Terve!
Hmm. Katoin äsken taas jotain pikkulasten kuvia jostan etelän maista. Tää menee ihan sekasin.. Mietin vaan tässä, että toisaalta harjottelu jossain sairaalassa keskellä viidakkoa ei tunnukkaan hassummalta. Siinä vois pelastaa ihmisiä. Olin just päässy kirkkaasti kasvatustieteiden maailmaan. Ainakin luennot kiinnostaa mua paljon enemmän tällä saralla. Teatterikorkeaan haku taitaa jäädä tällä kertaa.., olin harkinnut sitä. En pääsis okl:ään, jos hakisin sinne ja tekisin jotain ennakkotehtäviä monin kappalein. En epäile hetkeäkään, ettenkö pääsis okl:ään. Tää on näitä skitsoja juttuja.. en epäillyt sekuntiakaan, ettenkö olisi päässyt muumimaailmaankaan töihin, ja niinhän siinä kävi. Sillon neljä vuotta sitten oli itsevarmuus siinä alueella riittävä, nyt on hakukokeen vuoro. Lukiosta suoraan mulla ei olis ollut mitään näkemystä elämästä, olisin koittanut sillon sisälle aivan turhaan.
Jaahas jaahas, yritän kovasti harjoitella nukkumaan menemistä, miten se voi olla mulle näin vaikeeta!!
Yks vaikeimmsta asioista koko elämässä. ;)