Ja taas se alko... puoltoista vuotta kestin ja aloin taas... Kiusaus on liian suuri ja sattumat summaa yhteen kaiken... No mitä muutakaan vois olettaa, heikko kun olen... Hassua, ei viitti enää oikeen kirjotella tänne kaikkee, niin ku aiemmin, pitää vähän miettiä, mitä kirjottaa, liikaa tuttuja ja liian paljon arkoja asioita, ei olis eka kerta ku niitä käytettäs väärin... Pitäskö yrittää mennä nukkuun, jos vaikka tänä yönä sais nukuttua, viime yön summa oli joku 4 tuntia, väsyttää, mut ajatukset taas vaan pyörii, taidan käydä vielä ulkona ja sit petiin... Musa saa taas jäädä yöks soimaan, se rauhottaa mukavasti... Muistot hiipii sydämeen, en haluais unohtaa kaikkee, mut totuus satuttaa vieläkin, vaikka siitä onkin aikaa... Kiusaan itteeni, mut niinhän muutkin tekee... Sanotaan, että aika parantaa haavat, sitä se ei ole tehnyt, miks just nyt piti kaiken tapahtua, just, kun muutkin asiat menee hullusti...