Ne, jotka ovat täältä poissa
taivaassa tai pilven päällä,
katselee sun yksinäistä matkaa.
Ne muistelevat omaa aikaa,
kadehtivat sulta paikka täältä puolen rajaa,
missä tuntis edes tuskan sisällään.
Niiden siivet
eivät lentää saa.
Niiden silmät
itkeä ei voi milloinkaan.
Iäisyyden
ne vaihtais milloin vaan,
sun paikkaas päällä maan.
Kun lumottuna yössä hamaat,
vain petettynä kotiin palaat,
ne ne kävelevät askelillasi ja
sun polulla on jäätä, tuhkaa,
untuvaa ja lasimurskaa;
pikkupalasia, jotka tuntuu elämältä sittenkin
Niiden siivet,
eivät lentää saa.
Niiden silmät,
itkeä ei voi milloinkaan.
Iäisyyden
ne vaihtais milloin vaan,
sun paikkaas päällä maan.
Sun paikkaas päällä maan.
Niiden siivet,
eivät lentää saa.
Niiden silmät,
itkeä ei voi milloinkaan.
Iäisyyden
ne vaihtais milloin vaan,
sun paikkaas päällä maan.
Sun paikkaas päällä maan.