Tänään sydänpolilla taas oli käynti kun sydän nyt on vaan kovan tarkkailun alla. Arpikudosta sieltä löytyy ikävästi, mutta käyrien mukaan sydän on vahva.
Edellinen lääkäri antoi lupauksen ehkä viidestä vuodesta vielä jaksaa. Minusta sekin olisi liian pitkä aika vain väkisin sinnitellä tässä paskassa maailmassa, mutta tämä tämänpäiväinen lääkäri meinasi, että "ei huolta", että niin pian noutaja tulisi. wtf? Minähän odotin sitä tulevaksi.
Meni sekin ainoa ilo perseelleen prkl. Kaikki mikä mun elämässä voi vaan mennä perseelleen niin kans menee perseelleen. Huoh. Pitää vaan koittaa keksiä keinot rasittaa sydäntä hieman enemmän. Tai ehkä saan niin pahan epilepsiakohtauksen, että kumautan pääni johonkin ja kuolen... tai migreenin takia katkeis vaikka suoni päästä ja henki lähtis tai tai... lupus keksisi jotain kieroja juttuja yhdessä reuman kanssa.
HUOH!