IRC-Galleria

Sydämestä kuului kaiku joka näkyi ihmeellisenä säkkyränä käyrillä. :O Noh... Eipä kai se ylittänyt silti uutiskynnystä. Kaiken lisäksi sain marmatusta hoitajalta mun sykkeestä kun sen pitäisi olla levossa 60:n huitevilla niin mulla oli 45. :/ Minkäs teet. En voi vaikuttaa asiaan kovinkaan paljoa.

No mutta ainakaan hoitaja ei ottanut kantaa siihen etteikö voisi sitten leikkaukseenkin mennä. Hienoa.

Huomenna pitäisikin sitten mennä sydänfilmiin vähän käyriä katselemaan, että mikä on tilanne ja voiko mahdollisesti parin viikon päästä sitten leikata.

Pitäs samalla reissulla käydä antaan keliakianäytteetkin, juosta kelalle ja raahautua vielä työkkäriinkin. Ei paljon kotona ehdi huomenna olemaan. Onneksi on anoppi joka viihtyy lasten kanssa niin ei tartte lapsia kuskailla mukana ympäriinsä tylsiintymässä.

Kylläpäs oli taas mielenkiintoinen uni. Ei olisi millään kyllä malttanu herätä kesken kaiken. Olisin halunnut nähdä mihin uni lopulta johtaa. :D

Uni:

Heräsin jostain kummallisesta paikasta kamalaan paukkeeseen. Makasin heikon oloisella retkisängyllä ja tuijotin myrkynvihreän teltan kattoon.

Nousin istumaan retkisängyn reunalle ja olo ei tuntunu yhtään omalta itseltäni. Katselin käsiäni ja ne oli ihan toisenlaiset kuin omani yleensä. Nousin nopeasti seisomaan ja katsoin sumeaan peiliin. Olin mies! Kaiken lisäksi olin oma pelihahmoni Rat Von Vermin. Tämän tajuttuani mulle selvisi myös kauhea pauke ulkona. Olin keskellä toista maailmansotaa. xD Katselin pöydälle laitettuja tavaroita hetken aikaa ja ne vaikutti tutuilta. Pistooli, kranaatteja ja kivääri. Pistooli koteloon, kranaatit vyölle ja kivääri kouraan ja eikun menoksi.

tulin juosten ulos teltasta ja etsin katseella paikkaa jonne piiloutua tulitukselta. Parinkymmenen metrin päässä oli korkea kiviaitaus jonne juoksin nopeasti ja kiipesin siitä yli. Tulin autioituneen talon pihaan ja jouduin ammuskeluun natseja vastaan. Burning bulletseilla oli helppo selvitä parista tarkka-ampujasta ja matka jatkui taas juosten. En edes hengästyny. xD Pelihahmona olemisen etuja ilmeisesti. Saavuin juosten hiljaiselle kyläraitille ja tien molemminpuolin oli enemmän tai vähemmän vaurioituneita rakennuksia. Tankin jyrinää kuului jostain kauempaa. Yhtäkkiä läheisestä ruokalasta juoksi saksalainen nainen minua kohti ja tarttui kädestäni kiinni kiskoen sisälle ruokalaan. En tajunnu sanaakaan mitä se saksaksi koitti selittää kunnes se nainen älysi, että olen tyhmä britti jolle piti puhua englantia ja se kertoi, että kylmiöön oli piiloutunut natsisolttuja joista mun olisi hankkiuduttava eroon. Epäröin hetken, että mistä on kyse kun saksalainen nainen niin auliisti paljastaa omiaan briteille, mutta kun se nainen punastellen räpelsi sormiani niin en sitten enempää enää epäillyt. Otin pistoolin kotelostaan ja lähdin kohti kylmiön ovea. Astelin lähemmäksi varovasti ja tartuin kylmiön oven kahvaan. Tempaisin oven auki ja.... Herätyskello soi.


Hieman vaan harmitti kun en saanut tietää miten siinä lopulta kävi! yhyy.

Tänään tapahtui se mitä olen niin pitkään pelännyt. Vaikka kyseessä onkin VAIN gerbiili on se kuitenkin suuri suru minulle. Vanha pappa Sam nukkui tänään ikiuneensa ja häntä kaipaamaan jäi koko perheeni samoin kuin hänen oma perheensä. Pappa oli mitä persoonallisin ukkeli ja osasi muutamia mukavia temppujakin. Maailmaan se saattoi useamman poikueen joista yhdestä jää nyt pieni ja hurvaton poikalapsi paikkaamaan isänsä jättämää aukkoa.

Samppaa ikävöiden. :'(


-Niina-

Nyt olet tähti,
nyt olen maa.
Tuulessa saatamme koskettaa.

KaksiSydäntäIkuisesti
Minun on helppo
uskoa ihmeisiin.

Sinuun

Minuun

Meihin



Ikuiseen rakkauteen.


Olen kuullut kahden
sydämen yhtenä lyövän.


P.S. ei ole minun sepittämäni :)

"Maybe you were right
But baby I was lonely
I don't want to fight
I'm tired of being sorry"

Rakas lukija, kuka sitten oletkaan. Olisitko niin ihana ja ystävällinen, että ottaisit vastaan tämän maailman ihanimman aivokalvontulehduksen samoin kuin keuhkokuumeen siinä sivussa vähän kuin kylkiäisiksi?

Kurja sairaus... Pitää sen takia olla pois töistäkin ja vähänkös ahdistaa. -_- En tykkää yhtään. Noh ei auta kuin parannella, mutta kun oli vielä virusperäisiä nämä niin ei edes antibiootit toimi niihin. :(

Kirjaimellisesti tärähtänyttä. :D Nimittäin aivotärähdys. Pamautin päänuppini aika lahjakkaasti tässä vuorokausi takaperin avoinna olleeseen ikkunaan ja kuhmu on edelleenkin sen mukainen. Laura vannotti, että Jussin pitäisi minua herätellä, mutta ei oikein saanu nukuttuakaan ku oli niin kaamee jysäri. Jysäri on kyllä edelleenkin, mutta pakko se olis nukkua kun jo maanantaina taas töihin aamutuuriin mentävä. Oksettaa ihan maan vietävästi ja silmissä heittää. Nään koko ajan haamukuvia erityisesti kirjoituksessa.

Päätä koristaa noin kämmenen kokoinen lilluva kuhmu johon ei voi millään tavoin koskea. Alkaa vaan oksettaan heti kun siihen joku osuu. -___- Hilpeätä kyllä ihan tosissaan.

Lempo vieköön. Minusta tulee kahden kuukauden päästä kirjaosaston pomo. :O Näin sain kuulla nyt kun olen ollut hurjat viisi päivää töissä. Voihan vimpeli... :O No ei se mitään. Kirjojen kanssa näpräily on ihan kivvaa, mutta mitenköhän pärjään sitten yksinäni siinä. Aika vastuullista. :S