Lumi ei ole peittänyt maata,
sain nauttia siitä puhtaan valkoisesta tunteesta
vain pienen hetken.
Taivas ei ole kirkas,
aurinko paistaa risukasaan
vain harvoin.
Onnellisuus tulee sisältä,
äiti sanoi elämän pienelle ihmiselle.
Totuus on valhetta suurempi,
opetti isä nuorelle tytölle.
Mutta miksei kukaan opettanut,
että ilman surua ei ole onnellisuutta,
eikä totuus aina ole sitä, mitä haluasi kuulla?
Ikävä on suuri,
yksinäisyys ahdistaa.
Ystävät ovat kaukana,
sydän on monessa paikassa samaan aikaan.
Eikö kukaan ymmärrä,
että se pieni sydän ei pysy ehjänä
ilman vastarakkautta?