan, koska se merkitsee sitä, että minulla on työ

siitä, että minun täytyy siivota juhlien jälkeen, sillä se
merkitsee sitä, että minulla on ystäviä

siitä, että vaatteet tuntuvat tiukoilta, sillä silloin tiedän, että
minulla on ruokaa...

että lumet on luotava ja ikkunat pestävä, koska siitä tiedän, että
minulla on koti

siitä, että parkkipaikka on kamalan kaukana, sehän
tarkoittaa sitä, että minulla on auto

korkeasta sähkölaskusta, sillä silloin minulla on lämmin ja valoa

naisesta kirkossa takanani, joka laulaa nuotin vierestä, silloinhan
kuuloni toimii

pyykkivuoresta pöydällä, silloinhan minulla on vaatteita
joita pitää

väsymyksestä ja kipeistä lihaksistani päivän lopussa;
olen voinut työskennellä kovasti

soivasta herätyskellosta aamulla - minä elän

ja viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä; saan paljon sähköpostia
ja se tarkoittaa sitä, että joku ajattelee
minua

"On mahdotonta olla masentunut jos sinulla on ilmapallo."
-Nalle Puh-

Rakkautta ja voimia pimeän aikaan kaikille!!! Onnelistä joulunodotusta myös!!! Huomenna saa avata joulukalenterista ensimmäisen luukun, yhden vain :)

Mä haluaisin auttaa, mutten osaa.... Kaikesta siitä, mitä oon tänään taas kuullu mun rakkailta, mä silti vaan ajattelen jotenki sitä yhtäkin asiaa itsekkäästi, mikset sä voinu kertoo mulle? Enkö mä ookaan sulle niin tärkee, ku mitä sä oot mulle? Mä olisin halunnu auttaa ja haluasin, mut mulle ei annettu edes mahdollisuutta siihen.... Mä vihaan itteeni, ku ajattelen näin.... Kaks mulle rakkaimpia ihmisiä on joutunu kokeen jotain, toinen itse ja toinen vierestä seuraajana, miksen voi auttaa? Mun pikkuiseni, ei sulle saa tapahtua mitään pahaa, mä rakastan sua ja olsiin halunnu olla siä sun luona, tai siis mä olinki vielä silloin, mut mä en tienny, mä niin toivon, et olisin tienny, mä oon niin pahoillani!!! Ja sit toinen rakkaani, oikeesti sun ei tarvi kestää sitä, sä et todellakaan ole ansainnu sellasta kohtelua!!!!

Mä oon niin pahoillani, etten ole siellä teidän luona!!! Mä haluaisin, mut mä en voi enää tehä omaa valintaani tekemättömäks, vaikka se tuntuuki virheeltä, on koko ajan tuntunu... Mä teksin mitä vaan, että olisin jossain muualla, mut seki tuntuu nyt niin vähäpätöseltä....

Mä oon ihan sekasin, mitä mun pitäis taas ajatella? Mä opiskele, jotta osaisin auttaa, mut mä en osaa, en ainakaan, ku en saa edes mahdollisuutta... sori, mä teen ittestäni marttyyrin, ei ole tarkotus, ajatukset vaan pyörii päässä.... Mä oon niin sekasin kaikesta siitä....

Mä haluan auttaa!!!!

Lumi ei ole peittänyt maata,
sain nauttia siitä puhtaan valkoisesta tunteesta
vain pienen hetken.

Taivas ei ole kirkas,
aurinko paistaa risukasaan
vain harvoin.




Onnellisuus tulee sisältä,
äiti sanoi elämän pienelle ihmiselle.
Totuus on valhetta suurempi,
opetti isä nuorelle tytölle.

Mutta miksei kukaan opettanut,
että ilman surua ei ole onnellisuutta,
eikä totuus aina ole sitä, mitä haluasi kuulla?




Ikävä on suuri,
yksinäisyys ahdistaa.
Ystävät ovat kaukana,
sydän on monessa paikassa samaan aikaan.
Eikö kukaan ymmärrä,
että se pieni sydän ei pysy ehjänä
ilman vastarakkautta?