IRC-Galleria

Juu, olipas eilen päivä... vähän liikaa kaikkee taas tuli kuultua yhdelle päivälle... Kunpa mun rakkaat nyt vaan olis kunnossa ja onhan ne, ne on selviytyjiä :)
Joulukortit ja postimerkit tuli ostettua, nyt pitäis vaan löytää kaikkien osoitteet ja kirjottaa ne, se onki taas oma juttunsa... ainaki mulle... Joskus tekis mieli vaan elää omia ajatuksiaan, ne pistää hymyilemään ja sit taas herää todellisuuteen... Ajatukset on niin kauniita ja onnellisia, että ne laittaa väkisinkin hymyilemään,... Rakkautta on ilmassa, oma kulta suuteli kaulaa, mutta ajatuksissa matkustan myös omiin kuvitelmiini rakastaen kaikkea muuta... aina sitä vaan miettii, et mitä mulla ei ole, eikä osaa kunnolla arvostaa sitä, mitä mulla on...
Voishan sitä joskus näinkin ajatella... Äidin lähettämä tyttärelle:

Olen kiitollinen...

veroista, joista maksan, koska se merkitsee sitä, että minulla on työ

siitä, että minun täytyy siivota juhlien jälkeen, sillä se
merkitsee sitä, että minulla on ystäviä

siitä, että vaatteet tuntuvat tiukoilta, sillä silloin tiedän, että
minulla on ruokaa...

että lumet on luotava ja ikkunat pestävä, koska siitä tiedän, että
minulla on koti

siitä, että parkkipaikka on kamalan kaukana, sehän
tarkoittaa sitä, että minulla on auto

korkeasta sähkölaskusta, sillä silloin minulla on lämmin ja valoa

naisesta kirkossa takanani, joka laulaa nuotin vierestä, silloinhan
kuuloni toimii

pyykkivuoresta pöydällä, silloinhan minulla on vaatteita
joita pitää

väsymyksestä ja kipeistä lihaksistani päivän lopussa;
olen voinut työskennellä kovasti

soivasta herätyskellosta aamulla - minä elän

ja viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä; saan paljon sähköpostia
ja se tarkoittaa sitä, että joku ajattelee
minua

"On mahdotonta olla masentunut jos sinulla on ilmapallo."
-Nalle Puh-

Rakkautta ja voimia pimeän aikaan kaikille!!! Onnelistä joulunodotusta myös!!! Huomenna saa avata joulukalenterista ensimmäisen luukun, yhden vain :)

Mä haluaisin auttaa, mutten osaa.... Kaikesta siitä, mitä oon tänään taas kuullu mun rakkailta, mä silti vaan ajattelen jotenki sitä yhtäkin asiaa itsekkäästi, mikset sä voinu kertoo mulle? Enkö mä ookaan sulle niin tärkee, ku mitä sä oot mulle? Mä olisin halunnu auttaa ja haluasin, mut mulle ei annettu edes mahdollisuutta siihen.... Mä vihaan itteeni, ku ajattelen näin.... Kaks mulle rakkaimpia ihmisiä on joutunu kokeen jotain, toinen itse ja toinen vierestä seuraajana, miksen voi auttaa? Mun pikkuiseni, ei sulle saa tapahtua mitään pahaa, mä rakastan sua ja olsiin halunnu olla siä sun luona, tai siis mä olinki vielä silloin, mut mä en tienny, mä niin toivon, et olisin tienny, mä oon niin pahoillani!!! Ja sit toinen rakkaani, oikeesti sun ei tarvi kestää sitä, sä et todellakaan ole ansainnu sellasta kohtelua!!!!

Mä oon niin pahoillani, etten ole siellä teidän luona!!! Mä haluaisin, mut mä en voi enää tehä omaa valintaani tekemättömäks, vaikka se tuntuuki virheeltä, on koko ajan tuntunu... Mä teksin mitä vaan, että olisin jossain muualla, mut seki tuntuu nyt niin vähäpätöseltä....

Mä oon ihan sekasin, mitä mun pitäis taas ajatella? Mä opiskele, jotta osaisin auttaa, mut mä en osaa, en ainakaan, ku en saa edes mahdollisuutta... sori, mä teen ittestäni marttyyrin, ei ole tarkotus, ajatukset vaan pyörii päässä.... Mä oon niin sekasin kaikesta siitä....

Mä haluan auttaa!!!!

Lumi ei ole peittänyt maata,
sain nauttia siitä puhtaan valkoisesta tunteesta
vain pienen hetken.

Taivas ei ole kirkas,
aurinko paistaa risukasaan
vain harvoin.




Onnellisuus tulee sisältä,
äiti sanoi elämän pienelle ihmiselle.
Totuus on valhetta suurempi,
opetti isä nuorelle tytölle.

Mutta miksei kukaan opettanut,
että ilman surua ei ole onnellisuutta,
eikä totuus aina ole sitä, mitä haluasi kuulla?




Ikävä on suuri,
yksinäisyys ahdistaa.
Ystävät ovat kaukana,
sydän on monessa paikassa samaan aikaan.
Eikö kukaan ymmärrä,
että se pieni sydän ei pysy ehjänä
ilman vastarakkautta?